Suomi on sitoutunut Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena on suojella 30 prosenttia unionin maa- ja merialueista. Tiukan suojelun piiriin tulisi 10 prosenttia ja väljemmän suojelun piiriin 20 prosenttia alueista.

Ympäristöministeriön nimittämä tieteellinen asiantuntijaelin Suomen luontopaneeli tulkitsi äskettäin EU:n strategiaa niin, että Suomen jokaisessa maakunnassa pitäisi pyrkiä suojelemaan tiukasti 10 prosenttia metsistä ja 30 prosenttia maapinta-alasta pitäisi saada väljemmän suojelun piiriin.

Lue lisää: Luontopaneeli: Suomen metsiä on suojeltava satojatuhansia hehtaareja lisää

Suuri vaikutus Kaakkois-Suomessa

Luontopaneelin ehdottomalla lisäsuojelulla olisi erilaiset vaikutukset eri puolilla Suomea. Erityisen suuri vaikutus sillä olisi Kaakkois-Suomessa, jossa on vain vähän suojelualueita. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa tiukan suojelun piirissä on vain noin 1 prosenttia maa-alueista ja Kymenlaaksossa noin 2 prosenttia.

Samalle alueelle on kuitenkin keskittynyt suuri osa Suomen metsäteollisuudesta.

- Näissä maakunnissa käytetään noin 30 prosenttia Suomen puunkäytöstä, vaikka niiden metsäpinta-ala on vain 3,5 prosenttia koko Suomen metsäpinta-alasta, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen kertoo.

Metsien huomattavalla lisäsuojelulla olisi suuri vaikutus myös Kaakkois-Suomen metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoon. Puuvirrat tehtaille voisivat vähentyä sekä omalta alueelta että naapurimaakunnista.

- Kaakossa on paljon puuteollisuutta.Sitä kautta seurannaisvaikutukset hakkuiden vähentymisestä kohdistuisivat erityisen voimakkaasti juuri Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntiin, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen sanoo.

Suomen velvoitteita ei ole määritelty

EU:n biodiversiteettistrategian 30 prosentin kokonaissuojelutavoite ja 10 prosentin tiukan suojelun tavoite koskee koko unionin aluetta, eikä sitä ole vielä jyvitetty eri jäsenmaille.

Suomelle tulevia velvoitteita ei siis vielä tiedetä.

Suomen luontopaneelin jokaista maakuntaa koskevat suojelutavoitteet ovat siis vain paneelin omia näkemyksiä EU:n tavoitteiden toteuttamisesta.

Kovin suuria lisävalvoitteita EU:lta ei Suomelle välttämättä tule. Tämä johtuu siitä, että jo nyt EU:ssa on suojelun piirissä noin 26 prosenttia maa-alueista ja noin 11 prosenttia merialueista.

Tiukan suojelun osalta tilanne on tosin huonompi. Tällä hetkellä tiukan suojelun piirissä on EU:n maa-alasta keskimäärin vain 3 prosenttia ja alle 1 prosentti meristä.

Vaatimuksia Suomelle hillitsee nähtävästi myös se, että Suomessa on Euroopan tiukasti suojelluista metsistä yli puolet.

Hakkuita vaikea lisätä

Suomen ongelma on kuitenkin se, että suurin osa suojelualueista on Pohjois-Suomessa. EU voikin vaatia Suomea lisäämään suojelua juuri Etelä- ja Keski-Suomessa.

Luonnonvarakeskus on tehnyt alustavia arvioita siitä, mitä suojelun nostaminen lähemmäksi EU:n 30 prosentin tavoitetta Etelä- ja Keski-Suomessa voisi merkitä hakkumäärien kannalta.

Yhden skenaarion mukaan nykyisellä runsaan 70 miljoonan kuutiometrin vuotuisella hakkuumäärällä metsä- ja kitumaan suojelu voitaisiin kaksinkertaistaa, ja talousmetsienkin luonnonhoitoa lisätä Etelä- ja Keski-Suomessa.

Näin suojeluun tulisi koko maassa vajaa 5 prosenttia lisää metsä- ja kitumaata. Tällöin suojelu ja lisääntynyt talousmetsien luonnonhoito kattaisivat yhteensä noin 30 prosenttia metsä- ja kitumaan pinta-alasta.

Hakkuita ei kuitenkaan voitaisi enää juurikaan kasvattaa, jos myös tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet haluttaisiin säilyttää.

- Esimerkiksi hakkuutavoitteen nostaminen 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ei ollut enää mahdollista. luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Leena Kärkkäinen sanoo.

Lue seuraavaksi: Data-analyysi paljastaa: Kaikkein monimuotoisin metsämme on jatkuvasti avohakkuiden kohteena, ja se johtaa luontokatoon