Jukka Jalonen oli aloittaessaan Leijonissa hyvin erilainen valmentaja kuin nyt.

Jukka Jalonen on voittanut jääkiekon MM-kullan kolmesti, olympiakullan sekä nuorten maailmanmestaruuden. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Tampere

Olympiakultaa 2022, Olympiapronssia 2010, MM-kultaa 2011, 2019 ja 2022, MM-hopeaa 2021, U20 MM-kultaa 2016, Suomen mestaruus 2006.

Ensimmäinen jääkiekkoilun olympiavoitto Pekingissä teki Jukka Jalosesta maamme kautta aikojen menestyneimmän joukkuevalmentajan. MM-kulta kotikisoissa nosti hänet ylivoimaisesti parhaaksi.

- Olen vain tavallinen suomalainen mies.

Siinä Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen yksinkertainen vastaus olympiafinaalin jälkeen, kun kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kysyttiin: "Tunnetko itsesi kansallissankariksi?"

Jalosen kommentti kertoo olennaisen hänen luonteestaan, mutta siihen sisältyy paljon enemmän kuin äkkiseltään voisi ajatella.

Se kuvaa osuvasti hänen matkaansa päävalmentajana. Mitä kaikkea hän on oppinut - ja millaiseksi ihmiseksi hän on jalostunut - ja miksi hän on Suomen kaikkien aikojen paras Joukkueen päävalmentaja.

Jukka Jalonen pääsi kultatuoliin Marko Anttilan ja Atte Ohtamaan vahvoille käsivarsille. Kuva: Mika Kanerva

Aina Jalonen ei ole itseään tavallisena pitänyt. Hän on ensin hirvittävällä vimmalla halunnut ryhtyä valmentajaksi ja oppia siitä kaiken mahdollisen. Päässyt nuorena (30-vuotiaana) Ilveksen liigajoukkueen päävalmentajaksi, saanut potkut, palkattu saman kauden aikana takaisin.

Hakenut vauhtia uralleen jääkiekkoilun kääpiömaasta Englannista ja Italiasta, ollut hetken työttömänä, etsinyt paikkaansa kiekkokartalla, kehittänyt itseään ja opetellut pitkän kaavan kautta hänelle parasta tapaa toimia päävalmentajana.

Jalonen on aina uskaltanut olla oma persoonansa, joka lyö valmentaessaan koko sielunsa peliin virheitä pelkäämättä. Puolustaa omia pelaajiaan yleisestä mielipiteestä välittämättä.

- Valmentaja oppii eniten vastoinkäymisistä ja vaikeista hetkistä. Miten osaa käsitellä ne oikealla tavalla kriittisesti arvioiden. Tärkeintä on silti koko ajan uskoa omaan juttuunsa ja muokata omaa valmentamistaan kokemansa kautta, Jalonen vastasi olympiavoiton jälkeen.

- Valmentaja voi oppia seuraamalla myös muiden valmentajien tekemisestä. Kaikkia virheitä ei tarvitse itse toistaa, jos on läheltä nähnyt jonkun muun valmentajan jo tehneen saman virheen aiemmin.

Kun Jalonen luotsasi ensimmäisen kerran Leijonia päävalmentajana (2008-2013), hän oli alkuun hyvin erilainen valmentaja kuin tänään.

Jalonen kuvitteli lyhyessä ajassa voivansa opettaa maajoukkuepelaajille aivan uudenlaista pelitapaa. Hän puuttui aivan liikaa pieniin yksityiskohtiin.

- Hehän ovat huippuja - oppivat mitä vaan, heti ja hetkessä.

Vancouverin olympiakisojen 2010 jälkeen Jalonen sai suoraa palautetta suomalaisilta NHL-pelaajilta toiminnastaan. Hän oivalsi, että pitää valmentaa vain olennaisia asioita. Keskittyä vain tuloksen kannalta tärkeisiin asioihin.

Ensimmäinen täyttymys Leijonissa tuli keväällä 2011, kun Suomi juhli MM-kultaa.

