Jos mikä tahansa olisi mahdollista, mikä olisi unelmatyösi?

Näin kontiolahtelaiselta Kimmo Suomalaiselta kysyttiin vähän aikaa sitten. Vastausta ei tarvinnut miettiä.

- Olisin vahtimestarina Joensuun kaupunginkirjastossa.

Suomalainen sai tehdä unelmatyötään reilut kolme vuotta - eli 19 pätkätyösopimuksen ajan. Työt loppuivat koronaan, kun kirjastot menivät kiinni keväällä 2020.

Ennen vahtimestarin pestiä Suomalainen on ehtinyt paljon muutakin: hän on elättänyt itsensä lähes 20 vuotta äänilevykauppiaana ja sitä ennen sekalaisissa töissä esimerkiksi suksitehtaan linjastolla, konepajan pakkaamossa ja työkaluvaraston hoitajana.

- Olen kotoisin maailmasta, jossa töitä sai, kun niitä meni kysymään.

Kirjastolla kutsuttiin monitoimikoneeksi

Nyt on toisin. Lähes kahden vuoden ajan Suomalainen on hakenut lähes kaikkia Joensuun seudulla avoinna olleita työpaikkoja, joihin ei ole ollut erityisiä koulutusvaatimuksia. Suomalainen on täysin työkykyinen ja ennen kaikkea työhaluinen.

Hän osaa todistettavasti toimia kauppiaana ja palvella asiakkaita. Kirjastolla häntä kutsuttiin monitoimikoneeksi ja töistä hän ei ole myöhästynyt ikinä. Sitä paitsi äänilevyistä hän tietää kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman.

Mutta töitä ei löydy. Samaan aikaan uutisissa rummutetaan huutavasta työvoimapulasta.

Onko todella niin, että meillä ei ole käyttöä Kimmo Suomalaiselle?

Koeajalle vaikka palkatta

- Minä ymmärrän työnantajia hyvin.

Tämän lauseen Suomalainen toistaa moneen kertaan, sillä hän ei halua vaikuttaa marisijalta. Hän ymmärtää, että kolmikymppinen työnhakija on työmarkkinoilla kovemmassa kurssissa kuin yli 50-vuotias.

Entisenä pienyrittäjänä hän ymmärtää, että kynnys työntekijän palkkaamiseen on korkealla. Sen Suomalainen ymmärtää niin hyvin, että tarjoutui eräässä työhakemuksessa tekemään koeajan työtä palkatta, jos vain pääsisi näyttämään osaamistaan. Joku toinen sai paikan.

Kun Suomalainen lähettää työhakemuksen, hän ei enää edes odota vastausta. Yleensä "ei kiitos" tipahtaa sähköpostiin vain julkisen puolen hauista. Useimmiten vastassa on täysi hiljaisuus.

Suomalainen haki esimerkiksi osa-aikaisen kahvinkonekorjaajan tehtävää. Häntä ei valittu, mutta sen jälkeen sama työpaikka on ollut auki jo kahteen kertaan. Kaupan alalla oli auki työpaikka: 20 tuntia viikossa, harjoittelijan palkka 8 euroa tunnissa. Se tarkoittaa alle 700 euron kuukausipalkkaa.

- Haastattelun jälkeisenä päivänä työnantaja soitti ja sanoi: "Sinua ei valittu, mutta tuskinpa olisit tullutkaan."

Kun Joensuun kaupunginkirjastossa oli auki osa-aikaisen kirjastoapulaisen paikka, Suomalainen innostui, sillä hän oli rakastanut kirjaston työyhteisöä. Työn kuukausipalkka oli alle 900 euroa. Paikkaan oli 246 hakijaa.

- Ihminen saa iloa, jos hän onnistuu tehtävässään tai ratkaisee jonkin ongelman, Suomalainen sanoo.

Työttömyyttä työvoimapulan aikaan

Työttömyydessä on kyse paljon muustakin kuin toimeentulosta. Tilastokeskuksen määritelmissä Kimmo Suomalainen on pitkäaikaistyötön. Yhteiskuntatietelijät kutsuvat hänen vaikeuksiaan työllistyä rakenteelliseksi työttömyydeksi. Se tarkoittaa työttömyyttä, joka ei vähene, vaikka samaan aikaan joillakin aloilla olisi työvoimapula.

