EUGENE. Oregonin yliopiston kampuksen keskellä sijaitseva Hayward Fieldin yleisurheilustadion on ollut yhdysvaltalaisten yleisurheilijoiden turvasatama jo yli sadan vuoden ajan. Pyhättö rakennettiin alkujaan yliopiston amerikkalaiselle jalkapallojoukkueelle vuonna 1919, mutta yleisurheilu tuli kuvaan mukaan vuonna 1921, kun nurmikon ympärille rakennettiin kuusi juoksurataa.

Stadion on sittemmin muuttunut moneen kertaan, mutta yhdysvaltalaisessa yleisurheilukulttuurissa yksi asia on ja pysyy: juoksulajien asema on kiveenhakattu. Esimerkiksi uuttuuttaan hohtavan Hayward Fieldin stadiontornista löytyistä viidestä henkilöstä neljä on juoksijoita: urheiluvälinevalmistaja Niken perustaja ja juoksulajien valmentajasuuruus Bill Bowerman, vuoden 1960 olympialaisten 400 metrin kultamitalisti Otis Davis, henkensä traagisesti nuorena menettänyt paikallinen juoksulegenda Steve Prefontaine ja 800 metrin hallitseva olympiapronssimitalisti Raevyn Rogers.

Ainoa tornista löytyvä ei-juoksuspesialisti on kymmenottelija Ashton Eaton. Hänet muistetaan silti lajissaan ajoittain häkellyttävistä juoksusuorituksistaan. Kaikkia viittä edellä mainittua urheilijaa yhdistää paikallinen Oregonin yliopisto. Heittolajien edustajat loistavat joka tapauksessa poissaolollaan.

Kello on sunnuntaiaamuna paikallista aikaa 10. Stadionilla ensimmäisenä alkavaan lajiin, seitsenottelun pika-aitoihin, on aikaa puoli tuntia. Tornin juurelta alkavan kävelykadun sivusta on täytetty jälleen kisavieraita palvelevilla ruoka- ja oheistuotekojuilla.

Kadun toisesta päädystä lähtevä ramppi kiertää koko stadionin ja erottaa ainoana areenan ja harjoituskentän, jolla urheilijat lämmittelevät. Harjoituskentältä löytyvät aamupäivän suomalaiset päätähdet, kello 11.35 alkavaan moukarinheiton finaaliin tiensä selvittäneet Krista Tervo ja Silja Kosonen.

Lipun ostaneet katsojat ovat saapuneet MM-alueelle hyvissä ajoin. Useat ohikulkijat jäävät seuraamaan rampin reunakaiteelle moukarinheittäjien lämmittelyä.

Yleisö ei pääse missään muualla seuraamaan arvokisaurheilijoita näin läheltä. Tilanne on erityinen etenkin moukarinheittäjille, jotka ovat tottuneet kilpailemaan piilossa suuren yleisön katseilta.

Lue lisää: "Oletteko tosissanne?" Merja Korpela ei ole unohtanut tyrmistyttävää tilannetta 20 vuoden takaa - Suomen moukarinheittäjät saivat tarpeekseen hylkiön roolista

Kiitos etenkin viime vuosina parantuneen suomalaisten naisheittäjien tulostason, moukarinheittäjät ovat päässeet näkyväksi osaksi kotimaisia yleisurheilun pääkilpailuja. Valtaosassa kisoista katsojamäärä on silti pienempi kuin juuri nyt harjoituskentällä.

Kun stadionin kierroksen jatkaa loppuun, stadionin jättimäisen valotaulun takaa löytää yhden Hayward Fieldin vähemmän huomiota herättävistä nähtävyyksistä: Oregonin yliopistossa opiskelleiden yleisurheilijoiden kunniakadun.

Yhdysvalloissa pääsyä arvokisajoukkueeseen pidetään arvossaan. Jos valinta käy olympialaisiin, se tietää tällä kampuksella nimikkolaattaa - oli urheilija kilpailussaan viimeinen tai olympiavoittaja. Urheilija voi esiintyä useassa kohtaa katua, sillä jokainen olympiamatka tietää uutta muistokiveä.

