Suomalainen ruokakulttuuri muuttuu jatkuvasti, mutta urheilukatsomoissa suositaan yhä neljää perinteistä tuotetta: makkaraa, olutta, kahvia ja pullaa. Satunnaiskatsojia tarjonta tuskin houkuttaa. Hiljalleen kisakioskien kattaus on monipuolistumassa.

Kisamakkara - tai -munkki - on suomalaisen urheilutapahtuman klassikkoannos. Kuva: Rami Marjamäki, Lehtikuva

Kuuma herkku putoaa grillipihtien välistä paperitaskuun. Pian se saa seurakseen pitkän töräyksen sinappia.

Rapea kuori napsahtaa poikki jokaisella suupalalla.

-?Tämä on se perinteinen, sanoo Ilveksen ja FC Lahden väliseen jalkapalloliigan otteluun saapunut katsoja Timo Lintunen.

Lintunen puhuu tietenkin grillimakkarasta, jonka hän on hetki sitten ostanut.

Urheilutapahtumissa myydystä "kyrsästä" puhutaan tavallisesti kisamakkarana - oli kyse sitten grillimakkarasta, nakista tai höyrymakkarasta.

-?Mitä muuta katsoja tarvitseekaan, Lintunen kysyy.

-?Kaljan, mutta sitä haetaan seuraavaksi!

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 26/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Kisamakkara on suomalaisten urheilutapahtumien kiistaton klassikko.

Heti sen perässä tulevat kahvi, pulla ja olut, jos vain anniskeluoikeudet sen suovat.

Pääosin noiden neljän tuotteen ympärille rakentuu Suomessa urheilutapahtumien ruoka- ja juomatarjonta, oli kyse sitten kivenkovasta ammattilaisurheilusta tai amatöörien alasarjaharrastelusta.

Makkaran voimalla urheilua on seurattu Suomessa jo pitkään, vaikka tarkkaa "kisamakkaran" syntymäkohtaa onkin vaikea ajoittaa.

Nälkäistä yleisöä katsomassa Eläintarhan ajojen harjoituksia vuonna 1957. Kuva: Lehtikuva

-?Makkaraa on aivan varmasti myyty yleisölle jo sotien jälkeisissä urheilutapahtumissa. Silloin kyse on luultavasti ollut lenkkimakkarasta, josta on pilkottu suikaleita kuumaan veteen. Parempi väki on syönyt nakkeja, sanoo toimittaja, ruokakirjailija ja Nakit ja muusi -makkarakirjan kirjoittanut Markku Haapio.

Urheilutapahtumien ruoka- ja juomatarjonta on menneinä vuosikymmeninä seuraillut sen ajan ruokatrendejä. Urheilutapahtumissa on syöty samoja asioita kuin kotona arjessakin.

Esimerkiksi Helsingin olympialaisissa 1952 yleisölle myytiin stadionin uumenissa olleista pisteistä muun muassa leipää ja kahvia. Erillisissä kenttäruokaloissa tarjoiltiin läskisoosia, hernekeittoa ja tillilihaa - sen ajan suosittuja herkkuja.

Haapion mukaan makkaran suosio alkoi kohota Suomessa sotien jälkeen. Suomi kaupungistui ja kansa tarvitsi nopeasti valmistuvaa ruokaa, kun naiset siirtyivät kotoa työelämään.

-?Makkara oli sellainen ruoka. Sen takia makkara on eri muodoissaan kohonnut niin suosituksi ruoaksi eri urheilutapahtumissa ympäri maailman. Se valmistuu nopeasti, helposti ja on myös helppoa syötävää, Haapio arvelee.

Lahti valmistautuu MM-talvikisoihin tammikuussa 1958. Mies rakentelee makkarakioskia. Kuva: Lehtikuva

Kaikkien tuntema kisamakkara on yleensä grillimakkara.

Grillimakkaran voitonmarssi alkoi vasta 1960-luvun puolella. Grillimakkaramaniaan liittyi uuden keksinnön, pallogrillin, saapuminen Suomeen. Pohjoinen kansa hurahti grillaamiseen, ja makkaran suosio kasvoi entisestään.