Syrjään jääminen on työttömyyden vakavin seuraus. Näin ajattelee esimerkiksi konkaripoliitikko Osmo Soininvaara, joka käsittelee työelämän eriarvoistumista Finlandia-ehdokkaana olleessa tuoreessa kirjassaan 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka.

Syrjään jääneitä on Suomessa paljon.

Kaksi väärää valintaa

Kimmo Suomalainen etsii syitä itsestään. Työttömäksi jäätyään hän on kävellyt joka päivä. Jaamankankaan metsäpoluilla on ollut aikaa käydä läpi elettyä elämää.

- Ainakaan minua ei enää pidä päästää valitsemaan opintoalaa. Kaksi kertaa olen valinnut väärin.

Peruskoulun jälkeen Suomalainen meni ammattikouluun linjalle, joka ärsytti vähiten. Hän opiskeli konepuusepäksi, mutta töissä suksitehtaalla kävi selväksi, että puupöly aiheuttaa allergiaoireita.

1990-luvun alussa Suomalainen muutti synnyinpaikkakunnaltaan Kiteeltä Joensuuhun. Ensimmäistä kertaa elämässään hän innostui opiskelusta. Suomalainen sai kouraan stipendin ja rakennuspiirtäjän todistuksen huippuarvosanoilla. Samaan aikaan ala katosi, kun tietokoneet yleistyivät.

Tai ehkä kyse on persoonasta ja taustasta. Työläisperheen poika syrjä-Suomesta, seiskan oppilas. Sellainen, joka hakeutui luokkahuoneessa istumaan reunaan tai taakse. Lukio ei tullut edes mieleen. Rahkeet olisivat varmaan riittäneet, jos tytöt ja musiikki eivät olisi olleet niin paljon mielessä.

Ehkä hän vain on nykypäivän työmarkkinoille vääränlainen: ei lainkaan eturivin tyyppiä tai ensimmäisenä äänessä.

- Minulla ei kerta kaikkiaan ole kunnianhimoa eikä varsinkaan kilpailunhalua.

Intohimoa on, mutta levyt Suomalainen mieltää harrastukseksi, vaikka saikin niistä pitkään elantonsa.

Näitä Suomalainen miettii, kun hän talloo metsäpolkuja tai valvoo aamuyön tunteja. Mikä minusta oikein tulee, hän kysyy itseltään, 56-vuotiaana.

- Emme me kaikki voi olla sydänkirurgeja. Jonkun pitää myös korjata kirurgin vessa.

Mitättömänä kukkulalla

Melkein kaksi vuotta syrjässä. Oikeastaan Suomalainen on ollut jumissa omassa talossaan Höytiäisen rannalla Pohjois-Karjalassa. Opettajapuoliso käy töissä autolla, ja lähimmälle bussipysäkille on matkaa kuusi kilometriä.

Joensuun keskusta on parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, mutta kun Suomalainen piipahtaa siellä, hän melkein säikähtää ihmisiä.

On ollut aikaa katsella ympärilleen, lähelle ja kauas. Kun Suomalainen kesällä lähti melomaan Höytiäisen selälle, hän pelasti vedestä räpiköivän kimalaisen. Kuivattelun jälkeen se nousi takaisin siivilleen. Syksyllä sateen jälkeen hän nosteli kastematoja turvaan kotitieltä ja tervehti kyitä kunnioituksella.

Kun hän kävelee kotoa puoli kilometriä ylämäkeen, on silmänkantama komea. Kukkulan päältä aukeavat Höytiäisen isot selät, niitä pirstovat saaret ja ylimpänä kaareva taivas.

- Siinä tajuaa oman mitättömyytensä.

Se on hyvää mitättömyyttä. Toisenlaista on se, johon törmää, jos seuraa uutisia tai poliittista keskustelua.

- Meitä yli 50-vuotiaita on helpompi syyllistää kuin työllistää, Suomalainen sanoo.