Yllättävä kohtaaminen

Kun Hayward Field on kierretty, alkupisteellä eli stadionin tornilla vastaan kävelee kaksi Huuhkajien pelipaitaan sonnustautunutta viisikymppistä suomalaismiestä. Esittäytymisessä käy ilmi, että kyseessä ei ole mitä tahansa kannattajia.

Espoon Tapioissa juosseet Mikko Mikkola ja Juha Tuominen kuuluivat 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kansallisen pikajuoksun lupauksiin. Päällimmäisenä saavutuksena oli Suomen väreissä juokseminen nuorten Ruotsi-maaotteluissa.

Kaksikosta Tuominen pääsi lähimmäs kansallista kärkeä vuonna 1991: 19-vuotiaana tullut 400 metrin ennätys kirjataan lukemin 48,35. Kovemmat tulokset mielessään Tuominen suuntasi Yhdysvaltoihin Beavertoniin saatuaan stipendin.

Hän on yksi harvoja suomalaisia yleisurheilijoita, jotka ovat kilpailleet Hayward Fieldillä 1990-luvulta alkaen.

- Pari kertaa tuli juostua täällä vanhalla stadikalla. Kovin aikani oli 48,60, vuoden 1992 Barcelonan olympialaisiin tähdännyt, mutta uransa samana vuonna vammoihin lopettanut Juha Tuominen muistaa kirkkaasti.

- Ai että tuolla radalla olisi hienoa juosta, muttei näillä jaloilla, Tuominen lisää.

Mikkola on saapunut MM-kisoihin Espoosta. Tuominen taas majailee Oregonin osavaltion suurimmassa kaupungissa, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä Eugenesta sijaitsevassa Portlandissa. Vuonna 1991 alkaneesta opintomatkasta tuli Tuomiselle, 50, pysyvä reissu.

Sen sijaan opintoikäisiä ovat Suomea moukarifinaalissa edustavat Tervo, 24, ja Kosonen, 19. Molemmat selvittivät karsinnan kauden perustasoonsa nähden yläkanttiin menevillä tuloksilla, mikä on lisännyt optimismia osassa yleisurheiluväkeä. Tervon tapauksessa on viritelty puheita jopa mitalista.

Lämmittelyheitoissa käy kuitenkin nopeasti ilmi, ettei kaikki ole kohdallaan. Tervon heitoista kaksi päätyy verkkoon, mikä ei lupaa hyvää.

- Pistesija tulee, ainakin, Mikkola valaa uskoa.

- Mitalia toki toivotaan, vaikkakin tultiin vähän toisen lajin perässä, Tuominen toteaa perään ja viittaa leipälajiinsa 400 metriin, jossa juostaan miesten ja naisten alkuerät.

Oudot lähtökohdat

Asetelmat naisten moukarifinaaliin ovat hyvin poikkeukselliset. Laji debytoi EM-tasolla vuonna 1998, MM-kisoissa vuotta myöhemmin ja olympialaisissa vuonna 2000, ja vain kahdesti, vuosina 2008 ja 2009, palkintopallilla ei ole nähty yhtään puolalaista tai venäläistä heittäjää.

Nyt ringistä puuttuu kuitenkin lajin puolalaistähti, loukkaantumisista kärsivä Anita Wlodarczyk kuten hänen maannaisensa, hallitseva MM-hopeamitalisti Joanna Fiodorow. Venäläisten poissaolon syytä tarvitsee tuskin enää kerrata.

Kilpailu alkaa tulostasollisesti verkkaisesti. Se on odotettavaa. Moukarinaiset ovat kuin hitaasti lämpeäviä dieselkoneita, sillä arvokisahistoriassa valtaosa niin kultamitaliin kuin himmeämpiin lätkiin oikeuttaneista heitoista on nähty vasta finaalin kolmella viimeisellä kierroksella. Nille pääsy edellyttää, että urheilija on kahdeksan parhaan joukossa kolmen kierroksen jälkeen.

