Tuija Pehkonen suunnitteli pakastavansa munasolujaan ja yrittävänsä lasta puolisonsa Eero Ettalan kanssa sitten, kun aika olisi uran kannalta oikeampi. Selvisikin, ettei aikaa ollut hukattavaksi.
Tuijassa istuu vahvana kontrollihakuisuus. "Olen ajatellut, että asiat menevät haluamallani tavalla, kun hoidan oman osuuteni vimpan päälle ja vähän ylikin. Elämä ei kuitenkaan mene niin." Kuva: Jouni Harala
Pitkässä lasissa tarjoiltu maitokahvi on huvennut jo puoleen ja puhe päässyt pitkälle, kun Tuija Pehkonen sattuu työntämään kätensä mustan hupparinsa taskuun. Sieltä tulee vastaan tutti, sitten toinen ja vielä kolmas. Lapsi - Tuijan ja hänen puolisonsa Eero Ettalan esikoinen - ei ole mailla halmeilla, mutta jälkiä pojasta ja nuoren perheen pikkulapsiarjesta on helppo aistia.
Tuttilöydös ei näytä yllättävän Tuijaa, joka lakonisesti toteaa:
- Jahas, onko näitä täälläkin.
Juuri nyt tutteja on pehkos-ettaloilla "kaikkialla", sillä poikaa opetetaan niistä eroon. Vesselin luopuessa yhdestä tutti siirretään nopeasti pois näkyvistä lähimpään kätköön, näköjään vaikkapa taskuun.
Pieni lapsi on monella tapaa pyöräyttänyt uusiksi Tuijan arkirutiinit, tietenkin. Konkreettisimmin päivärytmin. Tuija oli aiemmin luontainen iltavalvoja ja aamunukkuja, nykyään aamut alkavat pikkumiehen kiljahduksilla "Mamma!" ja "Pappa!" ja meno on päällä heti eikä vasta aamukahvin jälkeen.
- Siinä ei paljon armoa tunneta, mutta meillä on hyvä systeemi. Vuorottelemme Eeron kanssa aamut niin, että toinen saa nukkua pidempään ja toinen nousee johtamaan aamupalakaaosta keittiöön, Tuija kertoo.
- Toisaalta sen kaaoksenkin keskellä myös oma päivä lähtee käyntiin hyvillä fiiliksillä, kun herättäjä on hymyssä suin ainakin yhdeksän kertaa kymmenestä.
Tänä aamuna Eero on huolehtinut lapsen päivähoitoon ja Tuija on hurauttanut taksilla töihin. Sen verran on kuitenkin ollut säätöä, että Tuija huomaa pukeneensa eriparisukat - seikka, mikä myös todetaan rauhallisesti:
- Jahas, oonko mä pukenut eriparisukat.
Sitten Tuija tekee paljastuksen entisestä elämästään eli ajasta ennen pikkulapsihärdelliä.
- Ai että, silloin mulla oli aina mätsäävät alusvaatteet ja kaikki. Nyt on eriparisukat, joista toinen on näköjään vielä väärinpäin. No mutta, kumpikin on sentään musta ja nätti!
Pienen kaaoksen ja eriparisukat Tuija ottaa vastaan ilolla ja rakastaen. Kaikki se on ihanaa, vaikka ei yhtään sellaista kuin Tuija itse oli suunnitellut. Läheltä piti, ettei lapsiarkea suotu hänelle lainkaan.
Tuijalle pikkulapsiarki on tarkoittanut tasapainottelua perheen, työn ja oman hyvinvoinnin kesken. "En muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi saadessani lapsen, prioriteetit ovat vain vaihtaneet paikkaa." Kuva: Jouni Harala
Kontrollifriikki ja kunnianhimoinen, tavoitteellinen uraohjus, sellainenhan Tuija oli. Yksin asuessaan Tuijalle työ oli ykkösjuttu: aamulla radioon, illaksi kuvauksiin, myöhällä vielä toimistotöitä läppärillä. Työ oli iso osa identiteettiä ja ajankäyttöä, tapa arvottaa itseä ja tulla nähdyksi.
Osan kuvailuista voi allekirjoittaa vielä tänäänkin. Kontrollihakuisuus näkyy muun muassa kauhukuvien maalailuna - siis niin, että uuden asian alussa Tuija näkee mielessään ensin kohdat, joissa homma voi mennä pieleen. Vasta kun miinat on tunnistettu, voi lähteä täysillä kohti onnistumisia.
