Maanhankintalain vaikutus näkyy yhä maisemassa. Lain myötä tyyppitalot nousivat uusille tiloille ja tonteille kautta Suomen.

Kuva: Petri Parkkinen/IS, Lehtikuva, Kansallisarkisto, Sanoman arkisto

Sodan jälkeen Suomi rakennettiin uudestaan. Silloin syntyivät rakastetut rintamamiestalot.

Vuonna 1945 säädetty maanhankintalaki näkyy yhä Suomen maisemissa maalla ja kaupungeissa. Riittää, kun bongaa aina muodikkaan rintamamiestalon.

- Maanhankintalain myötä nämä tyyppipiirrostalot tulivat kaikkialle, jonne perustettiin uusia tiloja. Kaupungeissa ne olivat omakotitaloja, sanoo emeritusprofessori Tapio Hämynen.

Lahtelainen mies esitteli vuonna 1955 perunasatoa talonsa vieressä. Kuva: Lehtikuva

Hämynen on kotoisin Valtimolta Pohjois-Karjalasta. Se on nykyään osa Nurmesta.

- Siellä Rasinmäen kylä on hyvä esimerkki tällaisesta korpeen rakennetusta kylästä. Rasinmäki on yhä elävä, monet muut jo autioituneet ja kasvavat pajukkoa.

Talvisodan jälkeen ehdittiin säätää pika-asutuslaki, joka mm. mahdollisti yksityisten tilojen maiden luovuttamisen evakoille. Sen perusteella ehdittiin jo perustaa evakoille melkein 13?000 uudistilaa ennen kuin jatkosota avasi Karjalan maat uudestaan. Kolmannes evakoista jäi kuitenkin palaamatta. Varsinkin Karjalan kaupunkilaiset ehtivät lyhyessä ajassa löytää uuden elämän muualta Suomesta.

Pika-asutuslain voimaan saaminen paljasti jo myös hankkeen ongelmia. Karjalaisevakot epäilivät, että heidät aiotaan toimittaa pohjoiseen korpia raivaamaan. Rannikon ruotsinkielisillä seuduilla pelättiin, että evakot kääntäisivät alueiden kielisuhteet ja muuttaisivat kulttuuria.

Maanomistajia ylipäätään harmitti maiden menetys. Silti pika-asutus laki kelpasi pohjaksi maanhankintalaille, kun evakot piti uudestaan asuttaa. Tällä kertaa se olisi pysyvää.

Pääministeri J.K. Paasikivi ajoi lakiin kielipykälän. Se jätti ruotsin- ja kaksikielisten kuntien tilat koskemattomiksi. Ehtona oli, että tilallisten piti kustantaa luovutettavaan maa-alaan nähden 1,5-kertaisen alueen raivaaminen asutuskäyttöön muualta Suomesta. Tunnetuin tällainen kohde on Pielisjärven, nykyisen Lieksan Egyptinkorpi.

Kaikkialla raivaus ei sujunut ongelmitta. Saattoi esimerkiksi paljastua liian myöhään, että paikallinen korte ei sopinut lehmän ruuaksi.

Karjalan siirtoväkeä Korpiselässä 16.3.1940. Kuva: Sanoman arkisto

Lain myötä maata saivat myös sotainvalidit, rintamaveteraanit ja kaatuneiden omaiset. Maanhankintalailla jaettiin maata lähes 2,8 miljoonaa hehtaaria. Kun tiloja perustettiin lain nojalla yli 140?000, siirtoväen osuus oli siitä vain 36?350 tilaa. Lukua tosin siirtoväkeen kuuluva saattoi olla myös rintamamies.

- Tätä osuutta ei jostain syystä eroteltu missään, Hämynen sanoo.

Kaikki karjalaiset eivät alun perin olleet maanviljelijöitä, eivätkä sellaisiksi ryhtyneet. Taajamista lohkottiin noin 25?000 tonttia. Niistä siirtoväelle meni 4?900.

Karjalaan jäänyttä omaisuutta korvattiin myös rahalla, osuustodistuksilla ja obligaatioilla, mikä maksoi 26,5 miljardia silloista markkaa.

Korvaukset eivät olleet täysimääräisiä. Noudatetun asteikon mukaan vain kaikkein köyhimmät saattoivat saada suunnilleen täyden korvauksen menetyksistään.

Uudet rakennusmallit muuttivat suomalaista maisemaa. Kuva: Lehtikuva

Maanhankintalain perusteella syntyneet tilat olivat yleensä pieniä. Ainakin 10?000 oli "kylmiä tiloja". Niissä maatalousmaata oli raivattu enintään kymmenesosa alasta.

1960-luvulla alkoi suuri maalta muuttomuutto. Siirtokarjalaisten lapsilla oli muita vähemmän siteitä vanhempiensa uusiin kotiseutuihin. Se helpotti päätöstä kaupunkiin lähdöstä.

Silti Suomen maanhankintalaki oli menestys. Vastaavia maareformeja yritettiin muualla Euroopassa jo ensimmäisen maailmansodan väestönsiirtojen jälkeen. Ne epäonnistuivat.

Suomessa onnistuttiin. Evakoille oli valtavan tärkeää, että asutustoimintaan ryhdyttiin päättäväisesti. Se antoi uskoa siitä, että valtiovalta edelleen välitti heistä.

- Se, että siirtoväelle saatiin omaa maata, oli tavattoman tärkeää sodanjälkeiselle yhteiskuntarauhalle, Tapio Hämynen sanoo.

Fakta

Rintamamiestalo ei ollut ainoa "tyyppitalo". Malleja oli useita erilaisia. Kuva: Kansallisarkisto

Valtio ja kunnat pyrkivät nostamaan asuntotuotannon tehokkuutta julkaisemalla tyyppitalopiirustuksia.

Tyyppitaloja oli erilaisia, sillä piirustuksia suunniteltiin asutushallituksessa, maatalousministeriön asutusasiainosastolla, sosiaaliministeriössä ja Maatalousseurojen keskusliitossa ja suurimmissa kaupungeissa.

Asevelitaloiksi sanottiin jatkosodan aikana takaisin vallattuun Karjalaan rakennettuja halpoja tyyppitaloja.

Rintamamiestalo on 1 ½- kerroksinen tyyppitalo, jossa asuintilat ovat keskelle sijoitetun savupiipun ympärillä.