-?Makkarasta tuli kansanruokaa.

Makkarasta tuli oikeastaan enemmänkin kuin vain ruokaa, siitä tuli osa suomalaisuutta.

Grillissä tirisevä makkara, rantasauna ja liplattava aallokko kuuluvat monen kesään. Hiihtolenkin jälkeen nuotiogrillillä paistettu makkara on sen sijaan osa talvea.

Urheilutapahtumissa herkuteltu kisamakkara on sekin pitkäaikainen traditio.

Jääkiekkoilija Matti "Mölli" Keinonen syö nakkeja Tampereen MM-kisoissa 1965. Kuva: Lehtikuva

Ilveksen peleissä on kaudella 2022 monipuolisempi ruoka- ja juomatarjonta kuin koskaan ennen.

Seuralla on tällä kaudella ensimmäistä kertaa käytössään erillinen ruokatorialue, missä seuran ulkopuoliset palveluntarjoajat myyvät tuotteitaan.

-?Olemme halunneet monipuolisuutta ottelutapahtumatarjontaan, sanoo ottelutapahtumapäällikkö Jukka Jaskara.

-?Ulkoiset palveluntarjoajat myyvät liha- ja vegelihapiirakoita, hotdogeja, pehmistä ja hattaraa sekä erilaista katuruokaa. Lisäksi meillä on katsomonosa, johon voi tilata etukäteen hampurilaisia. Näiden lisäksi seura myy grillimakkaroita, hillomunkkeja, lörtsyjä ja muuta perinteistä urheilutapahtumaruokaa ja -juomaa. Olemme tuoneet myyntiin myös erikoisoluita.

Ilveksen jalkapallopeleissä hotdogit maistuvat nuoremmalle väelle, mutta varttuneempi katsojakunta haluaa grillimakkaraa. Kuva: Rami Marjamäki

Sateisena kesälauantaina kaikki ulkoiset palveluntarjoajat eivät ole paikalla myymässä tuotteitaan. Isoimmat jonot muodostuvat makkarapisteiden eteen. Niin käy aina, pelistä toiseen.

Ilveksen peleissä myydään paikallisen lihajalostamon makkaroita 2,50 euron hintaan.

-?Aika usein meiltäkin tullaan kysymään, saisiko täältäkin makkaraa, naurahtaa lihapiirakkapisteen myyjä Linnea Melotindos.

-?Lapset ja nuoret tykkäävät selvästi hodareista, mutta varttuneempi väki haluaa grillimakkaraa, sanoo puolestaan hotdogeja myyvä Sirpa Syvänen.

Jaskaran mukaan grillimakkara ja perinteinen keskiolut ovat selvästi myydyimmät tuotteet Ilveksen ottelutapahtumissa.

Se ei ole yllätys, sillä samat tuotteet myyvät hyvin myös muualla Suomessa.

Sirpa Syvänen, Sinikka Korpela ja Maria Roppola myyvät apetta Ratinan stadionilla. Kuva: Rami Marjamäki

Helsingin Sanomat selvitti loppuvuonna 2021 jääkiekon SM-liigaseurojen suosituimpia ruoka-annoksia. Peräti yhdessätoista hallissa suosituin tuote oli sellainen, johon sisältyi nakki tai makkara tavalla tai toisella.

-?Kai se perinteisiin liittyy. Muistan itsekin, miten kivasti jalkapallojunnuna kisamakkara narskui hampaissa, Jaskara sanoo.

Makkarannälkäiset kannattajat kertovat samoja asioita "kyrsän" suosiosta: makkara on tuttu, edullinen, helposti syötävä ja usein myös turvallinen valinta.

Myyntipuolellekin se on hyvä tuote. Kate on kohdillaan, eikä makkaranpaisto vaadi valmistajaltaan kummoisia taitoja. Tärkeintä on varmistaa, että asiakas saa makkaran paperipussiin tarpeeksi kuumana ja rapeana.