Työ on edelleen Tuijalle supertärkeää ja innostavaa, mutta ei enää elämän ainoa johtotähti. Muutama vuosi sitten sen varjoon meinasi jäädä kaikki muu.
Tuija oli 32-vuotias tavatessaan lumilautailija Eero Ettalan Venla-gaalassa 2018. Yhteinen tulevaisuus alkoi nopeasti tuntua oikealta, samoin muutto yhteiseen kotiin, mutta Tuijan mielessä perheen aika oli vasta myöhemmin.
- Ajattelin, että töitä kannatti takoa, kun rauta oli kuumaa.
Tuija tiedosti hyvin, että suomalaisessa mediakentässä näytönpaikkoja ja hyviä tilaisuuksia on nuorille naisille rajallisesti. Esiintyjäkollegojen puheet työmaailman epätasa-arvosta ja lapsivuosiin hukatuista mahdollisuuksista oli hänkin kuullut.
- Minulle ajatus perheen saamisesta oli ihana, mutta riskit - kuinka se vaikuttaisi työhöni - tuntuivat isoilta ja pelottavilta tuolloin. Tunsin olevani uralla kohdassa, jossa oikein juoksin eteenpäin. Yhtälö tuntui liian haastavalta siinä vaiheessa, Tuija kertoo.
- Siksi aloin miettiä vaihtoehtoja, miten lykätä perhehaavetta töiden kannalta parempaan ajankohtaan. Yksi mahdollisuus oli pakastaa munasoluja tai alkioitamme.
Tuija ei ollut ajatuksineen yksin. Kiinnostus perhe-elämän omaehtoiseen lykkäämiseen ja lapsensaamista tukeviin hoitomuotoihin on suurta. Syytkin ovat monet: nuori nainen voi työelämän paineessa kokea tarvetta satsata ensin opiskeluun ja uraan, osa haluaa nähdä ensin maailmaa ja nauttia elämästä ilman sitoumuksia, osa haluaa parantaa mahdollisuuksiaan vanhemmuuteen, jos oikean kumppanin löytämisessä kestääkin.
Lue lisää: Maailmalla munasolujen pakastaminen on jo ilmiö - lapsettomuuslääkäri muistuttaa tosiseikasta: " Iän vaikutusta ei voi kumota"
Pakastaa voi munasoluja, siittiöitä tai alkioita.
Helsingin Sanomat kertoi hiljattain, että Yhdysvalloissa Piilaaksossa valtaosa tech-alan kolmekymppisistä naisista pakastaa munasolujaan ennakoivasti. Siellä hoito jopa kuuluu muutamien yritysten henkilöstöetuihin.
Sosiaalisista syistä tehtävät hoidot eivät ole halpoja missään päin maailmaa. Esimerkiksi ennakoiva munasolujen tai alkioiden pakastaminen Suomessa maksaa 3500-5000 euroa kerta, ja kertoja voidaan tarvita useita. Niitä ei korvaa Kela eikä niitä tehdä julkisen terveydenhuollon palveluina. Siksi Tuijakin hakeutui yksityiselle, lapsettomuushoitoihin erikoistuneelle klinikalle.
- Kyllä ne ovat tosi isoja rahoja laittaa kiinni haaveeseen. Emme mekään tienneet hoitojen kalleudesta etukäteen.
Naisille yhteinen fakta on, että jossain vaiheessa munasolut loppuvat jokaiselta. Osalla aiemmin, osalla myöhemmin. Määrä on se, minkä syntymässään saa eikä lisää tule. Jos vastasyntyneellä tyttövauvalla tavallisesti on 1-2 miljoonaa munasolua, teinillä niitä ei ole enää puoltakaan miljoonaa.
33-vuotiaana Tuija Pehkonen sai kuulla, että hänen munasolureservinsä oli enää hyvin pieni.
- Olin mennyt lääkäriin selvittääkseni mahdollisuutta pakastaa yhteisiä alkioitamme. Olin yli 30-vuotias, mutta en ajatellut olevani vielä mitenkään liian vanha. Tutkimuksissa kävikin ilmi, ettei kannata jäädä jumittamaan pakastussuunnitelmiin. Viesti oli selvä: jos halusin lapsia, kannatti pistää töpinäksi, Tuija muistaa sanat kirkkaasti.
