Ranskan ruokapääkaupungiksi kutsutun Lyonin symboleita ovat rustiikit perinneravintolat, bouchonit. Niihin kannattaa mennä ajan kanssa ja väljissä vaatteissa.

Chez Hugon on toiminut vuodesta 1937. Ravintola on auki vain arkipäivisin, kuten perinteisen bouchonin kuuluukin olla. Kuva: Peppe Mancuso

MILLAISISSA ravintoloissa tykkäät syödä, kun olet matkalla?

Itse hakeudun monesti arkisiin lounaskuppiloihin, niin sanottuihin kansanravintoloihin, jotka ovat usein vaatimattomia ja vähän vanhanaikaisia ruokapaikkoja. Ne tapaavat olla perheen pyörittämiä, ja niitä on runsaasti ympäri eteläistä Eurooppaa: Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa, Italiassa, Ranskassa... Ruokalista on yleensä ytimekkään lyhyt, ruoka on simppeliä ja paikallisen kotiruoan omaista.

Matkailijalle näissä korttelikuppiloissa on kuitenkin omat hankaluutensa. Vakiasiakkaat saavat selvästi nopeampaa, parempaa ja sydämellisempää palvelua. Ruokalista, mikäli sellaista edes löytyy, saattaa olla vain kielellä, jota ei osaa.

Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole silloin, jos mukana on paikallinen ystävä, tuttu tai vaikka opas, kuten itselläni kerran Lyonissa, Ranskassa. Menimme erääseen paikalliseen perinneravintolaan, joita Lyonissa kutsutaan nimellä bouchon. Siitä tuli koko viikon huippuhetki.

PIENESSÄ ja ahtaassa Chez Hugonissa oli paikoin puhki kuluneet puna-valkoruutuiset pöytäliinat. Sisustus näytti siltä, ettei siihen oltu kajottu vuosikymmeniin - kenties ei sen jälkeen, kun paikka avattiin vuonna 1937.

Lyonilaista perinneruokaa tarjoavia vanhoja ravintoloita kutsutaan nimellä bouchon. Kuva: Peppe Mancuso

Ilman asiantuntevaa seuralaista, Isabelaa, olisin takuulla mennyt vahingossa turisti-bouchoniin enkä aitoon bouchoniin, jollaisia toimii Lyonin keskustassa ja vanhassakaupungissa reilut parikymmentä.

"Eivät kaikki turisti-bouchonit ole välttämättä huonoja, mutta eivät autenttisiakaan", Isabela huomautti.

Ymmärsin, että ainakin ikä ratkaisee: kaikki uudet tulijat on parasta hylätä.

ILMAN Isabelaa, vakiokävijää, emme olisi takuulla saaneet ravintolassa yhtä huomaavaista vastaanottoa. Omistajapariskunta tuli vaihtamaan kuulumiset poskipusujen kera, ja minäkin sain siinä siivellä hymyjä osakseni.

Suurin osa asiakkaista oli keskenään vanhoja tuttuja, vähintään kerran viikossa poikkeavia ruokailijoita, joten ilmapiiri oli kohdillaan. Keskustelu soljui pöydästä toiseen. Se tuntui mukavalta, vaikka en ranskankielentaidottomana siitä mitään ymmärtänytkään. "Vähän kuin olisi kotona lounaalla ystävien kanssa", seuralaiseni luonnehti.

Suurin osa perinneravintoloista sijaitsee Lyonin keskustassa Presqui'îlen alueella ja jokunen vanhankaupungin puolella. Kuva: Peppe Mancuso

Ruokalistasta ymmärsin vain, että tarjolla oli kolmen ruokalajin vajaan 30 euron hintainen menu. "Pekonia tai makkaraa linssien kera, sisäelimiä, pateeta ja härän poskea", käänsi Isabela alkuruokia. Pääruoaksi oli veripalttua sekä lisää sisäelimiä ja makkaraa. Onnekseni myös kanaa viinietikkakastikkeessa.

Annokset tuotiin pöytään kolhuisissa, eri paria olevissa astioissa ja talon punaviini vanhassa, painavassa puolen litran lasipullossa.

RUOKA oli yksinkertaista, maalaismaista, rasvaista ja lihaisaa - suunniteltu joskus kauan sitten silkinkutojille ja ruumiillista työtä tekeville eikä tietokonetta räplääville nykyihmisille, jollaisia kaikki asiakkaat näyttivät olevan.

Ateria oli tainnuttavan raskas, mutta maistui todella hyvälle. Söin kiltisti kaikkea - poimin maistiaisia myös Isabelan lautasilta - mutta siltikin sain moitteita omistajarouvalta, kun en jaksanut syödä lisäkkeeksi tuotua nauhapastaa kokonaan.

Jälkiruuaksi tuotiin juustoja tai erinomaista tarta de pralinea. Ilman espressotilkkaa olisin tuskin selvinnyt nukahtamatta ovesta ulos.

Jälkeenpäin oli hieman tukala, mutta sitäkin lämpimämpi olo. Ateria oli todellinen elämys. Tärkeintä ei tietenkään ollut ruoka, vaan tunne, että sai olla hetken "ihan kuin paikallinen".

Kuva: Peppe Mancuso

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.