IS:n haastatteleman kenraalimajuri evp. Pekka Toverin mukaan Venäjä lähti sotaan vajavaisilla joukoilla ja vastustajaa aliarvioiden. -?Kun helpoksi luullusta operaatiosta tulikin kuukausia kestävä verinen sota, se joutuu repimään kalustoa ja miehistöä mistä sattuu, hän sanoo.

Kenraalimajuri evp. Pekka Toveri katsoo, että Venäjä voi rauhallisin mielin hyödyntää myös länsirajaa lähellä olevia sotilastukikohtiaan Ukrainan sodassa. -?Kyllä Putin tietää itsekin, etteivät Nato-maat ole Venäjälle hyökkäämässä. Kuva: Umit Bektas / Reuters

Venäjän armeija käyttää kalustoa ja sotilaita Ukrainan rintamilla kovalla kädellä. Tämän seurauksena se on joutunut keräämään itselleen hyökkäysvoimaa myös kauempana sijaitsevista sotilastukikohdista.

Yle esitteli maanantaisessa artikkelissaan haltuunsa saamiaan satelliittikuvia Alakurtin varuskunnasta. Se sijaitsee Murmanskin alueella vain viidenkymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta.

13. ja 24. toukokuuta otetuista kuvista käy ilmi, että Venäjä on siirtänyt tukikohdasta satakunta ajoneuvoa, joiden joukossa on kymmeniä panssarivaunuja.

- Todennäköisesti miehistöäkin on käsketty lähtemään kaluston mukana, jolloin pataljoonan kokoinen taisteluosasto on mahdollisesti saatu kasaan, analysoi IS:n haastattelema kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.

Alakurtissa sijaitsee moottoroitu jalkaväkiprikaati. Sen tiedetään koostuvan noin 2?000 sotilaan miehistöstä, josta Ukrainaan on nyt lähtenyt enimmillään puolet.

Alakurtin prikaati on varsin tuore tukikohta, sillä Venäjän armeija otti sen uudelleen käyttöön vuonna 2015.

- Se on ollut osa Venäjän pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jonka tarkoitus on ollut parannella huonokuntoista Neuvosto-infraa arktisella alueella, Pekka Toveri taustoittaa.

Tiedusteluyhtiö Jitint arvioi vuoden 2017 taustaraportissaan, että Alakurtti kuuluu "korkeimman valmiuden eliittijoukkoihin" ja sen päätehtävänä on vahvistaa Venäjän sotilaallista valmiutta arktisella alueella. Ilta-Sanomat esitteli Alakurtin toimintaa vuonna 2017.

Ukrainan sodan takia Venäjä on tyhjentänyt joukoista ahkerasti muitakin rajan tuntumassa olevia tukikohtiaan. Näihin kuuluvat muun muassa Karjalankannaksella Kamenkaan sijoitettu moottoroitu jalkaväkiprikaati, Viron naapurissa oleva Pihkovan ilmarynnäkködivisioona sekä Petsamoon sijoitetut merijalkaväkiprikaati ja moottoroitu jalkaväkiprikaati.

Toveri kertoi IS:lle aiemmin keväällä, että Venäjä oli hyödyntänyt aktiivisesti kaikkien muiden länsirajaa lähellä olevien tukikohtien taisteluosastoja Alakurttia lukuun ottamatta.

- Tässä tilanteessa Venäjä joutuu perkaamaan läpi kaikki mahdolliset joukot. Nyt tuli sitten Alakurtin vuoro.

Näitä joukkoja on todennäköisesti siirretty itäiseen Ukrainaan Donbasin alueelle - "sinne missä taisteluita ja tappioita on eniten", Toveri arvioi.

- Jos sinne rintamalle ilmestyy yhtäkkiä jokin uusi osasto, aika nopeasti Ukrainan tiedustelupalvelu selvittää asian.

Yhden pataljoonan siirtäminen tuhansien kilometrien päähän tukikohdasta on lopulta varsin jouheva operaatio, Toveri analysoi.

- Joukkojen liikuttelua nopeuttaa varsin hyvin toimiva venäläinen rautatieverkko. Tietenkin jos suuria määriä lähetetään, se aiheuttaa kapasiteettiongelmaa niin junissa kuin laitureiden lastausalueillakin.

Esimerkiksi kokonaisen prikaatin eli useamman tuhannen sotilaan liikkuminen on jo hieman hankalampaa.

- Mutta pataljoona voi mahtua kahteen tai yhteenkin junaan. Sellaisen ajaminen rintamalle kestää näillä etäisyyksillä enintään reilun viikon.