Heti finaalin jälkeen tehdyssä haastattelussa Jalonen halusi jakaa kunniaa:

- Tämä oli Mikko Koivun joukkue.

Viimeistään tuolloin Jalonen sisäisti syvällisesti, että jääkiekko on pelaajien peli - heitä kannattaa kuunnella - ja tietyissä tilanteissa heidän kannattaa antaa myös johtaa.

Kaksissa peräkkäisissä MM-kotikisoissa 2012 ja 2013 käteen jäi kultainen ananas. Neljännet sijat riittivät Jaloselle - hän siirtyi KHL-valmentajaksi Pietarin SKA:han.

Seuraava käänteentekevä hetki Jalosen maajoukkuevalmentajauralla oli nuorten MM-kotikisat 2016. Nuoret Leijonat hurmasivat koko kansan kaikkien aikojen hyökkäävimmällä pelityylillä - päädyssä juhlittiin MM-kultaa.

Tuossa joukkueessa pelasi monta Suomen tämän hetken kirkkainta NHL-tähteä: Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Patrik Laine, Roope Hintz..

Jalonen osasi heittäytyä nuorten sielunmaisemaan, antoi poikien pelata heille sopivalla tavalla - tukea heitä ja itse nauttia matkasta.

Tämän ansiosta joukkueen ilmapiiri oli ainutlaatuisen välitön ja tiivis.

Iso ahaa-elämys oli, että pelaajia tai heidän persooniaan ei kannata yrittää muuttaa - vaan käyttää kaikkia heidän vahvuuksiaan joukkueen hyväksi. Täysimääräisesti.

Jukka Jalonen nautti kotiyleisön pauhatessa, kun Kanada oli kaatunut MM-finaalissa. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

Jalosen nykyinen päävalmentajapesti alkoi mahdollisimman haastavista asetelmista kesällä 2018. Leijonat olivat jääneet mitalitta neljissä peräkkäisissä arvokisoissa - World Cup 2016, MM-kisat 2017, olympiakisat 2018, MM-kisat 2018.

Suomella oli NHL:ssä loistavia pelaajia, mutta lähes kaikilla sopimus katkolla keväällä 2019. Vaisujen kisamenestysten takia myös monen KHL-pelaajan halu pelata Leijonissa oli matalalla.

Jalonen ei hetkahtanut, vaan käänsi sen suureksi mahdollisuudeksi. Hän tiesi, että joukkueellinen todella motivoituneita pelaajia saadaan kyllä kasaan.

Lopulta Suomi pelasi MM-kisoissa joukkueella, joka oli koottu lähes kokonaan miesten jääkiekkoliigasta ja Euroopan sarjoista. Mukana oli peräti 18 arvokisojen ensikertalaista.

"Kaikkien aikojen huonoimmalla Suomella" ei pitänyt olla mitään jakoa Kanadan, Venäjän ja Ruotsin NHL-tähtisikermiä vastaan.

Niinpä vain Suomi pani ne kaikki nurin MM-kisojen pudotuspeleissä - neljän päivän aikana. Joukkueella, jolla ei pitänyt olla yhtään mitään, mutta jolla olikin kaukalossa ihan kaikki.

Koettiin kaikkien aikojen ihme MM-jäällä - suhteessa vastustajiin jopa vielä kovempi kuin USA:n yliopistojoukkueen "Miracle on Ice" olympiakisoissa 1980.

- Valmentajana pyrit aina siihen, että joukkue on parhaimmillaan sekä fyysisesti ja henkisesti, kun tärkeimmät pelit pelataan. Nyt koko joukkue oli mitalipeleissä sellaisessa flow-tilassa, jossa jokainen yksilö pystyi venymään äärirajoille - hetkellisesti jopa yli.

- Todennäköisesti vaikka mitä tekisin - tai kuinka pitkään valmentaisin - vastaavaa en pääse enää kokemaan milloinkaan, Jalonen tunnelmoi kisojen jälkeen.

