Somalialaisia turvapaikanhakijoita kuvattuna Helsingin rautatieasemalla joulukuussa 1990. Mikko Makkosen tehtäviin kuului laskea tulijat vaivihkaa ennakkoon Moskovan juna-asemalla. Kuvassa alhaalla oikealla Mikko Makkonen. Kuva: Kimmo Räisänen / Lehtikuva

Neuvostoliitto ei tehnyt mitään ihmisvirran estämiseksi, kun Suomen itäraja alkoi vuotaa niin kutsuttuja "spontaanipakolaisia" jo vuonna 1990. Somalien kauttakulkua epäiltiin järjestetyksi, mutta KGB:tä ja neuvostoviranomaisia ei uskallettu tai ymmärretty tuolloin suoraan epäillä.

Nuori juristitaustainen konsuli Mikko Makkonen oli yksi Suomen Moskovan-suurlähetystön työntekijöistä, jotka saivat erikoisen työtehtävän vuosille 1990-91.

Viisumivirkamiehistä ja alemmista diplomaateista muodostettiin niin kutsuttuja "asemapäivystäjiä", joiden tehtävänä oli mennä hyvissä ajoin joka ilta Leningradskin rautatieasemalle ennen Tolstoi-junan lähtöä. Tarkoituksena oli laskea, kuinka monta somalia hyppäisi Suomen-junan kyytiin Moskovasta.

Mikko Makkonen toimi Moskovan-suurlähetystössä konsulina 1990-luvun alussa.

Asemalla käytiin vaivihkaa. Laskennasta ei kerrottu somaleille itselleen eikä sitä tehty myöskään yhteistyössä Neuvostoliiton viranomaisten kanssa.

-?Kävimme siellä niin sanotusti muina miehinä. Ulkoministeriön oikeudellinen osasto kielsi erikseen ottamasta yhteyttä neuvostoviranomaisiin, Makkonen, 63, muistelee nyt IS:lle.

-?Me laskimme somalit ja ilmoitimme lukumäärän Suomeen, jotta tiedettiin järjestää riittävä määrä linja-autoja ottamaan heitä vastaan junalta. Meillä ei ollut muuta keinoa arvioida, paljonko heitä tuli maahan milloinkin, Makkonen kertoo.

Makkosen kuvailema tilanne sai alkunsa toukokuussa 1990, kun Suomi havahtui ensi kerran selittämättömään ilmiöön. Neuvostoliitosta alkoi tulla junalla joukoittain Somalian kansalaisia pyytämään turvapaikkaa.

Kuva: Jarmo Matilainen

Nämä somalit saapuivat junalla Moskovasta lokakuussa 1990. Kuva: Peter Jansson

Nämä somalit tulivat Helsinkiin junalla Moskovasta marraskuussa 1990. Kuva: Jarmo Matilainen

Aluksi heitä tuli itärajan yli muutamien kymmenien henkien ryhmissä. Mutta pian yhdellä ainoalla Tolstoi-junan vuorolla saattoi reissata jopa reilut sata somalia ilman Suomen viisumia ja muita dokumentteja, joita neuvostoviranomaiset eivät yhtäkkiä vaatineetkaan näiltä kolmansien maiden kansalaisilta.

Turvapaikanhakijoiden virta Afrikan sarvesta erikoista reittiä Suomeen ihmetytti diplomaatteja, viranomaisia, poliitikkoja ja lehdistöä, sillä neuvostoviranomaisten tiukka rajakontrolli oli yleisesti tunnettu asia. Ryhdyttiin puhumaan "spontaani­pakolaisista", sillä Suomi kohtasi nyt ensi kertaa ison turvapaikanhakijavirran, joka tuli rajojen yli ilman kiintiömenettelyä.

Somalipakolaisten tulo Neuvostoliiton kautta Suomeen sai maamme hallinnon ymmälleen kesästä 1990 alkaen. Kukaan ei voinut tietää vielä sitä, että joulukuussa 1991 Neuvostoliitto lakkaisi olemasta kokonaan.

Nykyisin silmin silloisia dokumentteja ja lehtiartikkeleita lukee kuitenkin aivan toisella tavalla kuin tuolloin osattiin - tai uskallettiin - tehdä.