-?En minä oikein osaa muuta edes odottaa jalkapallo-ottelun ruokatarjonnalta. Ulkotapahtumasta on kuitenkin kyse, sanoo katsoja Juho Merto.

Timo Lintunen ja Juho Merto nautiskelivat kioskin antimista Veikkausliigan ottelussa kesäkuussa Tampereella. Kuva: Rami Marjamäki

Yksittäisen katsojan kommenttiin liittyy myös kisamakkaran kirous.

Katsojat eivät edes odota, että urheilutapahtumista saisi muutakin ruokaa kuin perinteisiä annoksia. Kaikille kisamakkarat eivät maistu.

-?Haluamme tarjota mahdollisimman monipuolisesti vaihtoehtoja katsojille. Siinä tiellä meillä on tietenkin vielä paljon tehtävää. Tavoite on saada katsojat paikalle ottelutapahtumaan jo huomattavasti nykyistä aikaisemmin, ei aivan viime metreillä, Jaskara kertoo.

Siihen ei pelkkä kisamakkara riitä.

Kuva banaanista jalkapallon Kakkosessa pelaavan PPJ:n ottelussa. Hinta yksi euro.

Kuva ranskalaisista ja kanansiivistä HJK:n ottelussa. Hinta kymmenen euroa.

Kuva viinipullosta ja patongista Pesäkarhujen ottelussa. Hinta 13,50 euroa.

Alkuvuodesta 2022 asti suomalaista urheilukansaa on Twitterissä ja Instagramissa huvittanut "Matsisapuskat"-tili, joka julkaisee kuvia ja hintoja pääosin suomalaisten urheilutapahtumien ruoka- ja juomatarjonnasta. Tilin takana on Lontoossa asuva Ville Suutarinen.

-?Briteissä Footy Scran -nimisen tilin suosio kasvoi aikanaan nopeasti. Tili julkaisi kuvia ja hintoja jalkapallo-otteluiden ruoka- ja juomapuolesta. Ajattelin, että sama voisi toimia myös Suomessa. Pienten kyläseurojen urheilutapahtumissa myytävät itsetehdyt leivonnaiset saisivat ansaitsemaansa näkyvyyttä, Suutarinen kertoo.

Hieman varovaisen alun jälkeen tilin suosio on kasvanut nopeasti. Urheiluyleisö lähettää innokkaasti Suutariselle kuvia hintatietoineen eri ottelutapahtumien ruoka- ja juomatarjonnasta.

-?Selvästi aihe koskettaa suomalaisia urheilun seuraajia. Suomessa on niin pitkät perinteet eri urheilutapahtumilla.

Suomalaisten urheilutapahtumien ruoka- ja juomapuolen maine ei välttämättä ole paras mahdollinen, jos verrokkina ovat ulkomaat.

-?Suomessa suuntaus on mielestäni sama kuin maailmallakin. Pääsarjatason joukkueilla voi olla huonompi tarjonta kuin alasarjajoukkueilla, joiden tuotteet ovat persoonallisempia, hinta kohtuullisempi ja raaka-aineetkin laadukkaampia.

-?Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että ulkomailla seurat ymmärtävät paremmin katsojan eli asiakkaan arvon. Yleisö ehkä osaa vaatiakin enemmän ruoka- ja juomapuolelta.

Suutarinen kertoo esimerkin omasta elämästään. Hän lisää sen olevan ääriesimerkki maailmankin mittakaavassa.

Lontoossa Suutarinen usein käy maan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle pudonneen AFC Wimbledonin kotiotteluissa. Ottelutapahtuma alkaa hyvissä ajoin, kun stadionin läheisyyteen saapuu 5-10 ruokarekkaa, joista myydään kaikkea mahdollista puu-uunissa paistetuista pitsoista tuoreleivonnaisiin, vegaaniseen ruokaan ja laadukkaisiin hampurilaisiin.

