Omran Chaaban jätti koulut kesken ja muutti pikkukopperoon yrittäessään tulla mahdollisimman hyväksi.

- Tämä stoori on itse asiassa aika hullu, Omran Chaaban sanoo.

21-vuotias vapaaottelija seisoo lapsuudenkotinsa pihalla Itä-Helsingin Roihuvuoressa. Ympärillä nousevat matalat, vaaleat kerrostalot. Lihaksikas mies on pukeutunut mustiin. Toppaliivin alta pilkottavat Chaabanin nimikirjaimet ja Libanonin kartan muotoinen kaulakoru.

Kuva: Jussi Helttunen

Chaabanin vanhemmat lähtivät Lähi-Idän Libanonista sisällissodan jälkeen 1990-luvulla ja aloittivat uuden elämän Suomessa. Chaaban syntyi vuonna 2000 kolmilapsisen perheen kuopukseksi.

Hullu tarina, jonka Chaaban kertoo, tapahtui Roihuvuoressa taloyhtiössä, jonka pihalla hän nyt on. Silloin oli vuosi 2010. Chaaban oli juuri täyttänyt 10 vuotta.

Eräänä aamuna hänen isänsä lähti aivan normaalisti töihin.

- Isä oli todella kova tekemään töitä, mutta sinä päivänä hän sanoi työpaikallaan, ettei voinut hyvin. Isää väsytti ja hänen piti lähteä kotiin nukkumaan, Chaaban kertoo.

Isä meni kaksikerroksisen asunnon yläkertaan, tyttärensä huoneeseen. Lapset tulivat koulusta ja kävivät kurkkaamassa huoneen ovella. Isä nukkui.

10 tuntia maatemenosta vierähti. Isän työkaveri tuli illalla kylään ja jutteli Chaabanin, tämän äidin ja sisarusten kanssa. Nukkuuko isänne vieläkin? vieras ihmetteli. Sitten hän alkoi kertoa tarinaa omasta isästään, joka oli kuollut nukkuessaan. Hän ja erityisesti Omran, oman isänsä lellikki, juttelivat syvällisesti elämästä ja sen päättymisestä.

Sitten vieras kehotti Omrania menemään herättämään isänsä. Poika kieltäytyi. Häntä pelotti.

- Veikkasin, että isä on kuollut, Chaaban kertoo.

Isoveli uskaltautui herättäjäksi. Chaabanin veikkaus oli osunut oikeaan. Kuolonkankeus oli jo iskenyt isään. Silmät eivät auenneet. Ambulanssi hälytettiin paikalle.

- Isä vain nukkui pois. Hän oli 36-vuotias. Nuori mies, Chaaban sanoo.

Kuolinsyy oli sydänkohtaus.

Omran Chaaban äitinsä kotiovella. Tämän asunnon yläkertaan Chaabanin isä menehtyi. Kuva: Jussi Helttunen

Perheen elämä lähti raiteiltaan. Omran itse oli "niin sekaisin", että jätti käymättä valtaosan neljännestä luokasta. Lapset vietiin ensin isoäidille, sitten sisarukset erotettiin toisistaan eri läheisten asuntoihin. Vasta kahdeksan kuukauden päästä elämä alkoi normalisoitua ja Chaabanit palasivat kotiin.

Elämä ei ollut helppoa. Äidin selkä oli pahasti vioittunut. Selkä leikattiin kuusi kertaa kahden vuoden aikana. Äidistä ei ollut työntekijäksi.

- Aloimme elää uutta elämää ilman faijaa. Yksinhuoltajan ei ollut helppoa kasvattaa kolmea lasta, mutta äiti teki hyvää työtä kasvatuksessaan. Matkan varrella tuli kuitenkin kaikenlaista. Meidän piti kasvaa aika nopeasti aikuisiksi, Chaaban sanoo.

Neljä vuotta isän kuoleman jälkeen Chaabanin elämässä tapahtui uusi käänne. 14-vuotias poika oli varttunut yläkoululaiseksi. Teini-iän koittaessa kavereiden seura ja kaupungilla hengailu alkoivat kiinnostaa. Chaaban ei koskaan juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita, mutta joskus koulupäivä saattoi jäädä väliin, kun ostoskeskus houkutti enemmän.

Pian raitilla notkumiseen meni jo kaikki vapaa-aika.

