Sodan alettua näytti siltä, että jatkossa KHL:ssä pelaavat vain Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kansalaiset. Mutta ei näytä enää, kirjoittaa Tuomas Heikkilä.

Kuva: Mika Kanerva

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että hitaasti mutta vastenmielisen varmasti KHL:n hihna alkaa taas vetää.

Repullisen arvoturnauksia Latvian maajoukkueessa pelannut hyökkääjä Miks Indrasis ampui tiistaina Instagram-tilillään pontevasti alas tiedon, jonka mukaan hän olisi tehnyt ensi kautta koskevan sopimuksen Moskovan Spartakin kanssa.

Mitä todella tapahtui, jäi vähän hämärän peittoon.

Latvialaistoimittaja Ulvis Broze twiittasi, että Indrasisin sopimus oli rekisteröity KHL:aan jo kuusi päivää aiemmin.

Spartak myös julkisti sopimuksen Twitterissä jo 29. kesäkuuta.

Spartakin verkkosivujen pelaajaluettelosta Indrasisin nimi löytyy edelleen, vaikka hän ilmoitti Instagramissa, ettei aio seurassa pelata.

Keskiviikkona Amur Habarovsk kertoi Tapparassa viime kauden päättäneen latvialaisvahti Janis Kalninsin sopimuksesta. Kalnins ei pahvia kiistänyt, vaan vahvisti asian Sportacentrs.com -sivuston haastattelussa.

- Tämä on epäsuosittu päätös, mutta tein sen, koska urani ei jatku enää kauan. Tämä oli paras vaihtoehto itselleni ja perheelleni uran jälkeisen ajan kannalta. Olen aikuinen mies ja tiedän kyllä, millaisia yleisön ja median reaktiot tästä ovat. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee parhaat mahdolliset päätökset itselleen ja perheelleen, kolme kautta Jokereissakin pelannut 30-vuotias Kalnins tokaisi.

Niin. Rahalla ei tunnetusti ole isänmaata. Eikä moraalia. Ja rahaa on edelleen KHL:ssa tarjolla rutkasti, vaikka Venäjän taloutta lukuisilla pakotteilla moukaroidaankin.

Latvialaismedian tietojen mukaan Kalnins tienaa ensi kaudesta 700?000 euroa.

Lue lisää: Viime kauden Suomen mestari lähtee KHL:ään - potkaistiin ulos maajoukkueesta

Kuulin taannoin luotettavalta lähteeltä yhdysvaltalaisesta, jo aiemmin KHL:ssa pelanneesta pelaajasta.

Hän oli käynyt muualle Eurooppaan neuvotteluja noin 250?000 euron sopimuksesta ensi kautta koskien.

Sitten oli saapunut KHL-seuran 550?000 euron tarjous. Pelaaja oli epäröinyt hyppäämistä uudelleen Vladimir Putinin pehmeän propagandan koneiston rattaisiin nykytilanteessa.

Muutaman tunnin päästä oli saapunut uusi tarjous. Palkka oli tuplattu 550?000 eurosta 1,1 miljoonaan. Tämän hänen kerrotaan hyväksyneen.

Moni KHL-ympyröissä mukana oleva oligarkki on lännen talouspakotteiden piirissä. En tiedä, millaisia keinoja heillä on maksaa palkkaa länsipelaajille, mutta epäilemättä konstit ovat monet.

KHL:ssa on maksettu koko sen historian ajan mielikuvituksellisia ja -puolisia summia ja vaikuttaa siltä, että siihen pystytään edelleen.

Viime kuukauden aikana KHL-seurat ovat julkistaneet ainakin kymmenen kanadalaisen, neljän yhdysvaltalaisen, kahden slovakialaisen ja yhden tshekin sopimukset.

Suomalaisista Teemu Pulkkisen slovenialainen agentti Aljosa Pilko on todennut asiakkaansa jatkavan Traktor Tsheljabinskissa. Pulkkinen itse on kieltäytynyt kommentoimasta tilannetta.

Missä Teemu Pulkkinen pelaa ensi kaudella, on vielä hämärän peitossa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Pitäisikö asialle sitten tehdä jotain? Ja jos, niin mitä? Ja miten? Ja kenen?

Kansalliset liitot voivat sulkea pelaajat maajoukkuetoiminnan ja kenties kansallisten sarjojenkin ulkopuolelle, mutta juuri muuta ne eivät voi tehdä. Esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja Latvia ovat ilmoittaneet, ettei KHL-pelaajilla ole maajoukkueeseen enää tulemista.

Näyttää siltä, että sota Ukrainassa pitkittyy. Se tietää sitä, että muualla maailmassa ihmiset alkavat turtua sotauutisiin. Sodan aiheuttamat energia- ja ruokakriisi ja armoton hinnannousu kouraisevat länsimaita kovaa jo tämän vuoden aikana.

Kun ihmisten henkilökohtaisen talouden sietokyvyn rajat lähestyvät, alkavat ukrainalaisten kärsimyksen aiheuttamat tunnereaktiot haalistua, minkä seurauksena voi olla, ettei suuri yleisö jaksa kovin pitkään heristää moraalista sormeaan satunnaisille jääkiekkoilijoille tai muille kenties Venäjältä rahaa hakeville ammattiurheilijoille.

Yksittäisen ihmisen voi olla helppo perustella retkensä ainakin itselleen. Että eihän maailma siitä miksikään muutu, jos minä käyn hakemassa miljoonan maasta, jonka sodankäynnin prinsiippeihin kuluvat järjestelmälliset lastentarhojen ja sairaaloiden pommittaminen sekä raiskaaminen.

Ja eihän se muutukaan.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta, oli läntisen maailman moraalinen tyrmistys syystäkin laaja ja yksimielinen.

Valtaosa esimerkiksi suomalaisista tai ruotsalaisista KHL-kiekkoilijoista karisti ruplahallien jäähileet luistimistaan heti, kun se oli mahdollista.

Venäjä ja sen liittolainen Valko-Venäjä suljettiin ulos kansainvälisestä urheilutoiminnasta. KHL:ää koskevat pelaajauutiset olivat koko kevään ajan vuolasta virtaa idästä länteen. Pelaajat hakeutuivat Sveitsiin, Ruotsiin, Saksaan ja Suomeen, taloudellisesti kenties juuri tässä järjestyksessä.

KHL-seurat tarjoilivat muutamia suomalaispelaajiakin koskevia jatkosopimusuutisia, mutta sellaiset ammuttiin nopeasti alas.

Yleisesti ottaen näytti siltä, että jatkossa KHL:ssa pelaavat vain Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kansalaiset.

Mutta ei näytä enää.