-?Käsitykseni mukaan palveluntarjoajat maksavat seuralle vuokraa tästä paikasta, mutta ruoasta seura ei saa puntaakaan. Se saa aikaan sen, että kilpailun takia ruoan laatu pysyy korkeana ja hinta kohtuullisena. Seura sen sijaan myy itse olutta ja se on hinnoiteltu niin, että olut on samanhintaista kuin lähialueen pubeissa.

Näin seura pyrkii estämään sen, etteivät katsojat tuhlaa puntiaan korkeamman hinnan tai ruoan laadun takia lähialueen pubeihin ja ravintoloihin. Kannattajat saapuvatkin stadionalueelle usein hyvissä ajoin syömään, juomaan ja viettämään aikaa.

-?Mielestäni suomalaisessa urheilussa tuntuu usein unohtuvan se, että vähemmän voi olla enemmän. Myyt sata hodaria kympillä. Mutta myisitkö 200-300 hodaria, jos hinta olisi muutaman euron halvempi?

-?Suomessa ruoan ja juoman hinta on urheilutapahtumissa hyvin usein kalliimpaa kuin stadionin viereisessä pubissa. Toisinaan kalliskin ruoka on laadultaan heikkoa. Pahimmillaan ruoka loppuu kokonaan tai sitä joutuu odottamaan liian kauan.

Ruoan loppumisella Suutarinen viittaa esimerkiksi HJK:n alkukauden otteluun, kun helsinkiläisten kotiottelusta kerrottiin hotdogien loppuneen kesken. Alkukaudella seura nosti tiedotteessaan "kätensä pystyyn virheiden merkiksi" ja pahoitteli ottelutapahtuman epäonnistuneita järjestelyitä.

Odotukset tulevalle vuodelle olivat suuret, kun HJK kertoi joukkueen kotiareenan ravintolapalveluiden uudistuneen ja Michelin-tähdellä palkitun Kim Mikkolan ottaneen ravintolapalvelut vastuulleen.

-?Onhan se käsittämättömältä kuulostava tilanne, jos Suomen suurimman jalkapalloseuran katsojat eivät saa ostettua ottelussa ruokaa.

Suutarisen mielestä kotimaisten urheilutapahtumien ruoka- ja juomatarjonnassa on paljon positiivistakin. Niitä ovat esimerkiksi monen alasarjatapahtuman sympaattiset ja itsetehdyt leivonnaiset. Laadukkaampien makkaroiden lisääntyminen grilleihin. Vegaanisten tuotteiden kasvava määrä.

Ruoka- ja juomatarjonta on osa tapahtumakokemusta. Kuva: Rami Marjamäki

Hän uskoo kehityksen jatkuvan.

-?Todella toivon ja uskonkin, että Suomessa herätään entistä enemmän siihen, ettei urheilutapahtuma rakennu vain kenttärajojen sisälle. Ruoka- ja juomatarjonta muodostaa ison osan koko kokemuksesta, ja kokemuksia ihmiset ovat hakemassa.

-?Uskon, että pitkällä aikavälillä laadukkaampi ruoka- ja juomatarjonta näkyisi myös yleisömäärissä.

Yhteensä 1?109 silmäparia todisti, kun Ilves kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen FC Lahden 3-2.

Vettä oli satanut Tampereella koko päivän, mutta lauantai-illaksi katsojalukema ei silti ollut erikoinen.

Se on tuttu laulu suomalaisessa urheilussa. Kevään ja alkukesän heikot yleisömäärät ovat olleet riesana jalkapalloliigassa, eikä muissakaan lajeissa ole ollut aihetta riemuun.

Kotimaisten urheilutapahtumien matalien yleisömäärien ihmettely toistuu vuosittain, mutta yhtä ratkaisua katsojamäärien kasvattamiseen ei ole. Kyse on kokonaisuudesta, jonka yksi osa on tapahtuman ruoka- ja juomatarjonta.