Ulkoministeriön arkistosta löytyvissä viranomaisdokumenteissa ei esimerkiksi pohdita lainkaan, olisiko turvapaikanhakijoiden päästäminen Suomeen saattanut olla Neuvostoliiton turvallisuusviranomaisten tarkoituksella sallimaa tai jopa pyörittämää tahallista toimintaa.

Salaisiksi luokitelluissa hallituksen papereissa tyydyttiin vain harmittelemaan, että neuvostoviranomaiset eivät Suomen pyynnöistä huolimatta pysäyttäneet turvapaikanhakijoiden tuloa itärajan yli.

29. marraskuuta 1990 päivätyssä sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmän tilannearviossa lukee esimerkiksi näin:

"Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Neuvostoliiton viranomaiset eivät jatkossakaan estä luvattomasti Suomeen pyrkivien tuloa."

Helmikuussa 1991 somalialaisia turvapaikanhakijoita saapui Tallinnasta laivalla Suomeen. Neuvostoliitto hajosi lopullisesti vasta joulukuussa 1991. Kuva: Kai Gustafson

Somalien virtaa epäiltiin kyllä jo tuolloin järjestetyksi, mutta syyllisiä etsittiin ahkerasti kaikkialta muualta kuin Neuvostoliiton päättävistä elimistä.

Matkojen järjestelijöiksi epäiltiin Somaliassa tai sen naapurimaissa toimivia "epävirallisia matkatoimistoja". Moskovassa opiskelemassa olleiden somalinuorten pääteltiin ryhtyneen maanmiestensä oppaiksi ja auttajiksi.

Kesällä 1990 Suomi tiedusteli ensi kertaa diplomaattiteitse Neuvostoliitolta syytä somaleiden tuloon. Neuvostoliitolle esitettiin tuolloin myös toive, että tulijoiden paperit tarkistettaisiin tarkemmin, jotta ilman viisumia tai väärennetyillä papereilla ei päästettäisi ketään Suomeen.

- Kyselyn jälkeen tulva katkesi joksikin aikaa. Syksyllä se kuitenkin alkoi uudelleen ilman mitään näkyvää syytä, ulkomaalaiskeskuksen johtajan sijaisena toiminut ylitarkastaja Pentti Visanen sanoi IS:lle marraskuussa 1990.

-?Jotain outoahan tässä on, Visanen pyöritteli haastattelussa.

Ulkoministeriön arkistosta löytyvät Suomen hallituksen dokumentit on aikanaan merkitty salaisiksi. Salaus on poistunut, kun asiakirjojen laadinnasta on tullut täyteen 25 vuotta. Kuva: Arja Paananen

Artikkelin mukaan kellään Suomessa ei ollut kuitenkaan mitään tietoa siitä, "ovatko neuvostoliittolaiset jotenkin mukana toiminnassa".

Moskovan-suurlähettiläänä 1990-luvun alussa toiminut Heikki Talvitie tunnustaa, että somaleiden tuloon liittyvät arvoitukset eivät ole jääneet hänelle erityisesti mieleen. Neuvostoliiton kaaos piti Talvitien kiireisenä monilla muilla tavoin, ja hän uskoo saman kaaoksen sotkeneen myös Neuvostoliiton ulkoministeriön ja KGB:n toimintaa yhtä lailla.

- Aika oli naapurissa sen verran sekavaa, että epäilen, olisivatko he kyenneet kehittämään tuolloin jonkin yhtenäisen politiikan esimerkiksi somalien kohteluun, Talvitie pohtii nyt.

Heikki Talvitie toimi Suomen Moskovan-suurlähettiläänä 1990-luvun alussa. Kuva: Lassi Rinne / IS

Mikko Makkosen vuonna 1990 antamista lehtihaastatteluista käy ilmi, että hän epäili jo tuolloin neuvostoviranomaisten "järjestelmän vuotavan jostain". Nyt Makkonen on suorempi sanoissaan.

- Silloin piti olla kieli keskellä suuta jopa omien esimiesten suuntaan Suomen ulkoministeriöön. Neuvostoliiton viranomaisilta ei saanut vaatia selityksiä, vaikka minäkin tarjouduin menemään puhumaan heidän ulkoministeriöönsä.