Venäjä on koko sodan ajan joutunut jatkuvasti soveltamaan hätäratkaisuja, kuten käyttämään yli-ikäistä kalustoa, rekrytoimaan uusia sotilaita tavallisista kansalaisista ja hälyttämään rintamalle tukijoukkoja tuhansien kilometrien päästä.

- Venäjä aliarvioi vastustajansa pahasti. Kun helpoksi luullusta operaatiosta tulikin kuukausia kestävä verinen sota, se joutuu repimään kalustoa ja miehistöä mistä saa sitä irti. Osa panssarivaunuistakin on 1960-70-luvuilta.

Tämän takia myös kaikki suunnitelmat arktisen alueen kehittämisestä ovat menneet uusiksi.

- Venäjä kehitti ensin näitä tukikohtia päälle kymmenen vuotta. Sitten poliittinen johto päätti, että nyt hyökätäänkin Ukrainaan, ja kun se lähti hyökkäykseen vajavaisilla joukoilla, on se tässä tilanteessa.

Aivan täysin eivät varuskunnat ole kuitenkaan tyhjentyneet.

- Varmasti maajoukkojen ja merijalkaväen suhteen Suomen rajoilla on juuri nyt aika hiljaista. Mutta Murmanskin alueella operoiva Pohjoinen laivasto on sentään vapaana, eikä suoranaisesti osallistu sotaan. Se onkin Venäjän armeijan vahvin laivasto.

- Ylipäätään alueen puolustuksellinen kyky on siellä vielä jäljellä, eli etupäässä meri- ja ilmatorjuntakalustoa löytyy.

Pekka Toveri uskoo, että Venäjä tulee sodan loputtua arvioimaan heikkoja strategioitaan vakavasti uudelleen. -?Neniinsä ottavat armeijat ovat nohevampia kehittämään itseään, hän varoittaa. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Länsirajan kaluston siirtämisestä Ukrainaan ei kuitenkaan paljon uutisoida varsinkaan Venäjällä. Tämä johtuu Toverin mukaan siitä, että Venäjä haluaa ylläpitää propagandakuvaa Natosta uhkana.

- Nämä puheet ovat kuitenkin pelkkää sisäpoliittista narratiivia. Putin tietää itsekin, etteivät Nato-maat ole Venäjälle hyökkäämässä, ja siksi hän voi hyödyntää länsirajaa aika rauhallisin mielin.

Toveri arvelee, että venäläisetkin enenevissä määrin sisäistävät tämän. Siksi "meno alkaa olla samanlaista kuin Neuvostoliitossa", hän tokaisee.

- Silloin kansalle kerrottiin juttuja, jotka kansa tiesi valheiksi. Varmasti osalle venäläisistä nämä väitteet menevät läpi ja he todellakin pitävät Natoa uhkana. Silti varsinkin länsirajalla asuvat tunnistavat sen normaaliksi propagandaksi, joka ei pidä paikkaansa. Viidakkorumpu toimii, ja uutiset Nato-maiden rajoilta Ukrainaan siirretyistä ja siellä kaatuneista sotilaista leviävät.

Venäjän suruton kaluston ja miehistön tuhlaaminen tarkoittaa Toverin mukaan sitä, että maan taistelukyky tulee sodan jälkeen olemaan pitkään heikoissa kantimissa. Se kärsi viimeisimmän merkittävän tappionsa heinäkuun alussa Käärmesaarella.

- Venäjän hyökkäyskyky kuluu Ukrainassa mittavasti. Uskoisin, että esimerkiksi arktisen alueen kehittäminen on jäissä niin pitkään kuin sodan aktiivivaihe kestää. Menee useampi vuosi, että Venäjä saa korvattua kaiken menetetyn maavoimien, maahanlaskujoukkojen, merijalkaväen ja ilmavoimien kaluston.

- Näin ollen on selvää, että armeija on heikossa hapessa tekemään mitään isompia operaatioita vuosikausiin.

Toveri arvelee, että sodan jälkeen Venäjä tulee arvioimaan varusteohjelmansa uudelleen - eli "katsomaan, mikä meni vikaan".

Tässä Venäjän itsearvioinnissa piilee myös pieni varoituksen siemen.

- Helposti voittavat armeijat ajattelevat, että tämähän sujuu, eikä tässä tarvitse mitään kehittää. Siksi neniinsä ottavat armeijat ovat nohevampia kehittämään itseään.