Suomi sai tänä vuonna uuden ammattikunnan, kompostitarkastajat. Jos talossasi tai kesämökilläsi on komposti, joudut ilmoittamaan viranomaiselle kompostin vastuuhenkilön, pöntön tilavuuden ja käyttöajan. Tarkastaja tarkastaa, oletko ilmoittanut oikein. Mökkisi kompostin tiedot talletetaan valtakunnalliseen kompostirekisteriin.

En vähättele yhtään kompostitarkastajan työtä. Varmasti takapihoilta löytyy kompostoreja, jotka voisivat olla paremmin hoidettuja. Joissakin voi olla kansi vinossa tai kuhmu kyljessä. Ja itse asiassa, tarkastajahan tarkastaa sitä ilmoitusta, joka tarkastusta varten on tehty. En väitä vastaan.

Silti herää kysymys, onkohan kompostien nuuskiminen nyt varmasti kunnan virkamiehen tärkeää työtä.

Me tarvitsemme hyvää hallintoa, jotta asiat sujuisivat. Hallinto voi kuitenkin myös irtautua arjesta ja alkaa elää omaa elämäänsä, välittämättä muusta maailmasta. 

Vertailukohtia tosin löytyy menneisyydestä. Yksi aikoinaan otsikoihin päätynyt virkakunta oli pyöriäisentarkkailijat.

Jos ette muista, mikä on pyöriäinen, niin minäpä kerron. Se on pieni, leikkisä valas. Pyöriäinen on hyvin hauska eläin, sitähän sen nimikin kuvastaa. Se hyppii meressä pitkiä hyppyjä ja läiskähtää taas aaltoihin. Pyöriäiset ovat suosikkieläimiä delfinaarioissa, joissa niitä pidetään sirkuseläiminä, siis vankeina.

Suomeenkin piti 1970-luvulla saada pyöriäisentarkkailijoita. Heitä ei kuitenkaan sijoitettu delfinaarioihin vaan kalastusaluksiin. EU käski niin ja kuten tiedämme, EU:ta pitää totella.

Pyöriäisiä tarkkailtiin aikansa, mutta turhaan, yhtäkään ei löytynyt. Niinpä Suomi joutuikin raportoimaan EU:lle, että tarkkailussa saatiin tulokseksi puhdas nolla, joten todennäköisesti pyöriäisiä on vesillämme varsin vähän.

Hallinto on, tai sen pitäisi olla, aina kansalaisia varten. Me tarvitsemme hyvää hallintoa, jotta asiat sujuisivat. Hallinto voi kuitenkin myös irtautua arjesta ja alkaa elää omaa elämäänsä, välittämättä muusta maailmasta.

Tämä omassa kuplassa eläminen ei silti ole pelkästään hallinnon etuoikeus, kyllä sitä löytyy myös tiedeyhteisöistä ja tiedotusvälineistä.

Todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää.

Äskettäin uutisoitiin, että eräs ely-keskus oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön joistakin viljelijöistä, jotka ampuivat valkoposkihanhia suojellakseen viljelmiään täystuholta. Mitään laitonta ei tapahtunut, lintujen karkottamiseen oli lupa, sen oli samainen ely-keskus itse myöntänyt. Ongelma oli raportointi, viljelijäparat kun eivät olleet osanneet täyttää digitaalista raportointikaavaketta oikein, muutama rasti oli mennyt väärään ruutuun. No, kyllähän sellaisesta täytyy jo tehdä rikosilmoitus poliisille.

Ely-keskuksen linja tuntuu kohtuuttomalta. Verottajakin on armollisempi: jos laitat tiedot väärälle riville, saat korkeintaan kehotuksen korjata ilmoituksen, mutta verottaja ei sentään soita poliisia paikalle.

Todellisuus on joskus tarua ihmeellisempää. Sosiologi Max Weber nimitti aikoinaan tätä kasvottoman virkavallan kaikkea valvovaa asennetta byrokratian rautahäkiksi.

Osa Helsingin kaupungin työntekijöistä on jäänyt ilman palkkaa. Kassassa on rahaa, mutta uusi tietokonejärjestelmä on juntturassa.

Pari muutakin tuoretta esimerkkiä ovat kiinnostavia. Osa Helsingin kaupungin työntekijöistä on jäänyt ilman palkkaa. Kassassa on rahaa, mutta uusi tietokonejärjestelmä on juntturassa. Ei ihme, että Helsingin tunnuslause, "maailman toimivin kaupunki", tuntuu palkatta jääneestä sairaanhoitajasta isolta vitsiltä.

Samanlainen tapaus koskee viljelijöitä. Heille ilmoitettiin, että tämän vuoden EU-tuet maksetaankin vasta ensi vuonna, koska Brysselissä on päätetty yllättäen niin, vastoin kaikkia sopimuksia.

Byrokratia on välttämätön paha, me tarvitsemme sitä, jotta yhteiskunta toimisi. Häntä alkaa kuitenkin heiluttaa koiraa, jos byrokraattisista menettelyistä tulee itsetarkoitus. Vanha pohjoismainen tuomarinohjekin sanoo, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan.

Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan viranomaisiin. Tämä luottamus on pääomaa, jota ei kannattaisi menettää. Jos ihmisille syntyy tunne, että viranomaisten ei tarvitsekaan välittää ihmisten ongelmista, tai että byrokratian päätehtävä on pelkkä pilkunviilaus, luottamus horjuu.

Vanha viisaus on, että kun ohjesääntö loppuu, voidaan ottaa järki käyttöön. Tämä neuvo pitäisi painaa jokaisen ohjesäännön viimeiseksi lauseeksi.

Lauri Kontro

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 22.7. klo 23.00 saakka.