Varsinais-Suomessa sijaitsevassa Paimiossa maatalous on voimissaan - paitsi maidontuotannossa. Vielä vuosi sitten maitoauto kurvasi viiteen kohteeseen, ensi vuoden alkupuolella lehmiä on Paimiossa enää kahdella tilalla.
Heikki Kuparinen pitää vielä 40 lehmän karjaa Paimiossa, mutta tammikuussa alkaa parsinavetta hiljentyä. Lehmien lähdön taustalla on monta tekijää mutta päällimmäisenä harmittaa tämän syksyn hintaralli.
Vuosi sitten Kuparisella meni 30 000 euroa lannoitteisiin, nyt kuorma maksaa 60 000 euroa. Maidon tuottajahinta on samaan aikaan noussut vain vähän. Kun tähän lisää rehun kallistuminen ja energian noussut hinta, on yhtälö hankala.
Kimmo ja Riikka Määttänen ovat myös päättänyt lopettaa lypsylehmien pidon Paimiossa. Karja lähti jo pari kuukautta sitten. Nyt he pohtivat, mitä tyhjälllä tilalla tehdään. Ainakin vanhaa traktorikalustoa ja autoja löytyy nurkista. Niille tekisi isännä mielestä hyvää päästä saman katon alle.
- Ollaan jo vanhoja ja väsyneitä tähän lypsyhommaan. Se on se trendi, että jotain muuta keksitään tilalle, pohtii Kimmo Määttänen.
Määttänen ja Kuparinen ovat molemmat päättäneet lisätä viljan viljelyä, kun nurmea ei enää tarvita. Lehmä jättää kuitenkin maisemaan jäljen, josta ei haluaisi luopua. Määttäsen tilan rinteessä on kaunis laidun, joka pusikoituu nopeasti, ellei sitä jokui eläin hoida.
Kuparinen on laiduntanut lehmiä kesäisin ja se on rikastuttanut luontoa. Sekin surettaa, kun karja lähteen.
- Täällä on hyvin paljon pääskysiä, parhaimmillaan 75. Linnuston monipuolisuus on silmiinpistävää ja se äänimaailma, Kuparinen hehkuttaa.
Ensi vuoden puolella menee Suomessa 5000 maitotilan raja rikki. Kymmenen vuotta sitten maitoa lypsettiin 10 000 tilalla. Samaan aikaan jäljelle jääneet ovat investoineet ja lisännneet lehmien määrää. Tämä on eräänlainen kierre: jos aikoo uusia vanhan navetan, pitää lehmien määrää lisätä, jotta saa investoinnin joskus maksettua.
Tilastot tai laskelmat eivät kuitenkaan kerro sitä, mikä myrsky käy isäntien ja emäntien päissä, kun lehmät lähtevät. Lypsylehmät ovat pitkäikäisiä ja ne ovat jokapäiväisiä työkavereita ja ystäviä.
Heikki Kuparinen on jo varautunut tulevaan. Hän aikoo poistaa navetasta parret lehmien lähdön jälkeen välittömästä, jotta ne eivät muistuttaisi liikaa entisestä elämästä.
- Se on se raskain vaihe, kun lehmät on pois navetasta ja seuraavana aamuna tulet navettaan ja on ihan hiljaista, Kuparinen kuvailee.
Vuosikymmeniä tilansa lehmiä lypsänyt Riikka Määttänen tietää, miltä lehmien lähtö tuntuu.
- En olis uskonut kuinka pahalta se tuntuu, kun viimeinen lehmä lähti takaovesta. Itkin ainakin kaksi viikkoa heti kun ne olivat lähtenneet, herkistynyt Riikka Määttänen muistelee.
Hyvästelyjä helpottaa se, että tietää lypsylehmillä olevan vielä elämää jäljellä muilla maatiloilla. Myös iso osa Määttästen lehmistä saatiin siirrettyä uuteen hyvään paikkaan jatkamaan maidontuotantoa.
TetraSys Oy.