-?Ei parempi ruokatarjonta tietenkään mikään lyhyen tähtäimen taikatemppu ole, jolla kansan saisi katsomoon, miettii kauppatieteiden tohtori, urheiluliiketoiminnan asiantuntija ja FC TPS:n liiketoiminnan kehitysjohtaja Arto Kuuluvainen.

-?Osa tapahtuman asiakaskokemusta ja elämystä se kuitenkin on, johon pitäisi pystyä satsaamaan.

Kuuluvainen on Suutarisen tavoin sitä mieltä, että varsinkin pääsarjatason joukkueilla olisi usein syytä miettiä eri tuotteiden hinnoittelupolitiikkaa.

-?On se ruoka ja juoma vain niin perkeleen kallista hyvin useassa tapauksessa. Hyvin harvoin hinta ja laatu kohtaavat toisensa. Lisäksi tarjonta on kovin usein äärimmäisen perinteistä ja lihapainotteista.

Se ei ole ongelma vakiokatsojille, jotka elävät ja hengittävät seuraa sekä peliä. He ovat paikalla aina.

Satunnaisten tai peräti kokonaan uusien katsojien hankinta on sen sijaan vaikeaa.

-?Miksi satunnainen katsoja tulisi paikalle urheilutapahtumaan, jos laji ei itsessään erikoisemmin kiinnosta, eikä ruokakaan sytytä? Jäljellä jää sosiaalinen aspekti, jonka löytää ravintolastakin, jossa usein pääsee halvemmalla.

Perinteinen katsomon herkku: grillimakkara paperitaskusta. Kuva: Rami Marjamäki

Ratkaisu ongelmaan on periaatteessa yksinkertainen.

Tarjolle tulisi tuoda laadukkaampi ja monipuolisempi valikoima ruokaa ja juomaa. Toteutus on vaikeampi pala kakkua.

Laadukkaampi ruokatarjoilu vaatii usein myös osaamista, jota ei seuran sisältä välttämättä löydy. Keittiötilat - jos niitä edes on - asettavat rajoituksensa. Erinomainen ruoka ei ilahduta, jos tilaa sen syömiseen ei ole. Joillakin seuroilla erillinen stadion- tai halliyhtiö hallinnoi ravintola- ja kioskitoimintaa, eikä seuroilla ole asiassa sanavaltaa.

Kaikki vaatii aina rahaa tai ainakin parempia olosuhteita.

Näitä asioita ei suomalaisessa urheilussa jääkiekkoa ja muutamaa jalkapalloseuraa lukuun ottamatta ole.

-?Varsinkin korona-ajan jälkeen monessa seurassa vedetään kaikki selkänahasta. Näillä yleisömäärillä tilanne alkaa monen seuran kohdalla olla se, että ottelutapahtuma on enemmän meno kuin tulo, sanoo Kuuluvainen, joka on itsekin päässyt paistamaan makkaroita TPS:n otteluissa.

Tyhjästä on paha nyhjäistä, kun arki on isolta osin taloudellisesta selviytymistä. Ei ole resursseja, joiden avulla parantaa markkinointia ja merkitystä. Markkinointi voisi tuoda lisää yleisöä, joka taas mahdollistaisi paremmat ottelutapahtuman palvelut.

Liiketaloudellisesti ajatellen kannattaa keskittyä siis niihin, jotka jo ottelutapahtumassa vierailevat. Seikkailu esimerkiksi vegaaniruoan puolella voi olla kallis vikatikki, jos tuotteet eivät myy tarpeeksi.

-?Pyöritään siis suomalaisen urheilun ikuisessa noidankehässä.

Kuuluvainen huomauttaa, että aivan kaikessa ei kuitenkaan voi mennä pienten resurssien taakse.

-?Onhan se hemmetin erikoista, ettei suomalaisesta pääsarjatason jalkapallopeleistä tahdo saada edes 2020-luvulla kovin helposti vegemakkaraa.

-?Hyvin pienillä satsauksilla olisi mahdollista tehdä jo isojakin asioita, kun perustuotteita vähän parannettaisiin. Esimerkiksi makkara voisi olla vähän laadukkaampi eikä se perinteinen teollinen tuote. Silläkin voi olla kuluttajalle jo iso merkitys.