Loppuvuodesta 2014 Chaaban kavereineen oli palaamassa kotiin bileistä. Oltiin Puhoksen ostarin lähettyvillä Itäkeskuksessa. Chaaban näki tuntemansa nuoren naisen, joka oli juonut liikaa. Chaabania vanhempi mies oli päättänyt käyttää päihtymystilaa hyväkseen ja ahdisteli naista. Yritti raiskata, basically, Chaaban arvioi.

Hän päätti mennä väliin. Chaaban katkaisi tilanteen ja saattoi naisen turvallisesti kotiin. Uroteon jälkeen hän käveli takaisin omaan kotiinsa Roihuvuoreen. Tuttu kotipiha tuli vastaan, kun kello oli kaksi yöllä.

Tuli oivallus.

- Mietin, miten turhaa elämä on, jos vain hengailee. Sinä yönä päätin, että minusta tulee ammattilaisvapaaottelija, hän sanoo.

Chaaban oli aiemmin käynyt vapaaottelun peruskurssilla, mutta kamppailuharrastus oli jäänyt, koska yksinhuoltajaperheellä ei ollut varaa maksuihin. Nyt hän päätti, että alkaisi treenata yksin Myllypuron Liikuntamyllyssä, jossa säkkiä sai hakata halvalla.

Samalla Chaaban katkaisi välinsä kaveriporukkaansa.

- Päätin, etten enää hengaa ulkona. Poistin puhelimestani WhatsAppin ja Instagramin, hän sanoo.

Ostarit saivat jäädä, kun Chaaban päätti alkaa vapaaottelijaksi. Sitten Roihuvuoren kunkkuna oleminenkaan ei enää riittänyt. Kuva: Jussi Helttunen

Treenattuaan pari vuotta yksin hän sai Kelalta tuen, jolla sai aloittaa vapaaottelun harrastamisen Herttoniemen GB Gymillä. Siellä hän pääsi 16-vuotiaana mukaan ammattilaisten ryhmään. Chaaban saavutti juniorien Suomen mestaruuden.

- En ollut kahteen vuoteen vastannut puhelimeen parhaille kavereilleni. Moni heistä oli ajautunut elämässään pahoihin paikkoihin. Fucked up -juttuihin. Kun voitin SM-kultaa päivitin sosiaaliseen mediaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kaverini olivat tosi vihaisia minulle, vaikka myös ymmärsivät, mitä minun oli tehtävä. En ollut heihin enää yhteydessä, Chaaban sanoo.

Chaabanin tavoite on sama kuin kaikilla vapaaottelijoilla maailmassa: lajin ykkösorganisaatio UFC. Mutta se ei riitä. Helsinkiläinen ei halua vain osallistumaan.

- Tiedän jo, että pääsen UFC:hen. Mutta en halua, että ihmiset sanovat myöhemmin, että Omran Chaaban tuli Suomesta UFC:hen ja oli painoluokkansa parhaan 20 ottelijan joukossa. Minä haluan, että sanotaan Chaabanin tuoneen UFC:n Suomeen ja antaneen hyviä asioita sekä Suomelle että Libanonille, Chaaban sanoo itsevarmasti.

Molemmat maat, oma synnyinmaa Suomi ja vanhempien kotimaa Libanon, ovat hänelle tärkeitä ja osa hänen tarinaansa. Siksi hän pitää otteluissaan harteillaan yhdistelmälippua.

Chaaban tuntee ylpeyttä niin Suomesta kuin Libanonistakin. Kuva: CK Designs Photography

Toisin kuin moni muu, Chaaban ei vain puhu. Hän myös tekee. Kun harjoittelu Herttoniemessä alkoi sujua vähän liiankin hyvin, Chaaban tunsi juuttuneensa mukavuusalueelle. Olisi ollut helppoa jäädä oman salin kukkulan kuninkaaksi. Mutta veli potki eteenpäin ja käski Chaabanin ulkomaille.

Lukio jäi kesken ennen täysi-ikäisyyttä. Chaaban kävi Ruotsissa ja Englannissa tutustumassa saleihin, mutta päätyi vuonna 2019 Irlantiin, jossa harjoittelu tuntui luistavan valmentaja Chris Fieldsin kanssa Team KF:n salilla. Fieldsin tausta on SBG-salilla, joka on noussut maailmanmaineeseen Conor McGregorin kotikenttänä.

