Petter Kukkonen on kulkenut pitkän ja kivikkoisen tien päästäkseen maistamaan menestystä valmentajana. Saadakseen vahvistuksen sille, että hän on oikeasti hyvä työssään.

Hänen työnsä yhdistetyn maajoukkueessa alkoi, kun tähdet olivat lopettaneet ja laji oli kriisissä. Nyt kun joukkue vihdoin neljäntoista kuivan vuoden tauon jälkeen on palannut MM-mitalikantaan, Kukkonen siirtyy sivuun.

Kukkonen kertoi torstai-iltana Yle Urheilun haastattelussa, että hänen kymmenes kautensa Suomen yhdistetyn maajoukkueen valmentajana jää hänen viimeisekseen. Kukkonen siirtyy keväällä sivuun.

Kukkonen on valmentaja, jonka omistautuminen työhönsä on maksanut hänelle pitkäaikaisen parisuhteen. Hän on kirjailija, joka näkee yhtäläisyyksiä hiihtourheilun ja antiikin Kreikan välillä. Hän on periksiantamaton tulisielu, joka isänsä kuoleman jälkeen joutui oppimaan ottamaan rennommin.

Tässä haastattelussa Kukkonen kertoo vuosikymmenen hurjasta rupeamastaan yhdistetyn maajoukkueessa. Haastattelu on tehty ennen lopullista päätöstä jättää maajoukkue.

Katso Sportlivin minidokkari Petter Kukkosesta:

Patoumat aukeavat

Päävalmentaja Petter Kukkonen on onnensa kukkuloilla. TV-kamerat seuraavat hänen villiä tuuletustaan. Kukkonen juoksee kädet kohti taivasta, huutaa täyttä kurkkua ja takoo nyrkeillään ilmaa.

Hänen valmennettavansa, maajoukkueen pitkäaikainen luottomies Ilkka Herola, on juuri voittanut hopeaa Oberstdorfin MM-kisoissa helmikuussa 2021. MM-mitali on Suomen ensimmäinen yhdistetyssä sitten Hannu Mannisen kullan Sapporossa 2007.

Kyyneleet valuvat Kukkosen poskilla hänen halatessaan maajoukkueen taustahenkilöitä.

- Siinä patoumat aukesivat. Näkyi se aito tunne, se minkälainen helpotus se oli, ja mitä se merkitsi, Kukkonen kertoo kotinsa takapihalla Jyväskylässä.

Taustalla, tummansävyisen Tuomiojärven takana, häämöttää Matti Nykäsen hyppyrimäki. Ränsistynyt kolossi seisoo Laajavuoren harjanteella kolkkona jäänteenä menneistä ajoista.

Olisi ollut hienoa päästä ratsastamaan menestyksen harjalle. Petter Kukkonen

Suomen kultaiset vuodet mäkihypyssä ja yhdistetyssä loppuivat kuin seinään 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen toisella puoliskolla. Kukkonen oli nähnyt kriisin vaanivan nurkan takana.

Esimerkiksi Hannu Mannisen ja Anssi Koivurannan menestys otettiin vastaan melkein itsestäänselvyyksinä.

Samalla kun arvokisamitalit ja maailmancupin voitot olivat arkipäivää, junioritoiminnan pohjatyö kärsi vision puutteesta. Samoihin aikoihin harrastajamäärät laskivat rankasti.

Kärvistelevät urheiluseurat - juniorityön tukipilarit - taistelivat olemassaolostaan. Vaihtelevalla menestyksellä.

- Sitä ajateltiin, että tätä syvemmälle ei voida mennä. Ajattelin itse, että kyllä voi, pohjaa ei ole vielä nähty. Sitten se kolahti, vasta 5-10 vuotta myöhemmin, Kukkonen kertoo.

- Tuskin kukaan osasi ajatella, että se voi oikeasti mennä ihan tähän, että suomalainen mäkihypyn ja yhdistetyn urheilija ei ole vuosikausiin edes palkintopallilla. Ei lähelläkään.

Suomen maajoukkue kynti syvällä, kun Kukkonen otti vastaan päävalmentajan pestin keväällä 2012.

- Olisi ollut hienoa päästä vähän aikaisemmin siihen, kun oli Mannista ja Koivurantaa ja muita. Olisi päässyt sellaiselle menestyksen harjalle ratsastamaan, mutta se ei minun kohdallani onnistunut.

Kehittyi vaatimattomissa olosuhteissa

Petter Kukkonen oli vain 30-vuotias allekirjoittaessaan ensimmäisen päävalmentajan sopimuksensa Hiihtoliiton kanssa. Nuoresta iästä huolimatta maajoukkueen pääkäskijänä työ ei ollut hänen ensimmäinen.

Kukkonen, joka lopetti aktiiviuransa yhdistetyssä jo 23-vuotiaana, toimi Viron maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2007 vuoteen 2012. Viron työn ohessa hän toimi valmentajana Suomen B-maajoukkueessa.