Hiljalleen suomalaisten urheilutapahtumien ruoka- ja juomatarjonta muuttuu. Siitä pitää huolen jo ruokakulttuurin muutos.

Tulevaisuutta ja vertailukohtaa voi hakea kotimaisilta musiikkifestivaaleilta. Makkaraperunat ja keskikalja ovat jo vuosikausia sitten vaihtuneet erikoisoluihin ja laadukkaisiin, trendiruokia tarjoaviin laaturavintoloihin.

-?Festivaalit ovat usein pienoisyhteiskuntia. Festivaaleilla testatut ja hyväksi koetut asiat tulevat myöhemmin laajemminkin ihmisten käyttöön, sanoo Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä.

-?Festivaaliruoka on nykyisin hyvin laaja-alaista ja monipuolista. Tarjolla on perinteisimpiä festariruokia, mutta myös à la cartea ja paljon siltä väliltä. Se on myös kuluttajien vaatimus. Yleisö on hyvin tiedostavaa ja vaativaa, eikä ruokailu ole festareilla pakollinen paha. Se on osa elämystä.

Kesäfestivaaleja - eikä varsinkaan Ruisrockin kaltaisia jättitapahtumia - voi tietenkään suoraan verrata esimerkiksi kotimaiseen jalkapalloon. Eroavaisuuksia on valtavasti esimerkiksi asiakaskunnassa, tapahtuman kestossa ja kenties yleisön kulutustottumuksissa.

-?Mutta on paljon samaakin: kyse on elämysten tarjoamisesta, huomauttaa Niemelä.

Kisaevästä löytynee tulevaisuudessa erilaisiin makuihin. Kuva: Rami Marjamäki

Ainakin Ilveksessä on vakaa usko siihen, että kisamakkaroiden lisäksi yleisö haluaa herkutella myös muunlaisilla kisaeväillä. Kenties elämyksiä saadaan jatkossa yhä useammin ennen ottelun alkamista.

-?Katsojakulttuuri on meillä erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta seuroista muutoksen on lähdettävä, ottelutapahtumapäällikkö Jaskara miettii.

-?Meidän tehtävänämme on saada tapahtumasta niin houkutteleva, että asiakas haluaa tulla ottelutapahtumaan jo tunteja ennen ottelun alkua aistimaan tunnelmaa ja esimerkiksi syömään.

Kulttuurinmuutos ei tapahdu hetkessä, mutta mahdotonta se ei ole. Ainakin Ilveksen pelissä moni katsojista suhtautuu lämpimästi perinteisiä "matsisapuskoja" isompiin annoksiin.

Kaj Lindberg osti lihiksen. Kuva: Rami Marjamäki

Sellaisia on jo ostettu kiekkopeleissä Tampereen uudella areenalla, missä on yli 20 ravintolaa tai baaria.

-?Lompakkoon se kirpaisee, mutta onhan ruokatarjonta siellä aivan loistava, sanoo Timo Lintunen.

-?Olen ostanut laadukkaampia ja isompia ruokia kiekkopeleissä ja ostaisin jalkapallopeleissäkin, jos niitä tarjolla olisi, kertoo Kaj Lindberg.

-?Ulkotapahtuma tuo tietysti rajoitteensa, mutta jotain parempia hampurilaisia voisin ihan hyvin jalkapallopeleissäkin syödä, sanoo Marko Luomanaho.

Marko Luomanaho sanoo, että voisi nautiskella futispeleissä laadukkaammillakin ruoka-annoksilla. Kuva: Rami Marjamäki

Kisamakkara tuskin on suomalaisista urheilutapahtumista mihinkään katoamassa, eikä sen pidäkään kadota. Se on osa uniikkia suomalaista urheilukulttuuria. Sitä myydään ja syödään urheilutapahtumissa niin kauan kuin maassa urheillaan.

Makkaran rinnalle vain tulee enemmän muitakin vaihtoehtoja.