Tuon Bratislavan MM-ihmeen jälkeenkin Leijonien kestoslogan kaikissa arvokisoissa on ollut: Kun aika on.

Se tarkoittaa, että keskittyminen on koko ajan vain olennaisessa. Kun Leijonat pitävät palavereja, treenejä tai pelaavat, jokainen lyö kaiken tosissaan likoon. Muuten kukaan ei turhaan jäpitä. Jokainen saa olla ja ottaa rennosti haluamallaan tavalla.

Ei ole mitään sääntöjä. On vain luottamusta. Toinen toiseensa - koko joukkueeseen yhdessä. Kenenkään ei tarvitse tehdä vapaa-ajalla mitään, mikä ei tunnu itselle mukavalta.

Tämä ajattelumalli on tuonut jokaiselle Leijonalle tunteen MM-leiripäivästä yksi: "Kuin kotiini tuttujen kavereiden luokse olisin tullut." Ei tarvita mitään sopeutumisaikaa - jokainen saa olla juuri sellainen kuin on - mitään persoonassaan muuttamatta.

Mitä tästä kaikesta on kummunnut? Toistaiseksi MM-kultaa 2019 ja 2022, MM-hopeaa 2021 ja olympiakultaa 2022

Tuo kaikki menestys olisi voinut tehdä Jalosesta itseriittoisen, ylimielisen tai ylivoipaisen.

"Älkää tulko minulle sanomaan, minä kyllä tiedän, miten asian on" -ajattelijan.

On käynyt aivan päinvastoin. Jalonen on tehnyt itsestään pikkuhiljaa pienemmän ja pienemmän - mutta samalla jatkuvasti koko ajan paljon merkityksellisemmän.

Jalonen on antanut enemmän luottamusta kaikille ympärille oleville toimijoille. Tukenut ja kannustanut heitä.

Lopputulemana Leijoniin on syntynyt yhteisö, jossa kukaan ei ole toista korkeammalla tai tärkeämpi. Kaikkia valmennustiimissä kuunnellaan tasavertaisesti. Kaikista asioista puhutaan rehellisesti ja ongelmia ratkotaan - yhdessä. Jokainen kokee itsensä aidosti merkitykselliseksi.

Tämä takaa, että Leijonilla on aina mahdollisuus onnistua. Taistella jokaisessa turnauksessa kirkkaimmasta mitalista.

On iso ero, päättyykö yksittäinen kisaprojekti kulta-, hopea vai pronssimitaliin - puhumattakaan heikommista sijoista. Loppupeleissä kaikista tärkeintä on se tunne, mikä jää syvälle jokaisen maajoukkueen taustatiimin jäsenen ja yksittäisen Leijonan sydämeen.

Ratkaisevinta on, että jokainen joukkueessa voi turnauksen jälkeen peiliin katsomisen jälkeen todeta:

- Teimme työmme hyvin ja annoimme kaikkemme. Tällä kertaa se riitti tähän.

Sen jälkeen kenenkään ei tarvitse jossitella. Seuraava projekti on helppo aloittaa hyvillä mielin.

Jalosen, 59, urasta voisi jo nyt kirjoittaa todella mielenkiintoisen kirjan. Sopiva nimi teokselle olisi Leijonakuningas.

Sitä ei kuitenkaan kannata vielä alkaa naputella. Jalosella on vielä paljon annettavaa Leijonille päävalmentajana. Taas ensi keväänä Tampereella MM-kotikisoissa - ja ehkä niiden jälkeenkin.

Menestyksellisesti poikkeuksellisen tavallisen miehen liekki kohti uusia ja ainutlaatuisia haasteita roihuaa edelleen.

Fakta

Olympiakultaa 2022.

Olympiapronssia 2010.

MM-kultaa 2011, 2019, 2022.

MM-hopeaa 2021.

U20 MM-kultaa 2016.

Suomen mestaruus 2006.

SM-pronssia 2002, 2003, 2005, 2007.