Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.
OREGON. Neljä keräilijäluonteella varustettua yleisurheilufania istui katsomossa Helsingin MM-kisoissa vuonna 1983. Markku Muona, Seppo Kärkkäinen, Jukka Mukala ja Timo Nyrhinen olivat pakkautuneet tuolloin noin 50 000 katsojaa vetäneelle Helsingin olympiastadionille, mutteivät tunteneet tuolloin toisiaan. Jokaiselle yksi asia oli kuitenin päivänselvä: kisat katsotaan paikan päällä alusta loppuun, jokaista aamu- ja iltajaksoa myöten.
Se, mikä piti vuonna 1983, pätee edelleen. Nelikolla on ollut liput jokaiseen MM-historiassa järjestettyyn aamu- ja iltakilpailuun. Kun samat naamat tulivat vastaan kisoista toiseen joka puolella maailmaa, ajatus yhteisestä matkustamisesta kypsyi ajan kanssa.
- Ateenassa (1997) ryhmä alkoi tiivistyä, ja nyt ollaan tässä, Espoossa asuva Nyrhinen, 75, sanoo.
Myös Kärkkäinen, 76, tunnustautuu espoolaiseksi. Muona, 73, on puolestaan Siilinjärveltä ja Mukala, 65, Haminasta. MM-matkoihin on uponnut pitkä penni, mutta huonompiakin sijoituskohteita löytyy. Intohimo ajaa matkustamaan ympäri maailmaa maksoi mitä maksoi - tai kesti mitä kesti.
- Haminasta meni tänne 46 tuntia, Mukala sanoo.
Automatka Haminasta Helsinki-Vantaan lentokentälle on vain reilun puolentoista tunnin pyrähdys. Lento Eugeneen kävi Frankfurtin ja Denverin kautta. Denverin päädyssä peli jouduttiin kuitenkin puhaltamaan poikki koneeseen iskeneen teknisen vian vuoksi.
Matkan katkeamisella oli kohtalokkaita seurauksia myös putkelle, jota voi huoletta kutsua uskomattomaksi: nelikko missasi Oregonin MM-kisojen ensimmäisen aamujakson, josta tuli ensimmäinen missattu jakso koko MM-historiassa.
- Ei ollut meidän syy! Mukala sanoo.
Matkalle jäi myös Nyrhisen laukku, jossa oli matkaseurueen mukana aina kulkeva Suomen lippu. Edellinen jäi Tero Pitkämäen haltuun vuonna 2007, kun Pitkämäki kiersi Nyrhisen ja kumppanien lipulla kunniakierrosta Osakan MM-stadionilla tuoreena maailmanmestarina.
- Urheiluliitto lahjoitti uuden, koska lippu jäi tietenkin Terolle niin kuin pitääkin, Nyrhinen sanoo.
Kun matkamittariin on kertynyt 15 MM-kisamaata, Suomi, Japani ja Saksa ovat järjestäneet kisat kahdesti, tapahtumia on riittänyt. Kolme vuotta sitten Qatarissa eksyminen väärään katsomoon 50 kilometrin kävelyssä tarkoitti tutustumista aseellisiin turvamiehiin.
- Lopulta herrat ymmärsivät, ettemme olleet matkassa attentaattimielessä, Nyrhinen kertoo.
- Sen verran oli asemiehiä ympärillä, että pohdimme jo, päädytäänkö tässä putkaan, Muona komppaa.
- Roomassa (1987) matkanjohtaja oli kyllä putkassa. Hänellä oli ylimääräisiä lippuja, joita oli myynyt stadionin ulkopuolella. Se ei käynyt laatuun, Kärkkäinen lisää, mutta toteaa, ettei putkaanjoutuja ollut kukaan tästä nelikosta.
Näille miehille tiukat ja tasokkaat kilpailut ovat tärkeintä. Suomalaisten menestys ei ole edellytys onnistuineille MM-kisoille, vaan se tulee kirskikkana kakun päälle - jos on tullakseen. Tämä käy ilmi vastauksista, kun tivataan ikimuistoisinta MM-kisahetkeä.
- Tokion pituus, tulee lähes yhdestä suusta.
Vastaus ei yllätä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vuoden 1991 MM-finaalin taistelua Mike Powellin ja Carl Lewisin välillä on tituleerattu kaikkien aikojen yleisurheilukilpailuksi.
