Yksin Saimaan armoille jäänyt saukonpoikanen pelastui, kun paikalle saapui lappeenrantalainen Maiju Hannonen. Alkoi pelastusoperaatio, joka vei saukon autoon, saunaan ja uuden ystävän luo.

Talven tullessa kolaamiselta on vaikea välttyä. Näin on luonnollisesti myös Taipalsaarella Etelä-Karjassa, jossa lumityöt johtivat orvoksi jääneen saukonpoikasen pelastumiseen.

Artikkelin videosta näet videoita ja kuvia pelastusoperaatiosta. Kuulet myös saukon ääntelyä eri tilanteissa.

Lappeenrantalainen Maiju Hannonen huomasi viikonloppuna, että Taipalsaarella sijaitsevan mökkirannan jääpeite oli jo paksua. Hän päätti kolata itselleen luisteluradan. Kolaa työntäessään Hannonen kuuli erikoisen äänen.

Ääntä oli hankala tunnistaa. Huuto oli kimeä ja vaativa. Siinä kuului myös hätää.

-?Lähikaislikosta kuului sellaista epämääräistä vinkumista. Piti käydä katsomassa, että kenellä siellä on hätä. Sieltä löytyi saukonpoikanen.

Tällaiselta paikalta Maiju Hannonen löysi yksinäisen ja hytisevän pikkusaukon. Kuva: Maiju Hannonen

Emoa ei näkynyt missään lähistöllä, ja pikkusaukko näytti väsähtäneeltä. Hannonen arvioi tilanteen olevan huolestuttava ja ryhtyi toimeen.

-?Saukonpoikanen hytisi siinä avannon ääressä kylmyyttään. Jokin hätä sillä selvästi oli.

Pelastaja sai siskoltaan Korkeasaaren villieläinsairaalan numeron ja soitti pyytääkseen ohjeita. Ammattiarvio oli selvä. Ihmisen ei pitäisi päästä kovinkaan helposti saukon lähelle. Poikasen olisi pitänyt luikkia vikkelästi pakosalle.

Kun poikanen vielä kaiken lisäksi hytisi silmin nähden, Hannonen sai ohjeet saukon kiinniottoon. Pelastusoperaatio alkoi.

-?Lähdin siitä heti hakemaan pahvilaatikkoa ja muutamaa pahvinpalaa sisältä. Sain taiteltua poikaselle valmiiksi pehmoisen paikan.

Hannonen asettui kyttäämään avannon reunalle. Siinä sitten kökötettiin hetki, kaksi luontokappaletta, ihminen ja saukko - ja ympärillä suuri Saimaa.

Todennäköisyys sattua Saimaan rantaan on Taipalsaarella suuri, sillä kunnan pinta-alasta puolet on Saimaata ja toinen puoli saaria. Toisaalta voi ajatella, että saukko sattui kaikista Taipalsaaren kaislikoista juuri Hannosen mökkirannan läheisyyteen. Se oli orposaukolle onnekas sattuma.

Pelastajan ensimmäinen kiinniottoyritys oli jo lähellä, mutta saukko oli väsyneenäkin liukas liikkeissään. Saukot liikkuvat tunnetusti ketterästi sekä maalla että vedessä.

Poikanen ehti puoliksi takaisin avantoon, ennen kuin Hannonen sai pakotien tukittua.

-?Toisella yrityksellä sitten onnistuin! Sain huijattua kaverin pahvilaatikkoon. Kansi vain kiinni ja uutta soittoa villieläinsairaalaan. Ilmoitin, että pikkuinen kaveri oli kyydissä. Kyselin samalla, millä kyydillä saukko saadaan Korkeasaareen päin.

Saukko majoittui Maiju Hannosen saunassa kissankuljetuslaatikossa. Kuva: Maiju Hannonen

Poikanen rauhoittui laatikossa nopeasti. Hannonen lämmitti autonsa ja antoi saukon nauttia turvallisesta laatikosta. Matka kohti Lappeenrantaa alkoi rauhallisissa merkeissä.

-?Teimme välipysähdyksen siskon luo. Sain häneltä muutaman karjalanpaistilihan siihen evääksi.

Lue lisää: Karjalanpaistin resepti

Sen jälkeen "saukkotaksi" suuntasi kohti ruokakauppaa. Villieläinsairaalan ohjeiden mukaisesti Hannonen etsi kalatiskiltä pikkukaloja poikasen ruoaksi. Sellaisia ei ikävä kyllä löytynyt, joten hän valitsi haukifilettä.

