Tiedätkö sen tyypin, jonka mukaan koko maailma on häntä vastaan, mutta torjuu tarjotun avun ja myötätunnon? Erikoispsykologin mukaan kyse saattaa olla pitkittyneestä itsesäälistä.

Itsesäälistä kärsivä ihminen näkee itsensä passiivisena kohteena, jolle vain tapahtuu ikäviä asioita. Kuva: Shutterstock

Työpaikka lähti alta, parisuhde päättyi ja jalka murtui juuri ennen tärkeää päivää. Aina minulle käy näin, maailmankaikkeuden on pakko olla minua vastaan!

Elämän suurissa vastoinkäymisissä on toisinaan luonnollista vaipua hetkellisesti itsesääliin. Mehiläisen psykoterapeutti Thea Strandholmin mukaan ohimenevä itsesääli voi olla jopa jossain määrin hyödyllistä.

- Jos ihminen on tottunut tekemään kaiken tunnollisesti ja kantamaan vastuun omasta elämästään, ja silti kokee suuren menetyksen, on täysin inhimillistä hetkellisesti antaa itselleen lupa olla pohjamudissa, Strandholm selventää.

Väliaikaisesti vastuun ikävistä tapahtumista voi sysätä ulkoisille tekijöille ja nauttia siitä, ettei itse tarvitse kantaa tapahtuneesta vastuuta. Itsesäälissä vellominen voi täten toimia hengähdystaukona.

Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että tilanne ja tunne on ohimenevä ja palata sen jälkeen oman elämänsä ohjauspuikkoihin. Muutoin itsesääli voi muuttua pitkittyneeksi.

Pitkittynyt itsesääli on myrkyllinen tunne, jolla ei ole hyötyvaikutuksia.

Pitkittynyt itsesääli saattaa juontaa juurensa jo pitkälle varhaislapsuuteen, jos ihmisellä on ollut huoltajaansa turvaton kiintymyssuhde. Tämä tarkoittaa, että huoltaja ei ole kohdannut lapsen tarpeita, tai huolenpito on ollut ailahtelevaa.

Ihminen saattaa tällöin kasvaa siihen tunteeseen, ettei hän voi turvautua tai luottaa muihin - siihen, että hän on yksin. Itsesääli ilmeneekin usein itseensä käpertymisenä ja yksinäisyyden tunteina:

"Kukaan ei voi ymmärtää minua, vain minulle käy aina näin."

Luonteenpiirteistä neuroottisuus saattaa myös altistaa itsesäälille, sillä neuroottinen ihminen on taipuvainen ylireagointiin ja murehtimiseen.

Tämän lisäksi ongelmat vihankäsittelyssä voivat selittää ihmisen taipuvaisuutta itsesääliin.

Tässä tapauksessa viha ei kohdistu niihin kohteisiin, jotka ovat syynä ihmisen huonoon tilanteeseen, vaan ihmiseen itseensä.

"Minä pilaan aina kaiken."

Pitkittyneestä itsesäälistä kärsivä alkaa torjua aidon myötätunnon muilta ihmisiltä, sillä ei tunne myötätuntoa itseään kohtaan.

Tunne saattaa olla melko paradoksaalinen:

Itsesääliin liittyvien epäonnistumisen ja vihan tunteiden ääneen sanominen tarkoittaa, että pohjimmiltaan saattaa toivoa saavansa ympärillä olevilta ihmisiltä empatiaa ja ymmärrystä, mutta toisaalta itsesäälistä kärsivä ihminen harvoin osaa ottaa apua ja myötätuntoa vastaan, sillä hän ei koe ansaitsevansa sitä.

Tämä saattaa jopa herättää suuttumusta tai ärtymystä ympärillä olevissa ihmisissä.

"Pääse nyt jo yli, lopeta tuo valittaminen!"

Itsesäälistä kärsivä ihminen saattaa näyttäytyä hankalana tyyppinä, joka ei edes halua apua tai ratkaisua omaan tilanteeseensa, vaikka tämä ei missään nimessä ole tahallista.

- Pahimmillaan tunne siitä, että on yksin maailmassa, saattaa näin alkaa toteuttaa itseään ja ihmiset kaikkoavat ympäriltä, Strandholm sanoo.

Kuten monessa muussakin ongelmassa, pitkittyneestä itsesäälistä eroon mieliessä aluksi oleellista on tunnistaa ongelma.

Strandholm muistuttaa, että tässä vaiheessa on tärkeää, ettei ihminen tarkastele itseään kriittisessä valossa, vaan pyrkii havainnoimaan neutraalisti omaa käyttäytymistään.

Itsesäälistä kärsivän ihmisen käsitys omasta itsestään on vääristynyt. Hän ei koe itseään kykeneväiseksi toimijaksi omassa elämässään. Hän näkee itsensä passiivisena kohteena, jolle vain tapahtuu ikäviä asioita.

Olisikin tärkeää uskaltaa haastaa tämä vääristynyt käsitys ja kohdata rohkeasti ne tunteet, jotka piilevät itsesäälin taustalla, vaikka helppoa se ei ole.

Itsesääli suojaa todelliselta haavoittuvaisuudelta. Siksi tavoitteena olisi antaa aidon haavoittuvaisuuden, surun ja vihan tunteiden näkyä, jolloin ihmistä voi myös auttaa.

- Itsesäälin vastakohta ei ole itsemyötätunto, vaikka niin toisinaan uskotaan. Päinvastoin - itsesäälistä kärsivän olisi hyvä kohdentaa huomio muihin ihmisiin itsensä sijaan.

Kun suuntaa ajatuksensa muihin ihmisiin ja pyrkii esimerkiksi auttamaan muita, asettuvat ajatukset itsestä myös helpommin mittasuhteisiin. Ihminen saattaa tätä kautta palauttaa itselleen tunteen, että pystyy vaikuttamaan asioiden kulkuun ja olemaan aktiivinen toimija.

Strandholm muistuttaa, ettei asian kanssa tarvitse jäädä yksin, vaan voi olla myös hyödyllistä hakea ammattiapua.

Lue lisää: Tunnistatko itsesi? Asiantuntija listaa 7 syytä, joiden takia avun pyytäminen on joillekin meistä melkein mahdotonta