Mäkihypyn päävalmentaja Janne Väätäinen seurasi Lahdessa Janne Ahosen kisaa mielenkiinnolla.

Janne Ahonen (oik.) ja mäkihypyn päävalmentaja Janne Väätäinen keskustelivat SM-kisan jälkeen Lahdessa sunnuntaina. Kuva: Jari Porttila

Lahti

Mäkihypyn päävalmentaja Janne Väätäinen seurasi Janne Ahosen paluukisaa Lahdessa kaksijakoisin tuntein.

- Pistäisin tämän Jannen hyvyyden ja kokemuksen piikkiin. Hienoa että hän otti pronssia, mutta samalla pitää olla huolissaan. Jos en olisi, niin sitten nämä hommat voisi lopettaa, Väätäinen sanoi.

Suomen mäkihypyn tilasta ei kerro hyvää, että 44-vuotias eläkeläinen nousee palkintopallille.

- Huolissaan pitää olla, mutta nostaisin kuitenkin sieltä esiin esimerkiksi Kasperi Valton, joka jäi nyt neljänneksi, mutta on tulossa kovaa vauhtia kohti kärkeä.

- Siellä on myös muitakin nuoria kavereita, mutta nykyään ei vaan nousta maailman totaaliseen kärkeen niin helpolla kuin aikaisemmin. Nykyään kokeneetkin kaverit kiertävät continental-cupia ennen kuin ovat valmiita. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ja sitä meillä ei oikein osata arvostaa.

Väätäisen kahden vuoden pesti maajoukkueen ruorissa on päättymässä keväällä, eikä hän ole varma siitä, hakeeko jatkoa.

- Katsotaan nyt. Toisaalta haluaisin viedä tämän projektin loppuun, eikä sitä tehdä kahdessa vuodessa.

- Mutta perheeseemme syntyi juuri esikoinen ja kun perhe asuu Japanissa, niin se asettaa omat haasteensa.

Ahosen edessä käytiin kuitenkin kovaa kisaa Pekingin olympialipuista. Väätäinen haluaisi lähettää olympialaisiin kolme mieshyppääjää. Niko Kytösaho on varma lähtijä, mutta kaksikko Antti Aalto-Eetu Nousiainen on vasta tyrkyllä sinne. Kaksi hyppääjää kisoihin lähtee sekajoukkuemäen kisan ansiosta.

- Nyt marssijärjestys on tietenkin se, että Kytösahon kaveriksi tulee ensin Aalto ja sitten Nousiainen. Heidän jälkeensä ero muihin on niin suuri, ettei kisoihin voida lähettää miesten joukkuetta.

Se on ensimmäinen kerta lajin historiassa, kun Suomi ei saa olympialaisiin joukkuetta. Jo se kertoo paljon siitä, missä nyt mennään.

- Eihän se tilanne ole hyvä, mutta pakko tässä on meidän lajiväen uskoa, että edessä on kirkkaampi tulevaisuus, Väätäinen painottaa.

Janne Ahonen iloitsi SM-pronssista. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Väätäinen muistuttaa siitä tosiasiasta, että kyse lajin mahalaskusta ei ole tapahtunut vuoden tai kahden aikana.

- Yhdessä vaiheessa lajin toimintaedellytykset vietiin talousratkaisuilla. Kun Lauri Hakola tuli päävalmentajaksi, olivat taloudelliset edellytykset tehdä työtä todella heikot.

- Nyt liitossakin on onneksi ymmärretty kuinka tärkeää se on, että Suomessa on maailmanluokan hyppääjiä. Vain heidän avullaan me saamme Suomeen maailmancupin kisoja, ja se taas on taloudellinen tukiranka koko hiihtourheilulle.