6-vuotiaan Reiman ja 2-vuotiaan Tyynen päiväkotipäivä on ohi ja on aika ottaa ilo irti Helsingin pakkasista.

Reima luistelee jo ihan itse, mutta Tyyne tarvitsee vielä apua: isä Antti Ruutu pitää lasta kainaloista kiinni ja liukuu jäätä pitkin Arabianrannan luistelukentällä.

Lasten kanssa ehtii luistelukentälle ennen iltaa, sillä Ruudun työ yläkoulun ja lukion opettajana tarkoittaa pientä joustoa työaikaan. Se helpottaa lasten viemistä ja hakemista päiväkodista, vaikka virallisesti työaikaa ei ole lyhennetty.

Suomessa harva mies lyhentää työaikaa lasten hoidon takia, vaan useammin perheissä osa-aikaista työtä tekee nainen. Arviolta vain joka kymmenes lyhennettyä työpäivää tekevä on mies.

Virallista tilastoa työaikaa lyhentävistä vanhemmista ei ole, mutta Kelan luvut joustavan ja osittaisen hoitorahan saajista antavat kuvaa tilanteesta. Joustavaa hoitorahaa maksetaan alle 3-vuotiaan vanhemmalle ja osittaista hoitorahaa 1. ja 2. luokalla olevan lapsen vanhemmalle.

Vuonna 2020 joustavan hoitorahan saajista miehiä oli 11,1 prosenttia ja osittaisen hoitorahan saajista 9,2 prosenttia. Miesten osuus kasvaa hitaasti: vuodesta 2014 kasvua on ollut pari prosenttiyksikköä molemmissa hoitorahoissa.

Tyypillisesti työaikaa lyhennetään 20 prosenttia, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi 6-tuntista työpäivää tai 4-päiväistä työviikkoa.

Työajan lyhentäminen on pikkulasten vanhempien lakisääteinen oikeus, jota käytetään kuitenkin melko vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsiin.

Perhetutkija ja dosentti Petteri Eerola Jyväskylän yliopistosta ei ole yllättynyt kuullessaan miesten pienen osuuden hoitorahan saajista. Se on linjassa perhevapaatilastojen kanssa, joiden mukaan miehet pitävät hyvin pienen osan perhevapaapäivistä.

Eerolan mukaan syynä voi olla tiedon puute eli isät eivät tiedä mahdollisuudesta lyhentää työaikaa. Toinen merkittävä tekijä on heteroperheissä vallalla oleva kulttuuri, jossa äiti nähdään edelleen lasten ensisijaisena hoivaajana.

Kelan perhetutkija Anneli Miettisen mukaan monessa perheessä ajatellaan, että äiti olisi erityisesti pikkulapsen paras hoitaja. Miettistä ihmetyttää kuitenkin se, että myös koulunsa aloittaneiden lasten äidit ovat edelleen niitä, jotka joustavat työajassaan, mutta isistä niin harva valitsee lyhennetyn työpäivän.

- Voisi kuvitella, että kouluikäisten lasten vanhemmissa hoitovalinnat olisivat jo sukupuolen mukaan tasaisempia, mutta vielä ei olla lähelläkään tasajakoa, sanoo Miettinen.

"Helpotti meidän arkea kaikin puolin"

Arabianrannan luistelukentällä on tilanne päällä. Kaksi kouluikäistä poikaa hakkaa jääkiekkomailoilla tolpan ympärillä olevaa pehmustetta.

Antti Ruutu käskee opettajamaisen rauhallisesti mutta topakasti lapsia lopettamaan töllön työt.

Myös Ruudun perheessä valinta osa-aikatyöstä oli aikoinaan perinteinen: äiti teki nelipäiväistä työviikkoa, jotta aikaa oli enemmän lapsille. Kokemus oli positiivinen koko perheelle.

- Lapset viihtyivät paremmin päivähoidossa, kun olivat siellä vain neljänä päivänä viikossa. Kyllä se helpotti meidän arkea kaikin puolin, Antti Ruutu sanoo.

Äidin ylimääräisenä vapaapäivänä ohjelmassa oli normaalia arjen pyörittämistä sekä lasten harrastuksia, kuten seurakunnan kerhoa.

Antti Ruutu myöntää, että hänelle ei ole tullut mieleen tehdä lyhennettyä työaikaa. Lasten syntymän jälkeen hän oli hoitovapaalla eli kokonaan kotona hoitamassa lapsia.

- Liekö se illuusiota omasta korvaamattomuudestaan töissä. Minulle oli luontevampaa olla puoli vuotta hoitovapaalla, kuin tehdä lyhennettyä työaikaa, sanoo Ruutu.

Kelan aiemmin tekemässä selvityksissä kävi ilmi, että työaikaansa lyhentäneet osittaisen hoitorahan käyttäjät olivat keskivertoa kouluttautuneempia ja hyvätuloisempia.

Koulutus vaikuttaa myös isien käyttämiin perhevapaisiin: jos heteroperheessä joko isä tai äiti on korkeakoulutettu, miehet pitävät pidempiä perhevapaita.

Välillä naisen lyhyempää työaikaa perustellaan naisen matalammalla palkalla ja sitä kautta pienemmällä tulonmenetyksellä.

Tutkimusten mukaan perheissä, joissa tehdään tarkempia laskelmia perhevapaiden vaikutuksesta tuloihin, isät pitävät enemmän vapaita. Laskelmat nimittäin usein näyttävät, että talouden kannalta ei ole suurta eroa, kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia.

- Taloudellinen tilanne on kulttuurillisesti hyväksytty selitys sille, että äiti jää kotiin, sanoo Petteri Eerola.

Suomessa harva tekee lyhyennettyä työaikaa

Anneli Miettinen muistuttaa, että lyhennetty työaika on Suomessa varsin vähän käytetty etuus sekä miehillä että naisilla. Esimerkiksi Ruotsissa vanhempien osa-aikatyö on paljon suositumpaa kuin Suomessa.

Joustavaa tai osittaista hoitorahaa sai viime vuonna Suomessa yhteensä 3 500 miestä ja 31 200 naista.

- Meillä on vahva kulttuuri, jossa valitaan kokoaikaisen kotihoidon tai kokoaikaisen työn välillä. Vanhemmat ovat mieluummin kokonaan poissa töistä kuin tekisivät sitä osa-aikaisena, Miettinen sanoo.

Yksi syy on raha: varsinkin pienemmän tulotason perheissä katsotaan, ettei lyhennettyyn työaikaan ole yksinkertaisesti varaa - ei edes naisella.

Mikä saisi isät tekemään lyhyempää työpäivää lasten hoidon takia? Kysytään luistelukentältä, jossa pakkanen pikkuhiljaa kiristyy.

- Miesten omissa asenteissa voisi olla parantamista. Ja työnantajien suhtautumisessa, sanoo Antti Ruutu.

Asiantuntijoilla on muutama täsmätoimi: isälle korvamerkityt vapaat, lisää esimerkkejä työaikaa lyhentävistä miehistä, yhteiskunnassa puhetta perhevapaiden jakamisesta ja työnantajalta kannustavaa asennetta.

- Ei puhuta loppuelämän valinnasta, vaan muutamasta vuodesta, jolloin lapset ovat pieniä, Miettinen sanoo.