Kahden kierroksen jälkeen Tervon osakkeet eivät ole korkealla. Häkki on kolissut ja toisellakin heitolla irronnut vain 69,04. Ennen kolmatta heittoaan Tervo psyykkaa itseään siinä määrin, että ylilataus on ainakin lähellä. Moukari osuu jälleen verkkoon, ja finaali on taputeltu SE-naisen osalta. Katsomossa kenellekään ei jää epäselväksi, millainen pettymys finaali on Tervolle.

Sen sijaan nuorten maailmanennätyksen viime vuonna heittänyt Kosonen selviää jatkoon tuloksella 70,49 ja on kolmen kierroksen jälkeen kuudentena. Rahkeissa on varaa parantaa, sillä karsinnassa leka oli lentänyt Kososen käsistä 72,15:een.

Suomalaiset ovat kuitenkin liikkuneet maksimitasonsa tuntumassa jo karsinnassa, sillä Kososen 72-metrinen oli hänen uransa neljänneksi ja Tervon 73,83 hänen kolmanneksi paras tuloksensa.

Kolmen finaalikierroksen jälkeen on jo selvää, että pronssiin vaaditaan vähintään 74,86. Toisin sanoen uusi Suomen ennätys. Väkisinkin pintaan puskee ajatus, että pistesijan säilyttäminen eli kahdeksan joukossa pysyminen on Kososelle maksimitulos.

Kaikuja menneestä

Samalla kun naisten moukarifinaali on käynnissä, Tuomisen odottamat miesten 400 metrin alkuerät ovat alkaneet Hayward Fieldin juoksuradalla.

Moukarinheitto jää väkisinkin taka-alalle, kun yleisö kannustaa rataa kiertäviä atleetteja.

Vaikka kilpailut käydään samalla paikalla ja samanmittaisella radalla kuin vuonna 1921, alusta on aivan eri. Nyt juoksijat etenevät radalla nopeudestaan tunnetulla mondopinnoitteella, kun alkuperäinen alusta oli tiilimurskaa.

Radat rakennettiin tiilimurskasta aina 1960-luvulle. Viimeistä kertaa valmistusmenetelmää käytettiin vuoden 1964 Tokion olympialaisissa, joissa debytoi Juha Tuomisen isä, 1960-luvulla 400 metrin aitojen SE:tä pitkään hallussaan pitänyt Jaakko Tuominen.

Isä-Tuominen esiintyi vielä vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa, mutta kumpikin matka viiden renkaan kisoissa päättyi välieriin. Jaakko Tuominen ei saavuttanut urallaan arvokisamitaleja, vaan hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi vuoden 1966 Budapestin EM-kisojen viides sija - 0,4 sekuntia pronssista.

Tätä taustaa vasten Jaakko Tuomista ei voisi luonnollisesti tituleerata yleisurheilulegendaksi. Mutta kun ansioluetteloon lisätään merkittävä asema urheiluvälinevalmistaja Nikella ja sen urheilijoiden promoottorina, Astorian kaupungissa Oregonissa vuonna 2001 menetyneen ex-juoksijan asema asettuu uuteen valoon.

Jotain voi päätellä siitä, että harvan suomalaisen yleisurheilijan - tai urheilijan - ylipäätään kuolinuutinen päätyy maailman suurimman urheilukanavan ESPN:n uutiseksi. Jaakko Tuomisen elämänjuoksun päättyminen päätyi vuonna 2001.

Tason mukainen lopputulos

400 metrin aitojen alkuerävaihe vetää itseensä suuren yleisön huomion, josta moukarinaiset pääsevät nauttimaan vain erien välissä. Suomalaiskatsomon keskittymiseen juoksut eivät vaikuta.

Kosonen heittää päätöskierroksilla vielä kahdesti pidemmälle kuin kolmen ensimmäisen kierroksen parhaallaan, mutta moukarifinaali päättyy maailmantilaston ykkösen Brooke Andersenin juhliin.