-?Kaikki näytti lopulta maistuvan oikein hyvin. Kala taisi olla kuitenkin se paras herkku.

Perillä Lappeenrannassa Hannonen kävi lainaamassa kaveriltaan kissankuljetuskopan.

-?En uskaltanut jättää saukkoa pahvilaatikkoon yöksi. Olisi saattanut olla niin, että omat koirat olisivat innostuneet liikaakin, jos tällainen pikkukaveri olisi päässyt laatikosta läpi.

Orpo pikkusaukko pääsi yöksi Hannosen saunaan. Siellä se keräsi voimia ja piti ajoittain kunnon meteliä. Hannonen kävi useaan kertaan katsomassa, oliko poikasella hätää.

-?Sille oli tietysti tullut tylsää, kun tarjoilu ei pelannut koko yötä, eikä kylpyäkään ollut laskettu. Tietysti olisi luullut, että siellä spa-osastolla olisi laskettu kylpykin, mutta se ei kuulunut tällä kertaa tarjontaan.

Sosiaalisen median kimppakyytiryhmissä saukko ei ole tavallinen matkustaja. Hannonen turvautui niiden sijaan Facebookin Lappeenranta-ryhmään ja kirjoitti jo perjantaina ilmoituksen kyytiä kaipaavasta orvosta saukosta. Vastauksia tuli nopeasti, ja kyyti olisi järjestynyt vaikka heti.

Kuutostietä pitkin matka-aika Lappeenrannasta Helsingin Korkeasaareen on yli 2,5 tuntia. Siksi saapuminen olisi tapahtunut vasta myöhään illalla, eikä villieläinsairaalassa olisi todennäköisesti ollut ketään ottamassa eteläkarjalaista näätäeläintä vastaan.

Poikanen ei meinannut ymmärtää uusia olosuhteita. Se nakersi kaltereitaan. Kuva: Maiju Hannonen

Aamupalan saukko söi lauantaina saunan lattialla. Puolenpäivän jälkeen lappeenrantalainen pariskunta otti poikasen kyytiin ja kuljetti sen Korkeasaareen.

-?Kävin vielä katsomassa sen löytöpaikan. Siellä ei ollut jälkiä siitä, että emo olisi käynyt etsimässä poikastaan. Oli hyvä, etten jättänyt sitä sinne. Olin jo varautunut siihen, että olisin ollut yön siellä avannon suulla odottamassa. Jos en olisi muuten saanut kiinni, niin olisin odottanut niin pitkään, että olisin saanut kiinni, Hannonen kertoo.

Korkeasaaren kuraattorin Ville Vepsäläisen mukaan saukko löysi nopeasti seuraa muutamaa päivää aiemmin samaan osoitteeseen Haminasta saapuneesta toisesta saukonpoikasesta.

-?Se on siellä samassa isohkossa hoitohuoneessa toisen saukon kanssa. On hoidonkin kannalta hyvä, että niillä on seuraa toisistaan. Ne ovat olleet suojissaan aika tiiviisti, mikä on hyvä merkki. Eivät tule ainakaan jalkoihin pyörimään, Vepsäläinen kertoo.

Villieläinsairaalan potilaiden kohdalla tavoite on aina luontoon palauttaminen. Saukkokaksikko saa kuitenkin levätä ja kerätä kaikessa rauhassa massaa vielä jonkin aikaa. Eläinlääkäri arvioi tilannetta, eikä palautus ole ajankohtainen ainakaan paukkupakkasissa.

Taipalsaarelta löytynyt poikanen on painoltaan 1,3 kiloa. Haminasta löytynyt saukko on hiukan painavampi, noin 1,9 kiloa. Saukoiksi ne ovat vielä höyhensarjalaisia. Täysikasvuisena saukot voivat painaa jopa kymmenen kiloa.

-?Poikasten koko on sellainen, että kyllä nämä ovat syksyllä syntyneitä. Niiden pitäisi näin ollen olla vielä emonsa kanssa. Yleensä saukot ovat emon kanssa ensimmäisen elinvuotensa.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on yleisesti ottaen varsin rauhallista. Potilaina on kolme laulujoutsenta, kyhmyjoutsen, kaksi siiliä, tuulihaukka, sinitiainen ja muutama orava.

Pikkusaukon matkasta kertoi ensimmäiseksi Yle Lappeenranta.