Senkin Tuija muistaa, miten oma arvojärjestys loksahti uuteen järjestykseen, naps, sillä samalla sekunnilla.
- Kun kuulin, ettei aikaa olisi loputtomiin, oli heti selvää, mikä oli tärkeintä. Huoli siitä, miten mahdollinen raskaus vaikuttaisi uraani, kutistui siinä hetkessä näin pieneksi, hän tiristää ohuen raon etusormensa ja peukalonsa väliin.
Tuija lataa akkujaan mökillä, jonka perhe hankki korona-aikana. "Mökistä on tullut nopeasti tosi tärkeä paikka. Sykkeet alkavat laskea heti, kun auton nokka käännetään mökin suuntaan." Kuva: Jouni Harala
Koska munasolujen määrä oli vähäinen ja joka kuukausi laskeva, Tuijaa varoitettiin myös mahdollisuudesta, ettei hän ehkä tulisi raskaaksi ollenkaan. Mahdolliset hoidot veisivät aikaa, ne olisivat pitkiä prosesseja ja kello tikitti.
- Se oli hirveä, pysäyttävä hetki. Murehtijaluonteellani otin tiedon heti niin, että minulta viedäänkin kokonaan mahdollisuus perheeseen.
Vaikka tilanne ei ollut täysin lohduton, Tuijan mielessä pahin pelko pyöri päällimmäisenä. Yhtäkkiä lastenvaunuja ja raskausvatsoja tuntui tulevan vastaan kaikkialla, ja huolettomat kyselyt perheenlisäyksestä tuntuivatkin viiltäviltä.
- Samoin ystävien hyväntahtoiset kommentit, kun he kävivät uudessa kodissamme, katselivat sen työhuonetta ja totesivat, että tässähän teillä on näppärä lastenhuone. Kukaan ei tarkoittanut loukata, mutta omien pelkojen keskellä heitot tuntuivatkin pahoilta, Tuija sanoo.
- Kyllä siinä monena yönä tuli herättyä purkamaan ahdistusta. Olen yöahdistuja, pyörin sängyssä ja puhisen pahaa oloani, kunnes lopulta Eerokin herää siihen.
Unelma perheestä oli alusta asti ollut yhteinen juttu. Myös pelkoa, ettei perhettä ehkä tulisikaan, käsiteltiin yhdessä.
- Nyt ajattelen, että elämän solmukohdat ovat vahvistaneet meitä ja pikemminkin syventäneet suhdettamme kuin koetelleet sitä, Tuija arvioi.
- Puhuimme paljon ja suoraan. Se on yksi tavoistani käsitellä myllerryksiä. Meille oli selvää, että jos lasta ei tulisikaan, se ei olisi maailmanloppu. Voisimme silti elää hyvää elämää, jossa olisi muita tärkeitä asioita ja toistemme tuki.
Tuija ja Eero menivät naimisiin joulukuussa 2019. Pakastussuunnitelmasta oli silloin jo luovuttu, koska Tuijan kohdalla sen hoitotuloksia ei ollut pidetty lupaavina.
Tammikuussa Tuija palasi lapsettomuusklinikalle sopiakseen lääkärinsä kanssa lääkityksestä, jolla hedelmöittyvyyttä ja raskauden todennäköisyyttä voitaisiin parantaa. Vastaanotolla lääkäri tuntui käyttävän ultraäänitutkimukseen piinallisen pitkiä minuutteja. Tuija lojui laverilla kalmankalpeana ja oli varma, että lääkäri kertoisi munasolujen huvenneen kokonaan.
Sen sijaan lääkäri sanoi: Nyt näyttääkin siltä, että olet raskaana.
- Ja mun ensisanat olivat, että ootko sä aivan varma! Ihan kuin tämä iäkäs, ansioitunut ja osaava lääkäri ei olisi tunnistanut raskautta, Tuija nauraa makeasti.
- En ole koskaan ollut yhtä hämilläni. Yhdessä hetkessä tunteet vaihtuivat taas suurimmasta pelosta suurimpaan iloon.
Lopulta raskaus olikin alkanut luonnollisesti ja ilman lääkehoitoja.
