Venäläiset eivät ole maailman suolaa, mutta he eivät myöskään ole sivistyskyvyttömiä Aasian raakalaisia.

En ole itse keksinyt tuota edellistä lausetta. Lause on peräisin teoksesta Maailman maita ja kansoja sanoin ja kuvin. Tämä kolmiosainen teos ilmestyi vajaat sata vuotta sitten.

Syyllinen siihen, että teos on jälleen ajankohtainen, on Venäjän presidentti Vladimir Vladimirovits Putin.

Putin on useaan otteeseen toistanut, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat samaa porukkaa ja kuuluvat yhteen.

Hänen väitteessään on jotakin tuttua. Toden totta, Maailman maiden ja kansojen osassa III sivulla 361 kerrotaan, että venäläisiä ei muodosta yksi kansa, vaan kolme: isovenäläiset, vähävenäläiset ja valkovenäläiset.

Vähävenäläisillä kirja tarkoittaa ukrainalaisia. Jos otamme edellä siteeratun tekstin tosissamme, ukrainalaiset ovat venäläisiä. Eli Putin on oikeassa. Mikä saa kysymään, miksi hän haluaa surmata venäläisiä.

Olen perinyt Maailman maat ja kansat -kirjasarjan äidinäidiltäni, mutta vasta aikuisiällä, joten kirjasarja ei ole päässyt vaikuttamaan maailmankuvaani.

Enemmän maailmankuvaani vaikutti lukiossa 1970-luvulla opiskelemani Salme Vehvilän ja Matti J. Castrénin kirjoittama Suomen historia.

Nykyään kuulee väitettävän, että 70-luvulla Suomessa kirjoitettiin Neuvostoliittoa nuoleskelevaa suomettunutta historiaa. Vehvilä-Castrén todistaa toista. Se, mitä he Venäjästä ja Neuvostoliitosta kertovat, kestää hyvin päivänvalon myös nykynäkökulmasta.

Äitini ja hänen luokkatoverinsa leikkasivat ja liimasivat koulukirjaansa lappuja, joilla peitettiin Neuvostoliitosta aiemmin kertoneita lauseita. Lappuihin kirjoitettiin opettajan sanelusta uudet totuudet.

Äitini oppikirja Koulun maantieto on painettu jatkosodan alkuvuonna 1941. Kirjassa lausuttiin suoria sanoja veli venäläisestä.

Noiden suorien sanojen lukeminen on tosin nykyään mahdotonta. Koska Neuvostoliitto voitti sodan, historia kirjoitettiin sodan jälkeen uusiksi, jokaisen oppilaan toimesta.

Äitini ja hänen luokkatoverinsa nimittäin leikkasivat ja liimasivat koulukirjaansa lappuja, joilla peitettiin Neuvostoliitosta aiemmin kertoneita lauseita. Lappuihin kirjoitettiin opettajan sanelusta uudet totuudet.

Yhdessä päälle liimatussa lapussa lukee, että Viro liittyi Neuvostoliittoon.

Toisessa lapussa lukee, että Neuvostoliitossa on kiinnitetty suurta huomiota koululaitoksen ja muun kasvatustoiminnan kehittämiseen. Harmi, että enää ei näy, mitä lapun alla alun perin luki.

Veikkaan, että jotakin sen tapaista kuin Neuvostoliitossa lukutaidottomuus on yleistä ja koululaitos kehittymätön.

Äitini äiti kävi koulunsa, kun Suomi oli osa Venäjää. Hänen koulurepussaan hölskyi Venäjän historian oppikirja vuodelta 1913.

Yllättävää kyllä, kirja ei tuputa tsaarimyönteistä sanomaa. Ainoa propagandan häivähdys on kohdassa, jossa kerrotaan Aleksanteri II:n salamurhasta.

Miehuullisena niinkuin aina, hän ei nytkään rientänyt pakoon, vaan jäi paikalleen katsellakseen haavoittuneita. Silloin häneen heitettiin uusi pommi.

Jostakin syystä Venäjän historian oppikirja vuodelta 1913 ei retostele myöhempiä, Suomessa epäsuosittuja tsaareja, eli kaksikkoa Aleksanteri III ja Nikolai II.

Nykyhuomiota herättää se, että oppikirjan ainoan kartan otsikko on Venäjän valtakunnan laajeneminen.

Ehkä myös Vladimir Putinin isoäidin koulukirjassa oli sama kartta.

Suomen itsenäistyttyä historiankirjoituskin itsenäistyi. Kansakoulun uusi maantieto vuodelta 1923 saa Venäjää kuvaillessaan mahtumaan yhdelle ainoalle sivulle adjektiivit likainen, likainen, kurja, siivoton ja likainen.

Mikä on syynä siihen, että venäläinen talonpoika, jonka maa on paljon parempaa kuin suomalaisen, elää niin kurjasti? Pääsyy on tietysti kansan veltossa luonteessa.

Paras ase propagandaa vastaan on tieto. 

Nykyään ammennan Venäjä-tietoni ennen kaikkea mediasta. Ikävä sanoa, mutta vastuullisenkin median Venäjä-anti on pahimmillaan samaa tasoa kuin 99 vuoden takaisen maantiedon kirjan.

Hämmennyn aina, kun journalistit eivät pyri puolueettomaan, faktoihin perustuvaan tarkasteluun, vaan laiskanpulskeaan propagandaan.

Välillä Venäjä on kaikkivoipa viekas maanpäällinen Saatana, välillä taas surkea tohelo, joka möhlii kaiken, mihin ryhtyy.

Median mukaan presidentti Putin on puolestaan ollut lähes joka päivä menehtymäisillään syöpään, ja jos ei syöpään, niin monenlaisiin mielenterveyshäiriöihin, joita amatöörit ovat hänelle diagnosoineet tuhansien kilometrien päästä.

Tulee väkisinkin mieleen, että paras ase propagandaa vastaan ei ole propaganda, vaan tieto.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 23.7. klo 23.00 saakka.