- Se ihmetytti, että oliko kyse heidän kyvystään vaiko heidän halustaan olla pysäyttämättä luvattomia tulijoita.

Loppuvuodesta 1990 Suomi kääntyi toisen kerran neuvostoviranomaisten puoleen, mutta itäraja jatkoi yhä vuotamistaan. Tolstoi-junan lisäksi somalialaisia ryhtyi tulemaan Suomeen myös linja-autolla Leningradista ja laivalla Tallinnasta.

Vuonna 1990 Neuvostoliiton kautta Suomeen tuli yhteensä liki 1?450 somalia, ja 1991 heitä tuli vielä noin 320.

Mauri Pekkarinen (kesk) on nykyisin eurokansanedustaja. Hän nousi sisäministeriksi keväällä 1991. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Europarlamentin meppinä nykyisin istuva Mauri Pekkarinen (kesk) nousi sisäministeriksi huhtikuussa 1991. Pekkarinen myöntää, että somaleiden tuloa Suomeen voi katsella nyt uudella ymmärryksellä.

-?Näin jälkikäteen voi sanoa, että silloin oli olemassa jo joitakin elementtejä siitä, mitä me olemme nähneet juuri nyt Valko-Venäjän ja EU:n rajoilla. Mutta emme me sitä silloin ymmärtäneet eivätkä myöskään viranomaiset Suomessa tehneet sellaista analyysiä, Pekkarinen sanoo IS:lle.

Neuvostoliiton viranomaisilla olisi ollut mahdollisuus estää kolmansien maiden viisumittomien kansalaisten päästäminen Suomeen, mutta jostain syystä sitä ei tehty. Oman maansa kansalaisten tuloa rajan yli Neuvostoliitto pystyi kontrolloimaan tuolloin yhä hyvin, vaikka Suomen pahin pelko oli nimenomaan neuvostokansalaisten hallitsematon miljoonavyöry rajojen yli.

- Ehkä heillä oli tuolloin halu päästä pakolaisista eroon, Pekkarinen pohtii.

- Tuskin heillä sentään oli vielä silloin valmiiksi kehitettynä tällainen formaatti, että ihmisiä oikein värvätään lähetettäviksi turvapaikanhakijoiksi.

Tilanne sekä Neuvostoliiton sisällä että Somaliassa oli 1990-luvun alussa niin kaoottinen, että tapahtumia ei voi myöskään verrata suoraan nykyiseen Aljaksandr Lukashenkan harrastamaan "turvapaikkaturistien" haalimiseen Puolan, Liettuan ja Latvian rajoille.

Somalian tilanne oli kaoottinen 1990-luvun alussa. Kuva: Cheryl Hatch / Zuma / MVPhotos

Kuva: Cheryl Hatch / Zuma / MVPhotos

Somalia luisui 1990-luvun alussa kaaokseen. Mohamed Siad Barren hallinto oli verinen, mutta sen kaatumista seurasi niin ikään verinen kaaos ja nälänhätä. Oheiset kuvat ovat vuodelta 1992. Kuva: Cheryl Hatch / Zuma / MVPhotos

Somaliasta paenneilla ihmisillä oli tuolloin aito hätä. Osa heistä pakeni Mohamed Siad Barren hirmuhallintoa ja sisällissotaa. Osa heistä oli puolestaan Siad Barren hallinnossa mukana olleita ihmisiä, jotka aavistivat diktatuurin romahtamisen. Se tapahtuikin alkuvuodesta 1991.

Neuvostoliiton ylivalta Itä-Euroopassa oli puolestaan romahtanut Berliinin muurin kaatumiseen marraskuussa 1989. Pian Moskova joutui käynnistämään satojentuhansien sotilaidensa ja turvallisuusviranomaisten vetämisen takaisin kotiin Varsovan liiton maista.

Vuoden 1991 joulukuussa Neuvostoliitto lakkasi lopulta olemasta kokonaan. Sitä edeltävä kaaos tarjosi rikollisryhmille ja yksittäisille turvallisuusviranomaisille myös oivan mahdollisuuden rikastua salakuljetuksella ja lahjuksilla.

Pekkarinen onkin taipuvainen uskomaan, että somalien pääsy Suomeen onnistui osin siksi, että Neuvostoliiton sisällä oli niin paljon tyytymättömiä voimaviranomaisia.

