Nykyaikaisen litium-ioniakun akun palo on ketjureaktio, jonka pysäyttäminen on kotikonstein liki mahdotonta. Yleensä akku palaa kunnes viimeinenkin kenno on loppu.

Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK varoittaa akkupalojen vaarasta. Kuva: Lehtikuva, Twitter

Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK varoittaa nettisivuillaan akkupalojen vaarasta.

- Kotona olisi hyvä miettiä valmiiksi, kuinka ja kuka pystyy reagoimaan, jos esimerkiksi matkapuhelin kuumenee voimakkaasti latauksen tai käytön aikana, SPEKin palontorjuntatekniikan asiantuntija Lauri Lehto sanoo järjestön nettisivuilla.

Akuissa piilevä riski on hyvä muistaa joulun vaiheilla, jolloin akkukäyttöisiä laitteita tulee kotitalouksiin lisää. Erityisen tärkeää on muistaa ladata litium-ioniakkua sille tarkoitetulla laturilla. Vääränlainen laturi voi johtaa akun ylikuumenemiseen ja palon syttymiseen.

Akkujen syttyminen on erityisesti nykyisten litium-ioniakkujen ongelma. Polttomoottoriautoissa käynnistysakkuina käytettäviä perinteisiä lyijyakkuja on liki mahdoton saada syttymään.

Jo kännykkäakku aiheuttaa vikaantuessaan palovaaratilanteen. Suurempien energiavarastojen kuten porakoneen tai sähköpolkupyörän akkujen kohdalla sammuttamisen vaikeudet lisääntyvät.

Palava akku syöksee pahimmillaan pistoliekkejä ja roiskii sulaa metallia sen näköisesti kuin olisi plasmaleikkuri tai polttoleikkauspilli.

Akkupalossa ilmoille pääsee myös myrkyllisiä kaasuja.

Akku voi muuttua tulipaloa levittäväksi raketinheittimeksi. Yksittäisen akkukennon sisälle kehittyvä kaasunpaine lennättää purkautuessaan sormipariston kokoisia pienempiä kennoja ympäriinsä kuin pienikokoinen rypälepommi.

- Testissä yksittäinen palava akkukenno on joskus lentänyt 18 metrin päähän. Palava akku voi levittää paloa tehokkaasti, erikoistutkija Marko Hassinen Pelastusopistolta sanoo.

Tukesin ja Pelastusopiston testissä käytettiin yhtä yleisintä akkukennotyyppiä eli sormipariston kokoluokkaa olevaa 18650-kennoa, joka painaa hieman alle 50 grammaa.

Niistä koottiin testiä varten noin 100 Wh:n akku, joka vastaa akkuporakoneen voimanlähdettä. 100 Wh pidetään yleensä rajana akulle, jonka voi ottaa lentokoneeseen mukaan. Sähköpolkupyörän akku on tyypillisesti noin viisi kertaa suurempi teholtaan.

TESTISSÄ akku vikautettiin työntämällä juotoskolvi akkukennojen väliin. Näin akku saatiin syttymään.

Kun akun "terminen karkaaminen" eli lämpöryntäys pääsee yhdessä vikautuvassa kennossa alkamaan, sitä on vaikea enää pysyttää levittämästä paloa koko akkuun.

Kyseessä on eksoterminen eli lämpöä vapauttava reaktio. Se kiihtyy kiihtymistään niin kauan kuin sillä on raaka-ainetta. Yleensä koko akku palaa.

Syttymään päässyt akku vapauttaa sisällään olevista metallioksideista happea ja palavia kaasuja. Palon tukahduttamisyritykset eivät tuota tulosta, sillä akku tuottaa palamiseen tarvittavat raaka-aineet, kuten hapen vaikka veden alla.

Akkupalon sammuttaminen kotikonstein on vaikeaa.

- Ainoa tapa pysäyttää reaktio, on jäähdyttää akkua ja siihen veteen upottaminen auttaa, Hassinen sanoo.

Veteen upottamisessa on riskinsä, sillä palavasta akusta tulee roiskeita, muun muassa pieniä metallisulan pisaroita.

Sulasta kuparista tulevien metallihöyryjen lisäksi ilmoille pääsee akun kemiasta riippuen muun muassa nikkelin, mangaanin ja grafiitin palamisesta tai sulamisesta syntyviä höyryjä. Oman mausteensa tuovat elektrolyyttinä käytettävät dimetyylikarbonaatti ja johdinsuolat, jotka sisältävät muun muassa fluoria.

- Akun palokaasut ovat myrkyllisiä, mikä vaikeuttaa akkupalon sammutusta, Hassinen muistuttaa.

Varma tapa saada akku syttymään on lyödä esine siitä läpi. Akun pudottaminen ja kolhiminen voivat myös johtaa akkupaloon, mikä on syytä muistaa akkuja käsiteltäessä.

- Ylilataus ja kuumuus altistavat myös akkupalolle, kuten väärän laisen laturin käyttäminen, Hassinen sanoo.

Hurjilta näyttävistä palovideoista huolimatta akut ovat hyvin turvallisia oikein käytettyinä.

- Paloja on hyvin harvoin suhteessa akkujen valtavaan määrään, Hassinen summaa.