Hänen mielestään työttömät nähdään massana, jota poliittiset puolueet käyttävät retoriikassaan omiin tarkoitusperiinsä.

Laiskat, luuserit ja luteet. Esimerkiksi tällaisilla sanoilla työttömistä puhutaan sosiaalisessa mediassa.

Yleisen työttömyyskassan YTK:n viime keväänä julkistetussa selvityksessä käytiin tekoälyn avulla läpi tuhansia suomalaisia Twitter-viestejä vuosilta 2006-2021.

Selvityksen mukaan runsaat 40 prosenttia työttömyydestä kirjoittavista piti työttömyyttä henkilön omana vikana. Näissä viesteissä useimmin toistuvat määritelmät olivat laiska, köyhä, luuseri ja ongelma.

Etuoikeutettua elämää alle 2 000 euron palkalla

Kimmo Suomalainen ei koe sopivansa näihin määritelmiin. Taloudellisesti hän kokee olevansa monella tapaa jopa etuoikeutettu, vaikka palkka on aina ollut alle 2 000 euroa.

Vanha talo järven rannalla on velaton. Suomalainen osti ensimmäisen kerrostalokaksionsa 2000-luvun taitteessa ja on ollut sen jälkeen asuntokaupoilla oikeaan aikaan.

15 viime vuoden aikana hän on lentänyt yhden kerran, muutaman päivän lomalle Kööpenhaminaan. Suomalainen asuu vaimonsa kanssa kahden eikä elätettäviä ole.

Hänen verotettavat tulonsa, eli muutaman kuukauden palkka ja ansiosidonnaiset päivärahat, olivat viime vuonna 18 153 euroa. Se riitti kaikkeen tarpeelliseen. Ja jos jotakin, tarpeettoman ostamista Suomalainen inhoaa.

Ruuan lisäksi tarpeellisia ovat oikeastaan vain äänilevyt. Niitä Suomalaisella on talonsa yläkerrassa 5 000 levyn kokoelma, tarkkaan luetteloituna.

Töitä palkatta Ilosaarirockissa

Moni joensuulainen muistaa Suomalaisen levykaupan Kimmona, Ilosaarirockin Kimmona tai rock-klubi Kerubin Kimmona. Varsinaisen työelämän ulkopuolella Suomalainen on tehnyt pitkän uran pohjoiskarjalaisen kulttuurin eteen.

Hän toimi 15 vuotta Ilosaarirockia järjestävän Joensuun popmuusikoiden hallituksessa.

Vapaaehtoistyö oli ajoittain kokopäivähommaa. Suomalainen ideoi ja veti Ilosaarorockissa marginaalimusiikin Töminä-klubia. Yhdistyksen ydinporukka keksi mitä mielikuvituksellisimpia tapoja järjestää tapahtumia itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin.

Niissä piireissä Suomalainen kasvoi omaksi itsekseen. Vetäytyvä nuori mies uskaltautui ulos kuorestaan. Pääsi ensin töihin levykauppaan ja perusti sitten sellaisen kahden ystävänsä kanssa.

Suomalainen myi oman osuutensa Levy-Eskoista pois vuonna 2014. Kuilun reuna näkyi jo: kauppa hiipui ja kustannukset kasvoivat. Pohjois-Karjalan ainoa levykauppa sulki ovensa lopullisesti vuonna 2019.

Ala kuoli alta.

Vai kuoliko sittenkään?

Menestys ei kiinnosta

Kun töitä ei löydy, Suomalainen on päättänyt yrittää auringonlaskun alalla vielä kerran. Popdivari Vuoromies avautuu Joensuun keskustan tuntumaan alkuvuodesta.

Suuria odotuksia ei ole. Divarin kylkeen Suomalainen etsii edelleen osa-aikatyötä.

- Jos yritys tuottaa yhtään enempää kuin peruspäivärahan verran, olen tyytyväinen.

Starttirahahakemuksen tekemisessä täytyi pitää kieli keskellä suuta. Bisnesjargon kun ei istu Suomalaisen suuhun tai arvomaailmaan.

- Ei minua kiinnosta kasvu tai menestys. Haluan vain kokea itseni tarpeelliseksi.