Chaaban halusi jäädä Irlantiin, mutta rahaa ei ollut.

- Elin 30 eurolla viikossa. Asuin ensin Chrisin luona, mutta muutin sitten salille, Chaaban sanoo.

Irlantilaisella salilla hän asuu nykyisinkin. Siellä Chaabanin käytössä on pieni, askeettinen huone, jossa on vuodesohva ja työpöytä.

Tässä on Omran Chaabanin koti irlantilaisella kuntosalilla. Kuva: Omran Chaaban

Päivät kamppailusalilla ovat kovia, ottelijan sanoin "legendaarisia". Herättyään Chaaban kävelee Starbucksiin ostamaan kahvin. Sitten hän menee salille ammattilaisten aamutreeneihin. Lounaan jälkeen hän "teroittaa työkalujaan" valmentajansa kanssa ja valmistautuu tuleviin otteluihin. Session päälle hän ruokailee ja ottaa nokoset. Illalla on vielä "normitreenit" kuten thainyrkkeilyharjoitus ja päälle ammattilaisten toiset treenit.

Päivän huipentaa illallinen, sarjan katsominen kännykältä ja nukahtaminen. Seuraavana aamuna sama toistuu.

- Treeniä, treeniä ja treeniä. Ja joka päivä on pakko saada hyvää kahvia. Viikonloppuna saatan käydä ulkona syömässä, Chaaban sanoo.

Hänen tarinassaan on ollut hulluja käänteitä ja kaikki viittaa siihen, että niitä voi olla luvassa lisää. Mutta suomalaislibanonilainen voi uhraustensa jälkeen olla varma, että jossiteltavaa ei kertomuksen loppuessa jää. Hän on laittanut kaiken yhden kortin varaan. Se tuntuu Chaabanista oikealta.

- Tiedän, ettei ole maailman mukavinta elämää asua salilla pienessä huoneessa. Mieluummin istuisi omassa kämpässä, keittiössä tai vessassa. Mutta minä tiedän, että tätä se vaatii, jos haluaa päästä huipulle. Tämä on minun uhraukseni, kurinalaisesta elämästä nauttiva Chaaban sanoo.

Pelkkä UFC:hen pääseminen ei riitä Omran Chaabanille. Hän aikoo myös pärjätä promootion otteluissa. Kuva: Jussi Helttunen

Omran Chaabanin, 21, ammattilaisura on alkanut lupauksia herättävästi. Hän debytoi brittiläisessä Cage Warriors -promootiossa marraskuussa 2019. Chaaban voitti ensimmäisen matsinsa kaikin tuomariäänin.

Sitten koronapandemia osui tuulettimeen ja ottelijan leirin piti keksiä jotain uutta, kun tapahtumia ei lähes missään ollut tarjolla. Chaaban lähti mukaan Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa toimivaan UAE Warriors -promootioon.

- He haluavat molemmat puolet, Euroopan ja Lähi-Idän. Olen täydellinen siihen. Olen Suomesta ja Libanonista. Jos miettii promootion kannalta, olen heidän äijänsä. Nuori ja hyvä. Ei vain nuori ja hyvännäköinen, vaan myös hyvä ottelija, Chaaban sanoo.

"Libanonin gorilla" voitti Kher Khalifa Eshoushan lokakuun lopussa Abu Dhabissa. Kuva: CK Designs Photography

UAE Warriorsin otteluissa hän on hävinnyt kerran itselleen isossa painoluokassa keskisarjassa. Pudotettuaan takaisin välisarjaan hän voitti lokakuussa 2021 teknisellä tyrmäyksellä. Välisarjassa hän myös aikoo pysyä.

Vapaaottelussa urheilijoilla on usein liikanimi. Chaabanilla ottelijanimi on "The Lebanese Gorilla" eli Libanonin gorilla. Sen hänelle on antanut oma sisko.

- Kun ottelin Suomessa, minulla oli ennen matsejani tapana tehdä tiettyjä liikkeitä. Siskoni sanoi, että näytin joissain asennoissa ihan gorillalta. Kun veljeni heitti, että hei, Lebanese Gorilla, se jäi päähäni viikoiksi. Päätin valita nimen, Chaaban kertoo.