Tänään poika on vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen, ja Tuija on vahvasti takaisin töissään toimittajana, juontajana ja vaikuttajana. Kesän projekteja ovat muun muassa MTV:n tuttu Kesäterassi-ohjelma sekä uusi kausi Tuijan omaa Laput silmiltä -podcastia PodMe-palvelussa. Vaikka yrittäjän työtilanne nyt on hyvä, hän myöntää, että osa ammatillisista peloista kävi toteen perhettä perustaessa.
- Kyllä, joitakin tärkeitä juttuja jäi uralla tekemättä ja lapsen saaminen vaikutti työmahdollisuuksiini. On ollut rajua huomata, ettei työelämä ole tasa-arvoinen. Hartaasti toivon vielä näkeväni sellaisen Suomen, missä yhdenkään naisen ei tarvitse pelätä kertoa raskausuutisesta työpaikallaan tai murehtia tipahtavansa uraputkesta perheen perustamisen vuoksi.
Tuija huomauttaa, että Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana.
- Valitettavasti se on vain osa totuutta. Omalta osaltani aion tehdä kaiken mahdollisen, että epäkohtia korjattaisiin, Tuija jatkaa.
- Olen ikuisesti kiitollinen, että uskalsin valita näin, olimme lopulta onnekkaita ja saimme lapsen. Minun polkuni kuului mennä näin, ja valitsisin saman polun koska tahansa uudelleen.
Tuija ajattelee myös, ettei työmaailma ainakaan hävinnyt mitään siinä Pehkosen versiossa, joka vauvatauolta palasi.
- Kaikki, mitä olen saanut kokea, on vienyt minua parempaan suuntaan ihmisenä. Tunnen, että minulla on nyt paljon enemmän annettavaa ja uskallan vahvemmin pistää itseäni likoon. Olen myös superinnoissani, että olen päässyt mukaan minulle uusiin medioihin. Alan muutos on sekin yhdenlainen murroskohta ja haaste kehittyä.
Varsinkin podcastissaan Tuija sukeltaa aiheisiin, joiden äärellä hän paljastaa omia ennakkoluulojaan ja haastaa arvojaan ja asenteitaan. Lapsettomuutta käsittelevä jakso liippaa läheltä omia kokemuksia, toisaalta taas sugardaddy-ilmiöön, vankilamaailmaan tai huumeidenkäyttöhuoneisiin hänellä on ollut kapea, etäinen ja tuomitsevakin perspektiivi. Se on muljahdellut uusiksi aiheisiin perehtyessä.
- Huomaan, että oman elämän yllätyksellisyys on viilannut asenteitani ja suhtautumistani ymmärtäväisemmäksi. Tunnistan tarpeen tehdä työssäni merkityksellisiä juttuja, rohkeammin ravistella ja herätellä aiheillani, Tuija sanoo.
- Olen myös miettinyt, mitä omalla kohdalla tarkoittaa elää arvojeni mukaisesti. On helppo läyhätä tasa-arvon puolesta, mutta olenko valmis sanomaan ääneen, että hei, täällä meillä on vanhoillisia rakenteita.
Sama pätee valintoihin kotona. Kukapa ei julistaisi, että perhe ja hyvinvointi ovat tärkeitä, mutta:
- Maltanko oikeasti olla miettimättä työasioita, kun touhuan lapseni kanssa? Mihin lopulta aikani käytän ja mille sanon ei. Sitä saan harjoitella koko ajan. Kyse on valinnoista ja pysymisestä uskollisina niille.
Yllätyksellisyydellä Tuija ei tarkoita vain perheen saamiseen kuuluneita vaiheita. Lähivuosiin on mahtunut monenlaista. Osa läheisistä on sairastunut vakavasti ja roolit ovat vaihtuneet, kun tukijoista onkin tullut tuettavia. Uudet elämäntilanteet ovat tuoneet mukanaan vuoroin menetyksiä, vuoroin uusia vastuita.
- En tarvitse enää yhtään muistutusta siitä, että emme ole kuolemattomia. Sitä moukarointia on tullut ihan tarpeeksi. Elämä on todellakin opettanut, ettei sitä voi itse käsikirjoittaa tai aikatauluttaa eikä kaikkea hallita ja suunnitella valmiiksi. Kaltaiselleni kontrollifriikille se on ollut kova pala opeteltavaksi - ja urakka jatkuu edelleen.
