Kaikki alkaa mielikuvasta.

Sari Kiiliäisen mieleen piirtyy nuken luonne ja tapa toimia. Onko se vilkas vai ujo?

Hän ei koskaan piirrä kasvoja etukäteen paperille. Yleensä hän ei tee mallipiirroksia lainkaan, sillä nukke syntyy tehdessä.

Kiiliäinen on nukentekijä, jonka luomukset esiintyvät nukketeatterissa.

- Nukke on mielestäni mieletön tarinankertoja. Sen kautta tarinankerronta on taianomaista ja helppoakin, Kiiliäinen sanoo.

Lastenkulttuuri aikuistuu

Nukketeatterin tekijät saavat Suomessa reilusti aiempaa enemmän apurahoja. Erityisesti aikuisille suunnatut esitykset ovat lisääntyneet. Näin kertoo Nukketeatterialan tiedotus- ja yhteistyöjärjestö Suomen UNIMA ry:n puheenjohtaja Katriina Andrianov.

- Nukketeattereilla menee koko ajan paremmin, hän sanoo.

Nukketeatteri profiloitui Suomessa pitkään vahvasti lapsille suunnatuksi taiteenalaksi, koska valtio tuki voimakkaasti lastenkulttuuria. Vuosituhannen vaihteen tienoilla tekijät innostuivat tavoittelemaan myös aikuisyleisöjä.

- Meidän on täytynyt opettaa aikuisyleisöt siihen, että nukketeatteriesityksiä on myös heille, Andrianov sanoo.

Tekijät osaavat hänen mukaansa myös kirjoittaa apurahahakemuksensa entistä paremmin.

Nuken teko vie 60-80 tuntia

Aluksi Kiiliäinen muotoilee hahmon savesta. Hän valaa veistoksesta kipsimuotin ja tekee sen avulla paperimassamallinteen.

Hän pohjakäsittelee, hioo ja maalaa nuken. Sitten hän rakentaa vartalotekniikan ja vaatettaa teoksensa.

Hän antaa jokaiselle nukelle nimen.

Viime aikoina Kiiliäinen on tehnyt paperimassanukkeja Kaamossaaga-nukketeatterin ensimmäiseen näytelmään Kun kuu katosi, joka saa ensi-iltansa viikon päästä Mikkelissä. Yhden paperimassanuken tekemiseen vierähtää helposti 60-80 tuntia. Hintaa sille kertyisi 500-600 euroa.

- Halusin tehdä nukeista visuaalisesti kauniita. Ne ovat mittasuhteissa oikeita toisiinsa nähden, eikä niillä ole esimerkiksi ylipitkiä käsiä tai liian suuria päitä, nukentekijä sanoo.

Hän purkaa luomuksiinsa omia tuntojaan.

- Nukkeen saa siirrettyä koko sielun, Kiiliäinen kuvaa.

Rintasyöpä ajoi sairaslomalle

Kädet, silmät ja vähän kaikki muukin reistailee. Nukkejen tekeminen on siksi juuri nyt haastavaa.

Sari Kiiliäinen opiskelee nukkemuotoilua Jyväskylän käsityö- ja muotoilukoulussa. Käsityömestarin opinnot alkoivat vuonna 2018 ja keskittyvät taidenukkejen tekoon.

Kesken kaiken iski rintasyöpä. Kiiliäinen taisteli sen kanssa vuoden ajan. Ensin leikattiin rinta, sitten tulivat sytostaatit, sädehoidot ja hormonihoidot.

Hän ehti takaisin työelämään, mutta joutui viime syksynä sairaslomalle uudelleen. Hänellä todettiin sydämen vajaatoiminta, joka johtuu rintasyöpähoidoista.

Kaikesta huolimatta nukentekijä aikoo valmistua käsityömestariksi vuoden loppuun mennessä. Se on takaraja, koska tutkinto muuttuu silloin.

- Kyllä tämä pyristellään vaikka sairaslomalla. Nukentekeminen on maailma, joka vie tosissaan mennessään. Sieltä ei ole paluuta.

Ihmiset ympärillä auttavat ja tukevat sairaslomalaista.

- Teatterin yhteisöllisyys on varmaan kaikkein terapeuttisin osuus, Kiiliäinen sanoo.

Alan koulutusta vain näyttötutkintoina

Sari Kiiliäinen on pistänyt merkille, että kiinnostus nukketeatteria kohtaan lisääntyy.

