80 vuotta sitten elettiin jatkosodan pitkän hyökkäysvaiheen loppua. Vienan Karjalassa tapahtui korkean tason kuolemantapaus, josta totuutta ei virallisesti kerrottu pitkään aikaan.

Verner Viikla kuoli joulukuussa 1941 komentopaikallaan Vienan Karjalassa. Kuva: SA-Kuva

Jääkärieversti Verner Viikla (1895-1941) oli komentanut koko kesän ja syksyn ajan 6. divisioonaa Sallan rintamalla. Divisioona oli alistettu saksalaisille, kun hyökkäys Neuvostoliittoon oli käynnistynyt kesäkuun lopussa 1941 ennen suomalaisten varsinaista päähyökkäystä kohti Laatokan Karjalaa.

Tavoitteeksi oli asetettu Kantalahti ja Muurmannin rata. Hyökkäys takkusi, ja suurin syy siihen oli saksalaisten heikko sodankäyntitaito erämaassa. Tappiot olivat kovat.

Viikla oli saanut ensimmäisen maailmansodan aikana jääkärikoulutuksen Saksassa. Talvisodassa hän oli toiminut Pohjois-Suomen ryhmän esikuntapäällikkönä Suomussalmella ja Kuhmossa. Rintamakokemusta oli runsaasti.

Viikla teki parhaansa, mutta suomalaisdivisioona ei pystynyt yksin ratkaisemaan hyökkäystä. Heikki Lehtonen kirjoittaa kirjassaan Mannerheim-ristin jääkäriritarit, että III armeijakunnan komentaja, talvisodan sankarina tunnettu kenraalimajuri Siilasvuo keskeytti suomalaisten etenemisen. Tähän vaikuttivat erityisesti Suomen ja Yhdysvaltojen diplomaatti­suhteet, jotka liittyivät Muurmannin rataan.

Rintamalle asti nämä kaikki syyt eivät kuitenkaan välittyneet. Kun suomalaiset lopettivat hyökkäyksen, päättyi myös saksalaisten hyökkäys. Viikla tunsi olonsa turhautuneeksi ja epäonnistuneeksi. Hän ei tiennyt, että samaan aikaan häntä arvostettiin suuresti: ylemmissä esikunnissa oli valmisteltu hänen ylentämistään kenraalimajuriksi sekä nimittämistä Mannerheim-ristin ritariksi.

Heikki Lehtosen kirjassa Mannerheim-ristin jääkäriritarit kerrotaan, että tiettävästi samaan aikaan ansioituneen komentajan mieltä painoi perhetragedia. Hänen ainoa lapsensa oli kuollut vain kahden päivä ikäisenä toukokuussa 1939.

Vähän keskiyön jälkeen 18.12.1941 Karmalammella, 6. divisioonan esikunnassa pamahti laukaus. Eversti Verner Viikla surmasi itsensä.

Hänet nimitettiin postuumisti Mannerheim-ristin ritariksi numero 45. Nimityspäiväksi merkittiin kuitenkin jo 15.12.1941. Perusteet olivat seuraavat:

Ylipäällikkö on pvm:llä 15.12.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi eversti Werner August Viiklan, joka henkilökohtaista urhoollisuutta osoittaen erittäin vaikeissa erämaaolosuhteissa ainutlaatuisella taidolla on johtanut tärkeitä tuloksiin johtaneita sotatoimia pohjoisella rintamaosalla.

Heikki Lehtosen kirjan mukaan Viiklan kuolema merkittiin virallisissa papereissa kaatumiseksi. Sotilasasiakirjoissa ja tiedotteissa asian todellinen laita salattiin sensuuri- sekä taistelumoraalisyistä.

"Pelättiin, että totuus divisioonankomentajatason upseerin ja Mannerheim-ristin ritarin itsemurhasta vaikuttaisi negatiivisesti maanpuolustusilmapiiriin", Lehtonen kirjoittaa.

Totuus Viiklan kuolemasta tuli ilmi vasta 1960-luvulla, jolloin julkaistiin Päämajan komentoesikunnan päällikön, kenraaliluutnantti Tuompon päiväkirjat. Hän oli kirjannut ylös saaneensa tiedon Viiklan itsemurhasta.

Verner Viikla siunattiin ennen joulua Helsingin Hietaniemeen. Hänet laskettiin hautaan tyttärensä viereen, joka oli kuollut vastasyntyneenä toukokuussa 1939. Hänen Aino-puolisonsa kuoli vuonna 1956.

Lue lisää: Paavo Suoranta oli legendaarinen kaukopartiomies sekä "henkisesti erikoisen virkeä ja leikkisä" - tokaisu Mannerheimille Päämajassa oli vertaansa vailla

Lue lisää: Konepistoolimies Taavi Törmälehdon sotasankaruudella oli varjopuoli - Marskin ritarin elämään liittyi tragedia, josta vaiettiin