- Stuttgartin kisoissa (1993) on ollut paras tunnelma, Kärkkäinen sanoo.
Saksalaiset esiityivät edukseen myös naisten korkeushypyn finaalissa Berliinissä vuonna 2009. Kilpailu päättyi kroatialaisen Blanka Vlasicin voittoon, mutta kilpailun erityispiirre liittyi kotiyleisönsä edessä hypänneen Ariane Friedrichiin.
Saksalaishyppääjä pyysi hypyissään stadionia olemaan täysin hiljaa, ja 75 000-päinen yleisö teki työtä käskettyä.
- Se täysi hiljaisuus oli vaikuttava.
- Näiden kisojen kunniaksi on sanottava, että täällä kaikki saavat kannustusta. Omat tietysti hieman reippaammin, mutta yhdysvaltalaiset osaavat arvostaa suorituksia, Nyrhinen sanoo.
Urheilijat ovat päässeet kilpailemaan Eugenessa kuumissa oloissa, jotka ovat suosineet räjähtävyyttä vaativia lajeja. Katsomossa lämpö on puskenut hikeä pintaan, mikäli varjoa ei ole ollut tarjolla.
- Auringon paisteessa on ollut vähän liian kuuma meidän makuun. Vähemmälläkin pärjää, Kärkkäinen toteaa.
Kuuma on ollut aiemmissakin kisoissa. Vuoden 1991 Tokion MM-kisojen 50 kilometrin kävely tunnetaan kestävyysurheilun klassikkokilpailuna, joka veti kilpailijat äärirajoille.
Valentin Kononen sijoittui kuumuuden ja etenkin hirmukosteuden keskellä käydyssä kilpailussa viidenneksi ajalla 4.02.34. Vertailun vuoksi: Konosen voittoaika vuoden 1995 Göteborgin MM-matkalla oli 3.43.42.
- Tokiossa jokainen meistä rakastui 50 kilometrin kävelyyn, Kärkkäinen sanoo mutta toteaa, ettei kuumuus haitannut yhtä paljon kuin kosteus.
- Silloin oltiin myös nuorempia ja kestävämpiä, Muona murjaisee perään.
Oregonin MM-kilpailuissa kävelyn kuninkuusmatkaa ei enää kuitenkaan ole, vaan kilpailujen pitkän matkan pituus on enää 35 kilometriä.
- Viiskymppiä takaisin. Heti, Nyrhinen paaluttaa.
Arvokisakonkarien yhteiset matkat painottuvat nimenomaan MM-kisoihin. Muut kisat kuten olympialaiset ja EM:t eivät ole automaatio. Niistä vaihtelua löytyy.
- Olen käynyt kaikki EM-kisat vuodesta 1990 vuoden 2006 Göteborgin kisoja lukuun ottamatta, Kärkkäinen kertoo.
- Kesäolympialaiset Moskovasta (1980) lähtien ovat kuuluneet ohjelmaan, jos paikalle on päästy. Tokioonkin oli liput, Mukala sanoo ja viittaa japanilaisjärjestäjien päätökseen järjestää viime vuoden olympialaiset ilman yleisöä.
Nyrhiselle olympiakokemus rajoittuu yhteen kertaan.
- Helsinki 1952. Ja se johtui vain siitä, että Pohjanmaalla oli saatu heinät seipäälle ja tuli sadeviikko. Isä sanoi, että eiköhän lähdetä olympialaisiin. Sitten mentiin. Mitä papereita on jäljellä, niin olen käynyt yleisurheilu- ja uintikilpailuissa, Nyrhinen kertaa viisivuotiaana koettua olympiadebyyttiä.
Lue lisää:
Kommentti: Oregonin MM-kisoissa pakka on aivan levällään - Helanderin finaalipaikka takasi keihäsjännärin, jossa Saksalla on pelissä koko yleisurheilunsa maine
Lähes tyhjällä MM-stadionin käytävällä alkoi yhtäkkiä älytön mekkala - asialla oli todellinen yleisurheilun legenda
Kuva yleisurheilusuuruuden muistomerkin kohtalosta MM-kisoissa hämmästytti Antti Pihlakoskenkin - "Menee jo vähän överiksi"
TetraSys Oy.