Sen lisäksi, että tummaverkkoperhonen on Tampereen tunnuseläin, on se myös erittäin uhanalainen päiväperhoslaji. Vaikka tämä tummanpuhuva perhonen on hyötynyt lämpöisistä kesistä ja tilanne on nyt hyvä, siihen ei parane tuudittautua.

- Edelleen puhutaan erittäin uhanalaisesta lajista eli elinvoimainen se ei missään tapauksessa ole, kertoo projektisuunnittelija Veera Mäkitalo Pirkanmaan ely-keskuksesta.

Tummaverkkoperhosten tarkkaa määrää on miltei mahdotonta sanoa sillä vuosien välillä saattaa olla isojakin vaihteluita. Perhoset ovat riippuvaisia lämmöstä, joten edellisten kesien sääolosuhteet sanelevat paljon. Tämän lisäksi lentoaika on melko lyhyt, eikä kaikkia niittyjä ei pystytä sen aikana käymään läpi.

- Niiden pitää pystyä lentämään, parittelemaan ja munimaan ja mikäli nämä onnistuvat hyvin, se näkyy seuraavan kesän perhosmäärissä, kertoo Pirkanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Elisa Nygård.

Vain muutamilla alueilla Suomessa

Pirkanmaan lisäksi perhosta tavataan vain Etelä-Pohjanmaan muutamilla alueilla. Pirkanmaan ely-keskus tekee parhaillaan kartoitustyötä perhosalueista.

Tietoa perhosen liikkeistä ja elinalueista on 90-luvulta saakka. Nyt kartoitetaan niitä niittyjä, joilla on aikanaan ollut elämää. Samalla mietitään, olisiko alueita mahdollista kunnostaa perhoselle suotuisammiksi ja löytyykö myös alueen ulkopuolelta potentiaalia.

Jos tummaverkkoperhonen on jo hylännyt paikan, voiko se vielä tulla takaisin?

- Kyllä voi ja niin on tapahtunutkin. Voi mennä kauankin ettei perhosesta ole havaintoja ja taas jonakin vuonna se palaa. Tosin se vaatii sen lehtovirmajuuren ja hyvän niittyverkoston, kertoo Elisa Nygård.

Hoidon rahoitus Helmi-ohjelmasta

Elinolojensa suhteen tummaverkkoperhonen on siis melko ronkeli. Se tarvitsee elääkseen kostean luonnonniityn, riittävästi valoa ja isäntäkasvikseen lehtovirmajuuren. Yksi yksittäinen niitty ei vielä takaa lajin kotiutumista tai säilymistä.

- Monta pientä niittyä muodostaa isomman metapopulaation. Se varmistaa sen, että yhden niityn muuttuminen epäsuotuisaksi ei vielä hävitä koko alueen kantaa kun isompi kokonaisuus on kunnossa, Elisa Nygård sanoo.

Mahdollisia niittyjen hoitotoimenpiteitä rahoitetaan vuonna 2021 alkaneella Helmi-elinympäristöohjelmalla, joka on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen ohjelma. Hoitotoimenpiteitä on esimerkiksi pajujen ja puuston raivaus tummaverkkoperhosen esiintymisalueella.

Tummaverkkoperhosen elinalueiden kunnostamiseen ja ylläpitoon tarvitaan myös hyvää yhteistyötä maanomistajien kanssa. Pääsääntöisesti maanomistajat ovat suhtautuneet asiaan positiivisesti ja luonnon monimuotoisuutta halutaan vaalia.

- Mutta totta kai suhtautuminen ja mielipiteet ovat vaihtelevia ja me peräännymme, jos yhteistyötä ei synny, Veera Mäkitalo kertoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida tiistaihin kello 23:een.