Koko kansan huomio tuntui kääntyvän kertaheitolla Haminaan viime viikon lopulla. Soutuveneiden välissä loikoili meidän vesillämme ennennäkemätön vieras: mursu.

Mursun olemusta, kuntoa ja liikkeitä seurattiin useita päiviä. Se palasi merelle, jäi rysään ja kaatoi kalastajan veneen ja lopulta ilmaantui kotkalaisen omakotitalon pihaan.

Mediassa huonokuntoisen eläimen pelastusyritystä seurattiin suorana lähetyksenä.

Mutta miksi mursun kohtalo on kiinnostanut suomalaisia niin paljon?

Turun yliopiston tutkija Salla Tuomivaara vastaa neljään kysymykseen Haminan mursusta. Tuomivaara on tutkimuksissaan keskittynyt eläinkäsityksiin ja niiden muutokseen erityisesti sosiaalitieteissä.

Miksi mursun kohtalo on kiinnostanut meitä niin paljon?

- Tämän kesän mursu-uutinen on ollut poikkeuksellinen. Meillä on ollut Suomessa ensimmäistä kertaa meille todella vieras, mutta kuitenkin ymmärrettävä, nisäkäseläin, jonka olemus on meitä puhutteleva.

- Mursuhahmot ovat meille tuttuja esimerkiksi populaarikulttuurista. Eläinhavainto on ollut hyvin poikkeuksellinen, mutta se on nähty moneen otteeseen, ja sitä on voinut seurata ja katsella pitkään.

Maailma on pullollaan eläinkohtaloita, miksi juuri yksittäinen mursu herättää sympatiaa?

- Ihmisten on helpompi kiinnostua yksittäisestä ihmisestä tai muusta eläimestä, ja tämä on meidän ajattelussa vähän surullinenkin piirre. Tarina sadasta kuolleesta ihmisestä saattaa koskettaa meitä vähemmän kuin yhden yksittäisen ihmiselämän kohtalo. Sama koskee myös muita eläimiä. Valitettavasti sellaisten eläinten, joita näemme paljon, arvo vähenee silmissämme. Samalla oudon, harvoin nähtävän eläimen yksilöarvo nousee.

- Mursun kohdalla mietin sitäkin, että kyseessä on meille niin ainutkertainen eläin, ettei meillä ole siitä mitään negatiivisia kokemuksia. Suomessa esiintyvät eläimet helposti muodostuvat jonkun silmissä haitalliseksi, epätoivotuksi tai pelottavaksi. Mursu voi varmasti olla sellainen joillain alueilla, mutta kun Suomessa on vain yksi erikoinen mursu, ei meidän tarvitse kohdistaa siihen mitään kielteisiä tunteita. Voimme vain empatialla tarkkailla sitä.

Pitäisikö ihmisten oppia ajattelustaan?

- Kyllä meidän kannattaa kriittisesti tarkkailla sitä, miksi ihminen tai eläin yksilönä tuntuu sellaiselta, josta on helpompi välittää. Niilläkin ihmis- tai eläinyksilöillä, joita näemme joukoittain, on yksittäinen elämäntarina.

- Emme varmasti pääse tästä ajattelutavasta eroon, mutta tekee hyvää muistuttaa itseään siitä. Vaikka mursu on kiinnostava ja hieno yksilö, niin on myös meille tutummat eläimet. Myös sellaiset, jotka joskus koemme vaikka harmilliseksi.

Oletko itse tutkijana seurannut mursun tarinaa?

- Pitää myöntää, että seurasin mursun tilannetta päivittäin moneen kertaan. En kuitenkaan niin intensiivisesti seurannut, että olisin katsonut suoraa lähetystä sen pidempää, sillä siinä vaiheessa tuli selväksi, että mursu on heikossa kunnossa ja aloin pelätä lopputulemaa.

- Olen kuitenkin iloinen, että eläintä mentiin tällä kertaa auttamaan. Usein poikkeavalle reitille harhautuneet luonnoneläimet hyvin herkästi lopetetaan, joten ilahduin, että nyt eläimen henkeä pyrittiin varjelemaan, vaikkei siinä lopulta onnistuttukaan.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 21. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Patologi tutkii mursun kuolinsyytä - osa kuolleesta eläimestä päätyy näytekokoelmiin, osa saatetaan polttaa