Helsingin olympialaisten maratonjuoksun reitti kulki olympiastadionilta pohjoiseen velodromin ja Olympiakylän kautta silloiselle Hyrylän valtatielle eli nykyiselle Vanhalle Tuusulantielle. Kääntöpaikka oli 21 kilometrin kohdalla, nykyisen Vanhan Tuusulantien ja Maratontien risteyksessä.

Tätä juoksukisaa oli seuraamassa valtava joukko ihmisiä. Heidän joukossaan myös hädin tuskin kouluikäinen Bror-Erik "Bubi" Wallenius, joka tuli sittemmin tunnetuksi Ylen pitkäaikaisena urheilutoimittajana.

Maratonreitin varrelle Helsingin pitäjän kirkon kulmille hän meni kavereineen määrätietoisesti katsomaan tsekkoslovakialaista huippujuoksijaa Emil Zátopekiä.

- Siinä paikassa missä nykyisinkin on kahvila, me odotettiin nimenomaan Zátopekiä, koska tiesimme hyvin, että hän oli jo Lontoossa voittanut 10 000 metrin juoksun ja Helsingissä hän oli ennen maratonia voittanut jo sekä 5 000 että 10 000 metriä, Wallenius muistelee.

Ja sieltä Zátopek lopulta saapui punaisine paitoineen.

- Edelleen tulee kylmät väreet, kun sitä tapahtumaa ajattelee.

Nyrkkeilyfinaaliin pummilla kattoikkunan kautta

Myös helsinkiläisen Risto Holmstenin mieleen on jäänyt eräs erityisen hieno urheiluhetki Helsingin olympialaisista. Itse asiassa parikin, sillä kisojen aikaan 14-vuotias nuori mies pääsi kekseliäisyytensä avulla katsomaan sekä jalkapallon loppuottelua että nyrkkeilyn finaaleja.

- Jostain syystä jalkapallon ja nyrkkeilyn loppuottelut oli sijoitettu osin päällekkäin. Isäni oli jalkapallohullu ja menimme tietenkin stadionille seuraamaan jalkapallon loppuottelua Unkari-Jugoslavia.

Holmstenin mukaan kotona oli opittu tyyli, että pääsylippuja ei tapahtumiin ostettu. Aina löytyi joku tuttu, joka päästi sisään, tai sitten käytettiin muita keinoja.

Kun jalkapallo-ottelu päättyi Unkarin 2-0-voittoon, Holmsten lähti isänsä kanssa kohti Messuhallia eli nykyistä kisahallia, jossa nyrkkeilyfinaalit olivat käynnissä. Siihen aikaan painoluokkia oli kymmenkunta, ja niistä ainakin neljä oli oteltu, kun Holmstenit saapuivat paikalle.

- Lippuja meillä ei tietenkään ollut, mutta sisään oli väkisin päästävä. Siellä oli hirveä määrä sakkia ja jotenkin eksyin faijastani siinä hulinassa, Holmsten kertoo.

Ovella ei näkynyt ketään tuttuja, joten Holmsten päätyi kiipeämään palotikkaita pitkin rakennuksen katolle.

Katon keskiosan kohdalla oli isot ikkunat auki. Alla näkyi radioselostajien työpisteitä. Joku viittoi tai huusi nuorta miestä hyppäämään rohkeasti sisään.

- Niin minä sitten hyppäsin ja selostajat ottivat hyvin vastaan. Yhden matsin näin siinä selostamossa ja ainakin neljä matsia katselin yhteensä.

Mieleen jäivät erityisesti kultamitalistit Floyd Patterson ja László Papp. Sekä ruotsalainen Ingemar Johansson, joka hävisi raskaan sarjan finaalin Yhdysvaltain Ed Sandersille erikoisella tavalla.

Johansson otteli passiivisella ja väistelevällä taktiikalla, jonka seurauksena kehätuomari katsoi hänen pakoilleen vastustajaansa.

Hänet diskattiin ja hopeamitali jätettin jakamatta. Tapauksesta nousi kohu, ja Johansson sai olympiamitalinsa vasta vuonna 1982 eli 30 vuotta myöhemmin.

Lonkeroa kisakravatti kaulassa

Bubi Wallenius näki Helsingin kisoissa myös maantiepyöräilyn dramaattisen kilpailun, jossa tapahtui useita törmäyksiä ja valtava määrä keskeytyksiä.

Lisäksi mieleen on jäänyt jonkinlainen ratsastuskilpailu metsätaipaleella suunnilleen Helsingin Talin ja nykyisen Vantaan Hämeenkylän välisellä alueella.

- Siellä me oltiin metsässä kyttäämässä ratsastajia eikä ymmärretty mitään, mutta se oli mahtavaa koska kaikilla oli univormu. Siihen aikaan kaikki ratsastajat olivat miehiä ja useimmat heistä armeijan palveluksessa. Se oli hienoa, uljasta, tärkeää ja pelottavaa.

Tiistaina Wallenius aikoo juhlistaa Helsingin olympiakisojen 70-vuotisjuhlapäivää kahdella tavalla. Kaulaansa hän laittaa harmaan olympiakravaatin, jonka tarkkaa alkuperää hän ei tunne.

- Siinä on olympiarenkaat ja koripallon pelaajia. Se on hieno muisto kisoista, vaikka en tiedä tarkkaan miten se on minulle päätynyt. Se menee huomenna päälle ja samalla aion nauttia kuolematonta tuotetta nimeltä lonkero, joka on edelleen olympiakisojen arvoinen juoma!

Voit keskustella aiheesta klo 23 asti.

Lue lisää:

Kesältä 1952 odotettiin paljon ja saatiin vielä enemmän - näin olympialaiset ja Armi lennättivät Suomen uuteen aikaan

Paralympialaiset jo tunnetaan, mutta entä työläisolympialaiset? Harva tietää, että kesällä 1943 Helsingissä piti järjestää työläisten varjo-olympialaiset

Tuhatpäinen yleisö hurrasi kesällä 1952, kun prinssi Philip saapui seuraamaan Helsingin olympialaisia

Kyyjärvellä uusittiin Helsingin olympialaisten soihtuviesti - "Sanoin, että voin minä sen kilometrin taas juosta", toteaa Pekka Jukkala, 92