Taka-alalla, suurelta yleisöltä piilossa, hän sai rauhassa testailla metodejaan ja valmennusfilosofiaansa. Samalla hän opiskeli liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa, ja pystyi peilaamaan teoriapohjaa ja tutkimuksia valmennustyöhönsä.

- Hyvin yksinäistähän se oli, mutta siinä myös oppi todella paljon. Kaiken tein käytännössä itse, paitsi etten voidellut suksia.

Työolosuhteet eivät muuttuneet radikaalisti Kukkosen siirryttyä Suomen A-maajoukkueen leipiin. Ontuvan maajoukkueen talous oli kuralla.

Valmennustiimi koostui kahdesta henkilöstä: hänestä itsestään ja fysioterapeutti Jari Hiekkavirrasta. Sen lisäksi Krista Pärmäkosken henkilökohtainen valmentaja Matti Haavisto auttoi yhdistetyn maajoukkuetta hiihtosuksien voitelussa.

- Nyt meillä on maajoukkueessa asiantuntijoina kymmenestä viiteentoista henkilöä. Silloin me teimme kaiken kahdestaan. Nöyrästi mentiin, mutta järjestäydyttiin suuntana nousta maailman huipulle. Lopetettiin kikkailu ja turhat puheet, ja luotiin kova työnteon kulttuuri.

Kukkosen kohta kymmenen vuotta kestäneen valmennusjakson aikana kovan työnteon kulttuuri on nostanut maajoukkueen suosta - mutta se on myös toiminut esteenä matkalla korkeimmalle huipulle.

Läheinen suhde urheilijoihin

Urheilijat Suomen maajoukkueessa koostuvat pääosin kavereista, jotka Kukkonen on tuntenut heidän lapsuudestaan asti.

Ennen maajoukkuepestiään Virossa, Kukkonen oli kesätöissä Vuokatin urheilu-opistolla, jossa hän toimi mäkikarnevaalien vetäjänä. Siellä hän tapasi muun muassa Ilkka Herolan, Eero Hirvosen, Leevi Mutrun ja Arttu Mäkiahon perheineen heidän ollessa alle kymmenvuotiaita.

Niistä ajoista asti - viidentoista vuoden ajan - Kukkonen on eri tavoin ollut mukana urheilijoiden kehityksessä: B-maajoukkuevalmentajana, A-maajoukkuevalmentajana ja joillekin myös henkilökohtaisena valmentajana.

Kukkonen ja urheilijat tuntevat toistensa hyvät ja huonot puolet. Ilkka Herola on Kukkosen nuoremman pojan kummisetä, ja valmentajan viettäessä 40-vuotispäiväänsä elokuussa, urheilijat olivat mukana saunaillassa.

- Voi sanoa, että valmentajan suhde ei saisi olla liian läheinen urheilijaan, mutta minusta se olisi tennäistä, kun ollaan 200 päivää vuodesta vuosikymmenen ajan yhdessä.

Pahin työpäivä

Kukkosen ja nuorten urheilijoiden pyrkimys nousta maailman huipulle on ollut ajoittain pakonomaista ja raastavaa. Onnen hetket, toistuvien pettymysten välissä, ovat olleet harvassa.

Joukkueen kärsivällisyys ja henkinen kantti ovat olleet koetuksella lukuisissa arvokilpailuissa ja vähemmän onnistuneissa maailmancupin kisoissa.

Kukkosen kovin henkilökohtainen koetus osui Rukan maailmancupiin vuonna 2018. Hän sai kuulla syöpää sairastaneen isänsä kuolemasta kesken kilpailun.

- Lauantain kilpailu meni ihan perseelleen ja sunnuntaiaamuna oli joukkuekilpailu. Koekierros oli hypätty ja myös se meni heikosti, ja ajattelin että eipä ole kovin hyvä tulos tulossa. Sitten katsoin puhelinta, että äiti oli jättänyt vastaajaan viestin, jota menin kuuntelemaan. Siellä oli viesti, että isä on kuollut.

Kukkonen puri hammasta, seurasi suomalaisten nihkeät suoritukset loppuun ja antoi tavanomaiset haastattelut. Hän kertoi suru-uutisen vain valmentajakollegalleen Jarkko Saapungille.

Kausi 2018-19 oli kokonaisuudessaan raskas, sekä joukkueelle tuloksellisesti että Kukkoselle henkilökohtaisesti.

- Keväällä 2019 kävin aika syvällä. Jouduin miettimään mitä järkeä tässä hommassa on, ja jouduin miettimään arvojani. Piti oppia rentoutumaan. Ehkä olen ollut vähän liian tosissaan, liikaa koittanut tavoitella menestymistä ja pyrkinyt pakottamaan sen esiin.

Kirjailija muiden nukkuessa

Kukkosen kova vaatimustaso itseään kohtaan ei ole koskenut pelkästään valmentajantyötä. Vuorokauden tunnit eivät ole tahtoneet riittää, kun hän on yrittänyt saada mahdollisimman paljon aikaan.