MM-kulta on Yhdysvalloille lajissa toinen peräkkäinen. Yhdysvaltojen moukaritasoa kuvaa, että vaikka maailmanmestaruutta puolustanut DeAnna Price ei ollut edes mukana, maa saa silti kullan lisäksi pronssia. Hopea menee Kanadaan.

Seitsemännelle sijalle päätyneestä Kososesta tulee ensimmäinen suomalaisnainen MM-kisojen pistesijalla 17 vuoteen.

Mukana olleet maailmantilaston kolme parasta heittäjää ovat kärkikolmikko myös sunnuntain MM-finaalissa. Nämä kolme ovat olleet niin ikään kauden kolme varminta tuloksentekijää.

Moukarinheiton lajivalmentaja Kalle Lehmusvuori allekirjoittaa, että arvokisoissa menestymisen elinehto on ensisijaisesti tasaisen korkea tulostaso, ei kauden piikkiheitto. Sellainen saatetaan toki nähdä finaalissa, mutta todennäköisyydet eivät peilaa sitä.

- Perustaso meinaa pirun paljon. On iso ero, jos vaihteluväli on normaalisti 72-74 metriä. Jos haarukka on tätä isompi, heitto on herkempi epäonnistumisille, Lehmusvuori sanoo ja viittaa Tervon kilpailutulosten vaihteluväliin, joka on 68-74 metriä.

Lajivalmentaja allekirjoittaa lisäksi, että Oregonin MM-kisojen miljöössä esiintyminen vaatii totuttelua. Viime vuonna Tokion olympialaisissa Kosonen ja Tervo juuttuivat karsintaan, mutta Oregonissa molemmat esiintyivät edukseen karsinnassa ja Kosonen myös finaalissa.

Kuukauden kuluttua odottavia Münchenin EM-kilpailuja silmällä pitäen Kosonen oli kolmanneksi ja Tervo viidenneksi paras eurooppalainen.

- Näitä tilanteita (heittäminen yli 10 000 katsojan edessä) on vaikea harjoitella. En näkisi, että olisi tehty mitään virheitä. Tänään leka lensi tämän verran, tulosta pitää kunnioittaa. Urheilijamme eivät olleet vielä valmiita mitaleille, mutta nyt he ovat päässeet ovensuulle, Lehmusvuori sanoo ja viittaa Kososen sekä Tervon uran ensimmäiseen aikuisten arvokisojen finaalipaikkaan.

Päiväkilpailut ovat päättyneet. Väki valuu ulos Hayward Fieldin lehtereiltä.

- Ei tullut mitalia, mutta sehän meni aika lailla niin kuin kuviteltiin, Juha Tuominen huikkaa stadionin ulkopuolella.

Mitalit ovat huippu-urheilussa tärkeä, mutteivät ainoa mittari. Tämä tulee mieleen, kun kääntää katseen jalkoihin ja niiden alta löytyviin laattoihin, jotka kuvaavat Oregonin yliopistoa olympialaisissa edustaneita yleisurheilijoita.

Jos laatalle edellytyksenä pidettäisiin vain mitalia, kunniakatu olisi huomattavasti köyhempi. Ja mikäli Jaakko Tuominen, Krista Tervo tai Silja Kosonen olisivat olleet Oregonin yliopiston urheilijoita, jokaisen nimi komeilisi kujalla. Tuomisen kahteen kertaan.

Yleisurheilun MM-kisat nähdään Ylen kanavilla. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Lue lisää:

Kommentti: Stadionilta avautui täysin poikkeuksellinen näkymä - yleisurheilun MM-kisat löysi kotiinsa, joka on täydellinen vastakohta mielikuvalle Yhdysvalloista

Kommentti: Yleisö hurmasi yleisurheilun MM-avauksessa, mutta järjestäjät sortuivat kalevankisamaiseen mokaan, joka on korjattava välittömästi

Mitä ihmettä korkeushypyn tähdille on tapahtunut Tokion ikimuistoisen finaalin jälkeen? - "Tämä on sulaa hulluutta"