Uusia ammattimaisia tekijöitä tulee kuitenkin Katriina Andrianovin mukaan vain harvakseltaan.

- Koulutus on Suomessa ajettu alas, hän perustelee.

Nukketeattereihin koulutettiin tekijöitä Turun taideakatemiassa 2014 asti. Nykyään alalle voi opiskella ainoastaan näyttöihin perustuen Savonlinnan ammattiopistossa. Tekijöitä on valmistunut viitisenkymmentä vuoden 2000 jälkeen, jolloin kyseinen koulutus alkoi.

Reitit taiteenlajin pariin ovat kuitenkin moninaiset. Esimerkiksi Sari Kiiliäisen innostus alkoi taidenukkeharrastuksesta.

- Voi olla, että tekijöitä tulee lisää salaa niin, että emme voi järjestössä seurata, sanoo Andrianov.

Inspiraatio löytyy kansansaduista

Noita saattaa ottaa teeren hahmon. Teerellä on myös taikavoimia. Jos varkaan jalanjäljissä polttaa sen sulkia, hänen jalkapohjiaan alkaa poltella niin pahasti, että hänen on pakko tunnustaa rötöksensä.

Näin kertovat suomalaiset kansantarut. Kiiliäinen inspiroituu niistä.

Kaamossaagan tulevassa esityksessä seikkailevat kansanperinteestä ammennetut hahmot Rahko, Höyhen-Eukko, metsälintu Teeri sekä luonnottaret Päivätär ja Kuutar.

- Annamme äänen melkein unohdetuille hahmoille, joita suomalainen perimä on täynnä, nukentekijä sanoo.

Kansansadut innostavat myös Henni Sammattia, jonka kanssa Kiiliäinen pyörittää Kaamossaaga-nukketeatteria.

Kaksikko tapasi, kun molemmat esiintyivät ensimmäistä kertaa jouluisessa nukketeatterinäytelmässä mikkeliläisessä lastenkulttuurikeskus Vekkulassa. Oli vuosi 2015.

Kiiliäinen muokkasi näytelmää varten vanhoista teatterinukeista uusia. Ohjaaja halusi hänet mukaan nähtyään artesaaniopiskelijan tekstiilitaidenukkeja. Pian Kiiliäistä pyydettiin myös nukettajaksi eli teatterin nukkejen ohjaajaksi.

Soolotaiteilijat muodostavat työryhmiä

Nukketeatterin tekijöitä löytyy Suomesta satoja, kun mukaan lasketaan sekä ammattilaiset että harrastajat. Näin arvelee Katriina Andrianov.

Pelkästään ammattilaisia on reippaasti yli sata. Suomen UNIMAssa on noin 160 henkilöjäsentä ja neljätoista yhteisöjäsentä, joka tarkoittaa teattereja ja teatteriverkostoja.

Suomessa toimii kolme valtion osuuksia pysyvästi saavaa nukketeatteria. Ne ovat Teatteri Hevosenkenkä Espoossa, Teatteri Mukamas Tampereella ja Nukketeatteri Sampo Helsingissä.

Useimmat alan ammattilaiset ovat pysyvien teatterien sijaan järjestäytyneet erilaisiin verkostoihin. Monet toimivat soolotaiteilijoina ja muodostavat projektikohtaisia työryhmiä.

- Nukketeatteri kattaa koko Suomen. Tätä on idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Lapissakin on oma ammattijohtoinen yhdistyksensä, Andrianov kertoo.

Nukentekijä ideoi tarinankin

Kiiliäinen puolisoineen leikki mehiläisiä, huhuili kuin pöllöt ja nauhoitti koiran kuorsaamista.

Siten syntyivät taustaäänet Kun kuu katosi -näytelmään.

Kiiliäisen harrastus on paljon muutakin kuin nukkejen tekemistä.

Hän ohjaa nukkeja ja näyttelee vuorosanoja nauhalta tulevassa näytelmässä. Tarinakin on alunperin hänen mielikuvituksensa tuotosta, vaikka varsinaisen käsikirjoituksen ovat kynäilleet muut.

- Meillä kaikilla on tarina, jonka kerrotuksi tuleminen on tosi tärkeää. On myös tärkeää kuunnella muiden tarinoita. Sosiaalinen media on nykyään täynnä tarinoita, joiden ohi selaa helposti kuulematta tai lukematta, Kiiliäinen sanoo.

Voit keskustella aiheesta 13.12. klo 23.00 saakka.