Viime vuonna julkaistiin Kukkosen fiktiivinen romaani Oliivipuut eivät koskaan kuole - 758 sivun teos, jonka tapahtumat sijoittuvat antiikin Kreikkaan.

Kukkosen kirjoittaminen alkoi hänen käsitellessään urheilu-uransa lopettamista ja silloista elämäänsä.

- Siihen liittyi myös se, kun huomasin, että kaikki asiat eivät ole kunnossa Hiihtoliitossa, ja aloin pohtimaan, että miksi. Tykkään tutkia historiaa, vanhoja sivilisaatioita ja muuta, ja löysin sieltä vastaavankaltaisia tarinoita.

Kukkonen kirjoitti kirjaa yli kymmenen vuoden ajan, työn ja perhe-elämän ohessa.

Maajoukkueen matkoilla hän kirjoitti lounastauoilla ja iltaisin urheilijoiden mentyä nukkumaan. Kotona hän nousi muutamaa tuntia ennen muita, ehtiäkseen kirjoittaa.

- Jostain syystä kirjoittaminen on minulle luonnollinen tapa purkaa ajatuksia. Se tulee tosi helposti, pystyn kirjoittamaan sivukaupalla päivässä, onpa minulla suunnitelmaa tai ei.

Kukkonen kirjoittaisi mielellään kirjan jatko-osan. Tällä hetkellä pallo on kustantajalla.

Samalla hän käy läpi henkilökohtaista prosessia. Pyrkimyksenä on ottaa rennommin, elää enemmän hetkessä ja olla paremmin läsnä perheelle.

Työn asettamat haasteet perhe-elämälle

Petter Kukkosen viisivuotias poika Oskar osoittaa suurta kiinnostusta toimittajan ja kuvaajan työvälineitä kohtaan. Päiväkodista kotiuduttuaan hän poseeraa vilkkaasti kameralle ja tahtoo ottaa muutaman kuvan itsekin. Rauhoituttuaan hän siirtyy lattialle leikkimään leluilla isänsä kanssa.

Kevään ja kesän kuukaudet, kun Petter-isä oli suurimman osan ajasta kotona, ovat ohi. Elokuusta maaliskuuhun isän kotikäynnit harjoitusleirien ja kilpailumatkojen välissä ovat useimmiten lyhyitä.

- On todella haastavaa, kun tulet reissusta kotiin, ja saatat olla kolme-neljä päivää täällä ennen kuin taas lähdet. Sinulla on jalka molempien ovien välissä. Se on todella vaikea paikka rentoutua ja ottaa perheenisän rooli. Se on tuottanut monesti konflikteja.

Kukkosen ollessa matkoilla, Oskar ei tahdo puhua hänen kanssaan puhelimessa. Mutta kun isä tulee kotiin poika kaipaa ensimmäisinä päivinä erityisen paljon huomiota.

- Paljon enemmän minä olen urheilijoiden kanssa läsnä ja vietän aikaa kuin omien lasteni kanssa, mikä on tosi sääli.

Kukkosella on aikaisemmasta suhteesta vanhempi lapsi, jota hän näkee vielä harvemmin. Haastava työ oli omiaan kaatamaan suhteen lapsen äitiin.

- Sitä suhdetta ei osattu hoitaa silloisen kihlatun kanssa. Tämä työ vaatii paljon parisuhteesta huolta pitämistä, kertoo Kukkonen, joka tapasi nykyisen vaimonsa työskennellessään Virossa.

Perhe liittyi Kukkosen päätökseen jättää yhdistetyn maajoukkue tämän kauden jälkeen.

- Vanhimman pojan kasvamisen jo missasin. En haluaisi nuoremman version kanssa tehdä samalla tavalla. En ole ollut mukava perheenisäkään, vaan kotonakin olen suoraan sanottuna ollut vittumainen jätkä. Se ei ole se oikea minä ja millainen ihminen haluan olla. Jatkossa haluan olla parempi roolimalli perheelleni. Urheilun parissa voisin toimia vielä jossain muussa roolissa, Kukkonen kertoi Yle Urheilulle torstaina.

Mikael Oivo

Katso Sportlivin minidokkari Petter Kukkosesta Yle Areenassa.

Katso kaikki Sportlivin minidokkarit täältä.

Yhdistetyn Ramsaun kisat viikonloppuna Ylen kanavilla

Lauantai

Klo 10.25 Miesten HS98 mäkiosuus TV2, Areena

Klo 14.40 Miesten 10 km hiihto-osuus TV2, Areena

Sunnuntai

Klo 10.55 Miesten HS98 mäkiosuus TV2 klo 11.02, Areena

Klo 16.30 Miesten 10 km hiihto-osuus TV2, Areena

Lue myös:

Petter Kukkonen jättää yhdistetyn maajoukkueen - sokkiero kesken kauden oli vain yhden napinpainalluksen päässä

Janne Ahonen kertoo, miksi mäkihyppypuvuilla huijaamisesta meuhkataan niin paljon: "Hyöty on moninkertainen verrattuna mihinkään dopingiin"