"On pitänyt miettiä, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja elänkö oikeasti niiden mukaan", Tuija Pehkonen sanoo. Kuva: Jouni Harala
Helmikuussa 2020 Tuijan oli määrä lähteä kuukauden pituiselle matkalle suosikkimaahansa Australiaan. Raskauspahoinvointi piti huolen, ettei reissusta tullut mitään. Hiekkarantojen sijaan Tuija lojui kotona vuoroin sängyssä tai sohvalla ja oksensi. Silti hän toivoo saavansa lisää lapsia.
Australiaan Tuija ei ole palannut vieläkään, mutta Kreetalle on sentään reissu varattuna ja talo vuokrattuna kuukaudeksi. Matka on yksi monista, joita Pehkoset ja Ettalat aikovat tehdä perheenä.
- Aiemmin en matkustellut äiti-Pehkosen kanssa - olisin varmaan vain nauranut koko idealle - mutta nyt sekin on muuttunut. Olen oppinut arvostamaan läheisten tuomaa turvaverkkoa. On ihana ajatus, että meitä on monta sukupolvea saman tai ainakin vierekkäisten kattojen alla, se on kaikille win-win. Sekin on seurausta havahtumisesta, että kerran täällä vain eletään.
Tuija tuntee, että lähivuosien kokemukset ja tapahtumat ovat kyseenalaistaneet hänen tapojaan ja arvomaailmaansa.
- On pitänyt miettiä, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita ja elänkö oikeasti niiden mukaan. Ennen se oli työ 24/7 ja hinnalla millä hyvänsä, hän sanoo.
- Työ on minulle edelleen supertärkeää ja palkitsevaa, mutta lopulta kuitenkin vain yksi osa isosta kakusta. Nyt ajattelen, että olen niiiiin paljon muutakin.
Juttua varten on haastateltu myös LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Tuomista, Ovumia. Muut lähteet HS Visio 14.6.22.
Fakta
Kuva: Jouni Harala
Toimittaja, juontaja, somevaikuttaja syntyi Iisalmessa 1985. Asuu Helsingissä aviopuolisonsa Eero Ettalan ja yhteisen esikoispojan kanssa.
Juontaa Kesäterassia Lorenz Backmanin kanssa kuudetta kautta, MTV3 4.7. alkaen.
Laput silmiltä, Pehkonen! -podcast kuunneltavissa PodMe-palvelussa. Siinä Tuija tutkii aiheita, jotka tuppaavat herättämään ristiriitaisia tunteita.
Uusin liikuntaihastus: laitepilates.
Lue lisää: Anna, 36, maksoi lapsestaan yli 17 000 euroa - kertoo nyt, miten eriarvoista vanhemmuus on Suomessa: "Vauvalainoja ei pankista saa"
Sosiaalisista syistä tehtävillä lapsettomuushoidoilla tarkoitetaan mm. ennakoivaa munasolujen, siittiöiden tai alkioiden pakastamista. Silloin vanhemmaksi haluava lykkää perhehaaveitaan omasta toiveestaan.
Julkisen terveydenhuollon puolella pakastamisiin ryhdytään vain terveydellisistä syistä, esimerkiksi, jos lasta toivova joutuu hedelmällisyyttä heikentäviin syöpähoitoihin.
Naisen hedelmällisyys heikkenee ratkaisevasti 35 ikävuoden kieppeillä. Iän vaikutuksia ei voi kumota. Yli nelikymppisten luonnolliset raskaudet ovat aina poikkeuksellisia. Esimerkiksi Hollywoodissa uutisoidut +50-ikäisten raskaudet ovat tavallisimmin saaneet alkunsa lahjasoluista.
Munasolujen pakastamisen menetelmä on vielä uusi eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia jälkeläisiin ole ehditty tutkia. Myös miehen iällä on väliä: tiettyjen autismi- ja adhd-kirjon sairauksien tiedetään olevan yleisempiä iäkkäiden isien lapsilla.
Lue lisää: Puoliso ei halunnutkaan lasta - eron jälkeen Emma, 29, päätti hankkia vauvan yksin ja osti kolme erää siittiöitä
TetraSys Oy.