Metsien kasvavasta hiilinielusta eli kyvystä sitoa ilmasta hiilidioksidia puhutaan paljon. Koska ihmiskunta puskee edelleen ilmakehään kasvavia määriä hiilidioksidia, tuota liikaa kasvihuonekaasua olisi yhä tärkeämpää kerätä sieltä pois ja myös pitää se sieltä pois. Tähän metsät tarjoavat oivan ratkaisun.

Kasvaessaan puut sitovat ilmasta hiilidioksidia. Mitä suuremmaksi puut kasvavat ja mitä vanhempi metsä on, sitä suurempi on sen hiilivarasto ja sitä tärkeämmäksi tämä varastointi muodostuu ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Jos siis sen hiilidioksidin annetaan olla siellä metsässä puihin varastoituneena.

Vanhassa metsässä myös luonnon monimuotoisuus on ehtinyt kehittyä pidemmälle ja auttaa omalta osaltaan metsää ja sen eliöitä selviytymään ilmastonmuutoksen lisäämistä haasteista.

Metsät kun eivät yksin vaikuta ilmastonmuutokseen vaan myös muuttuva ilmasto vaikuttaa metsiin.

Lämpenevä ilmasto, lisääntyvät sateet, pidentyvä kasvukausi ja lyhenevä talvi edistävät metsän kasvua Suomessa. Myös ilmakehässä lisääntyvä hiilidioksidi tehostaa kasvua siinä määrin kun maaperällä on eväitä tarjottavanaan kasvavalle metsälle. Potentiaalia metsien kasvun lisääntymiseen siis on, mutta myös kasvua rajoittavat tekijät ovat lisääntymässä.

Muutokset eivät nimittäin ole metsän kasvulle ainoastaan suosiollisia.

Lisääntyvä sään vaihtelevuus asettaa puustolle haasteita. Lisääntyvä kuivuus nousevien lämpötilojen kanssa rajoittaa puiden kasvua ja lisää riskiä metsäpaloille. Kasvavista sademääristä seuraava maaperän ylitsepursuava kosteus voi niin ikään hankaloittaa metsän kasvua ja altistaa puuston muille ongelmille.

Erilaiset puustoa vahingoittavat sienitaudit yleistyvät, kun kosteuden ja lisääntyvän lämmön myötä olosuhteet muuttuvat myös niille suosiollisemmiksi. Myös tuholaishyönteiset ottavat kaiken irti pidentyvästä kasvukaudesta. Parhaimmillaan ne pystyvät lisääntymään kasvukauden aikana yhden sijaan kahdesti, jolloin puiden vahingot kaksinkertaistuvat - ja ehkä jopa enemmän, koska puut eivät ole tottuneet tuholaisiin loppukesästä ja ovat siten alttiimpia vahingoille.

Tulevaisuudessa suomalainen joulukuusi taitaa olla yhä harvinaisempi, tai ainakin kalliimpi koriste.

Ei ole yhdentekevää mitä puita metsissä kasvaa. Tällä hetkellä Suomen metsissä kasvaa enimmäkseen mäntyä ja kuusta, mutta ilmastollisten olosuhteiden muuttuessa hirmuista vauhtia kohti pohjoista on metsillä - ja metsän kasvattajilla kiire pysyä mukana.

Luonnostaan puusto on muuttumassa maan etelä- ja keskiosassa yhä enemmän lehtipuustoksi. Pohjoisessa mänty valtaa alaa kuuselta.

Erityisesti kuusen oltavat muuttuvat tukaliksi lumisten ja kylmien talvien vähetessä ja juuri sillä mässäilevien tuholaisten ja tautien lisääntyessä. Tulevaisuudessa suomalainen joulukuusi taitaa olla yhä harvinaisempi, tai ainakin kalliimpi koriste. Myös muilla, isommilla puualoilla pitänee siirtyä muihin lajeihin.

Myös vaihtelevat sadeolot ja tuulituhot runtelevat helpommin kuusta, joka kasvattaa juurensa pitkin maan pintaa.

Pohjolan lämpenevä ilmasto lisää väistämättä tuulituhoja pelkästään roudan vähenemisen vuoksi. Tähän asti routa on pitänyt puustoa maassa kiinni kovimpien tuulien aikaan loppusyksystä alkutalveen, mutta tulevaisuudessa apua on tarjolla vähemmän.

Onkin kiire miettiä, mikä puu pärjää parhaiten ilmastossamme tulevaisuudessa. Kestävämpiä puita jalostetaan kiireellä.

Millainen metsä sitten on parhaiten varautunut tuleviin muutoksiin? Millaisilla toimenpiteillä parhaiten suojellaan Suomen metsiä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta? Entä miten eri intressiryhmien odotukset ovat parhaiten tasapainossa?

Keskustelu käy kuumana metsien ympärillä, sillä metsillä on muitakin käyttötarkoituksia kuin olla hiilivarastoja ja metsän eläinten koti. Samaan aikaan kun ihmiskunta tarvitsee metsiä varastoimaan ilmassa olevaa hiilidioksidia ja metsälajisto tarvitsee metsää elääkseen, haluavat metsänomistajat metsistä rahansa ja metsäteollisuus puunsa. Eri tahot haluavat tietenkin turvata myös tulevaisuutensa. Nämä intressit pitäisi saada jotenkin kohtaamaan niin että lopputulos palvelisi kaikkia osapuolia.

Pian kokoonnumme joulukuusen ääreen miettimään, luovutaanko perinteestä kokonaan, vai vaihdetaanko puu mäntyyn tai johonkin muuhun.

Kerttu Kotakorpi

Kirjoittaja rakastaa aidon joulukuusen tuoksua ja sen luomaa tunnelmaa, mutta useimmiten jättää puun hankkimatta

Blogista voi keskustella 16.12. klo 23.00 saakka.