Venäjän hyökkäyksestä johtuva ruokakriisi kurittaa erityisesti Lähi-itää ja Afrikkaa. Jos viljaa ei saada liikkeelle, seuraukset voivat olla vakavia.

Ukrainan satamien saarto on jatkunut jo kuukausia. EU on syyttänyt Vladimir Putinin Venäjää ruoan käyttämisestä aseena. Kuva: Igor Tkachenko / REUTERS, Edgar Su / Reuters, AFP / Lehtikuva

Elämän ja kuoleman kysymys.

Näillä sanoilla EU:n ulkosuhteista vastaava Josep Borrell kuvaili maanantaina Ukrainan satamien saartoa Mustallamerellä. Borrell varoitti pahenevasta ruokapulasta ja jopa nälänhädästä, jos Venäjä ei pura saartoa ja päästä ukrainalaista viljaa maailmalle.

Ukraina on yksi maailman tärkeimmistä viljanviejistä. Erityisesti useat Lähi-idän ja Afrikan maat ovat hyvin riippuvaisia ukrainalaisesta ja venäläisestä viljasta.

Viime viikolla Venäjän ja Ukrainan neuvottelijat sekä YK:n edustaja keskustelivat Istanbulissa Mustanmeren viljakuljetuksista. Turkki ehti jo ilmoittaa, että sopimus allekirjoitetaan tällä viikolla, mutta maanantaina uutistoimisto Reutersin turkkilaislähde kertoi, että sovun tiellä on vielä "pieniä ongelmia".

Borrell on syyttänyt Venäjää ruoan käyttämisestä aseena. Hän ei ole yksin. Kesäkuussa Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder esitti teorian, jonka mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin aikoo aiheuttaa nälänhätää Aasiassa ja Afrikassa voittaakseen sodan Euroopassa.

Lue lisää: Tutkija: Putin yrittää toistaa Stalinin suunnitelmaa - sen kolmas vaihe on kamalin

Snyderin teorian mukaan yksi Putinin tavoitteesta on ajaa siirtolaisia Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta Eurooppaan. Se johtaisi epävakauteen, jota Putin tavoittelee.

EU:n rajavirasto Frontex varoitti viime viikolla, että unionin pitää varautua uuteen siirtolaisaaltoon ruokakriisin takia. Ruokapula ja samalla kallistuva energia voivat johtaa epävakauteen sekä terroristijärjestöjen ja järjestäytyneen rikollisuuden vahvistumiseen, arvioi EU:n sisäasioista vastaava komissaari Ylva Johansson Euronewsin mukaan. Tällaisessa tilanteessa moni voisi paeta kotimaastaan.

Putinin ruokasodan suurimmat kärsijät eivät kuitenkaan löytyisi EU:sta vaan maista, joiden viljat ovat jääneet jumiin Ukrainan satamiin.

EU:n on hankala yksin käsitellä suuria siirtolaisvirtoja. Suomen ja Ruotsin Nato-tielle asettunut Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on myös tässä paljon vartijana.

Oikukas Erdogan on aiemminkin käyttänyt Turkin maantieteellistä sijaintia hyödyksi edistääkseen omia tavoitteitaan. Kun suuri siirtolaisaalto koetteli Eurooppaa viime vuosikymmenellä, EU ja Turkki päätyivät lopulta sopimukseen. Unioni maksoi siitä, että siirtolaiset palautettiin Turkkiin. Viime vuosina sopu on rakoillut ja EU:n ja Turkin välit kiristyneet.

Täytyy toivoa, että vilja alkaa taas virrata Ukrainan satamista maailmalle. Samalla toivoa sopii, ettei sopu käy Ukrainalle kalliiksi.