Suomalaisilta Allegro-matkustajilta vaaditaan Venäjälle mentäessä todistus tuoreesta negatiivisesta PCR-testistä. Paitsi että testipaperi ei kiinnostanut ensimmäisellä matkalla ketään eikä sitä vaatinut Venäjällä kukaan, Arja Paananen kirjoittaa.

Allegron konduktöörit Jevgeni Mazurov ja Vasili Morozov tarkistivat passit junassa. Venäjän viranomaisia ei kuitenkaan kiinnostanut nähdä PCR-testitodistusta. Kuva: Arja Paananen

Matkustin sunnuntaina 12. joulukuuta ensimmäisellä mahdollisella koronatauon jälkeisellä Allegro-vuorolla Helsingistä Pietariin.

Etukäteistunnelmat olivat hieman ristiriitaiset.

Toisaalta olin odottanut Allegron avautumista pitkään, sillä se helpottaisi kovasti työmatkojani ja se olisi myös selkeä merkki paluusta kohti normaalia.

Tiesin myös, kuinka hartaasti monet suomalaiset yrittäjät, Venäjän-kaupassa työskentelevät ihmiset ja muut maidemme välillä työkseen sukkuloivat ihmiset ovat kaivanneet Allegro-junaa takaisin liikenteeseen.

Puhumattakaan niistä monista suomalaisturisteista, jotka olivat sormet näppäimillä varaamassa ensimmäisiä Allegro-lippuja heti, kun ne tulivat myyntiin reilu viikko sitten perjantaina.

Allegron penkkien taustalla muistutetaan nyt isoilla tarroilla kasvomaskeista. Kuva: Arja Paananen

Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että Allegron uudelleenaloitus sattuu varsin erikoiseen hetkeen.

Vaikka maailma ei tiedä vielä tarkalleen, kuinka vaikea uudesta koronaviruksen omikronvariantista on tulossa, siitä huolimatta Suomen ja Venäjän viranomaiset ovat juuri nyt päättäneet sallia liki kaksi vuotta pysähdyksissä olleen Allegro-yhteyden avaamisen.

Logiikka ei ole aivan aukoton. Eikä kukaan ole toistaiseksi tullut kertomaan julkisuuteen, miksi Allegron aloitus päätettiin kaikesta huolimatta sallia juuri nyt.

Muistissa ovat nimittäin turhankin hyvin suomalaisten jalkapalloturistien Pietarin-matkat viime kesältä. Allegron aloittamista ei silloin vielä suostuttu sallimaan, mutta futisturistit kävivät silti bailaamassa Pietarissa linja-autoilla ja muilla liikennevälineillä sillä seurauksella, että koronaviruksen deltavariantti tuli Suomeen - tai ainakin sen tulo nopeutui kertaheitolla.

Tällainen lomake pitää täyttää Venäjän terveysviranomaisia varten. Kuva: Arja Paananen

Ennen ensimmäistä matkaani kävin Suomessa koronatestissä. Vaikka VR tiedotti aluksi, että Venäjä kelpuuttaa 72 tunnin sisällä otetun negatiivisen koronatestin, Venäjän säännöt ehtivät muuttua ennen lähtöpäivää niin, että PCR-testin ilmoitettu maksimiaikaraja onkin nyt 48 tuntia.

Koronatestit tarvitaan matkustajilta suuntaan ja toiseen sen vuoksi, että Venäjä ja Euroopan lääkevirasto (EMA) eivät ole vielä hyväksyneet vastavuoroisesti toistensa käyttämiä rokotteita. Venäjä kelpuuttaa venäläiset rokotteet ja Suomi puolestaan EU:n hyväksymät rokotteet, joten Pfizerilla rokotettuna minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa PCR-testi ennen matkaa.

Hämmästys oli kuitenkin aikamoinen, kun tajusin, että olisin varsin helposti pystynyt tekemään koko matkan ilman PCR-testiä.

Suomen puolella rajaviranomaiset kysäisivät kuin ohimennen, että "onhan sinulla mukana koronatesti". Minua olisi uskottu pelkästään sanallisesti, mutta kun tyrkyttämällä tyrkytin, suomalainen rajamies katsoi negatiivisen todistukseni. Sinänsä hyvä, sillä hän teki siinä etukäteistyötä venäläisten kollegojensa puolesta.

Ennen Venäjän rajaa oli täytettävä Venäjän terveysviranomaisten lomake. Kohtaan, jossa kysyttiin koronatestiä, kirjoitin oman ilmoitukseni: "Negatiivinen, otettu 11. joulukuuta". Edes laboratorion nimeä ei kysytty.

Lomakkeet kerättiin pois rajanylityksen yhteydessä, jonka jälkeen jäin odottamaan varsinaista rajatarkastusta. Siitä tulikin monimuotoinen hässäkkä.

Allegron ravintolavaunussa kehotetaan pitämään turvaväliä. Kuva: Arja Paananen

Ensin mitattiin lämpötila etämittarilla, ja se oli jo toinen lämmönmittaus samalla matkalla. Lähtölämmöt oli tarkastettu Helsingin päässä konduktöörien toimesta.

Sitten tuli passintarkastaja, hänen apulaisensa ja toinen apulaisensa. Passini kaikki mahdolliset merkinnät ja numerot tarkastettiin moneen kertaan, kirjaimellisesti jopa suurennuslasilla.

Seuraavaksi saapui tulli. Hänelle piti näyttää laukkujen sisällöt sivutaskuja myöten. Kaikki sujui oikein ystävällisessä hengessä, vaikka aikaa kuluikin.

Sitten tarkastus olikin jo ohi. Ketään Venäjän viranomaisista ei kiinnostanut negatiivinen PCR-koronatodistukseni edes sen vertaa, että he olisivat pyytäneet vilauttamaan paperin. Kukaan ei siis varmistanut, pitikö oma ilmoitukseni negatiivisesta todistuksesta paikkaansa.

Tuli ontto olo. Teki jopa mieli ryhtyä tunnollisena suomalaisena vaatimaan, että katsokaa nyt ihmeessä tämä 155 euroa maksanut todistus.

Pietarissa Suomen-aseman lähistöllä odotti sohjoinen keli. Kuva: Arja Paananen

Voi olla, että Venäjän viranomaisten luottamus koronatodistuksiin ei ole kaikkineen kovin korkealla. Venäjän sisällä on nimittäin käynnissä valtava bisnes, kun huijarit myyvät sekä negatiivisia PCR-todistuksia että valetodistuksia koronarokotteen ottamisesta.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että sekä matkustajilla että molempien maiden viranomaisilla on maksimaalinen ja aito halu pitää Allegro-juna liikenteessä. Tekisi jopa mieli huutaa ääneen: Älkää pilatko tätä nyt!

On meidän kaikkien etu, että testejä vaaditaan, huijauksia ei suvaita ja tarkkoina ollaan. Jos sen sijaan jonain päivänä kävisi ilmi, että Allegro-yhteyden myötä tartuntojen leviäminen räjähtäisi käsiin jommallakummalla puolen rajaa, junasta löytyisi se paljon puhuttu koronahätäjarru todennäköisesti varsin nopeasti.