- Neuvostoliiton hallinnon ja armeijan edustajilla oli paljon paremmat oltavat Itä-Euroopassa kuin heillä oli kotiin palatessaan. Ehkä he halusivat silloin päästä näistä ulkopuolisista eroon omassa maassaan, Pekkarinen arvioi.

Diktaattori Mohamed Siad Barre hallitsi Somaliaa 1969-1991. Kuva: Caj Bremer

Somaleista monet lensivät Moskovaan Aeroflotin suorilla lennoilla Mogadishusta ilman mitään vaadittavia papereita. Ripeimmät viettivät Moskovassa vain päivän tai pari ennen Suomen-junaan nousuaan.

Neuvostoliiton viranomaisille somaleiden päästäminen Moskovaan oli riskitöntä siinä mielessä, että he tiesivät tulijoiden haluavan jatkaa eteenpäin kohti Eurooppaa. Neuvostoliitto ei ollut myöskään allekirjoittanut YK:n pakolaissopimusta, mutta Suomi oli, joten Suomen tiedettiin olevan velvollinen käsittelemään turvapaikanhakijoiden anomukset.

1990-luvun alussa internetiä ja sosiaalista mediaa ei vielä ollut, mutta huhuja levitettiin jo silloin median kautta. Tulijoille oli kerrottu muun muassa tarinaa heitä innokkaasti odottavasta Suomesta.

-?Finnish government takes us by friend hands, Helsinkiin saapuneen somaliryhmän puhemies kertoi lokakuussa 1990 Ilta-Sanomien artikkelissa. Hän täsmensi lukeneensa ennen matkaansa lehdestä, että "Suomen hallitus ottaisi heidät vastaan ystävällisin käsin".

Neuvostoliiton kautta Suomeen saapuneet somalit tulivat Tolstoi-junalla Moskovasta Helsinkiin ilman viisumeita. Sen ei olisi pitänyt olla mahdollista normaalin rajatarkastuskäytännön mukaisesti. Kuva on marraskuulta 1990. Kuva: Jarmo Matilainen

Marraskuussa 1990 IS raportoi jo, että joinakin iltoina tunku Suomeen lähteneeseen junaan oli ollut Moskovan rautatieasemalla niin kova, että yhden somalin oli nähty putoavan junan ja asemalaiturin väliin.

Neuvostoliiton viisumi- ja rekisterihallinnon päällikkö Sergei Alpatov myönsi artikkelissa, että kolmansien maiden kansalaisten pääsyn Neuvostoliittoon olisi pitänyt olla mahdotonta ilman kauttakulkulupaa, jonka saanti olisi puolestaan vaatinut Suomen tai jonkin muun kohdemaan viisumia.

-?Alpatov ei ollut tietävinään, mistä ja miten somalit saapuvat Moskovaan, IS kirjoitti.

Helmikuussa 1991 eduskunnan sosiaalivaliokunnan silloinen puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd) totesi puolestaan IS:ssä, että somaleiden kohdalla "Neuvostoliiton valvontajärjestelmä ei toimi".

-?Neuvostoliiton intresseissä ei ole pysäyttää näitä ihmisiä, Skinnari varoitti palattuaan Neuvostoliittoon tekemältään valiokuntavierailulta.

Somalipakolaisia tulossa Helsingin Eteläsatamaan Georg Ots -laivalla helmikuussa 1991 Tallinnan kautta. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Helmikuun alussa 1991 HS kehotti vuorostaan pääkirjoituksessaan, että Suomen "on vaadittava tähänastista painokkaammin" Neuvostoliittoa ottamaan kiinni luvattomat tulijat jo ennen kuin he ehtivät ylittää valtakunnan rajan. Suomen tuskan HS tiivisti näin:

-?Suomi ajautuu yhä ahtaammalle ja yhä ikävämpään välikäteen somalipakolaisten kanssa.

Kun Neuvostoliittoa ei uskallettu kovistella, Suomi ilmoitti ottavansa käyttöön turvapaikkahakemusten nopeutetun käsittelyn. Hallitus varautui panemaan toimeen jopa pikakäännytyksiä, jotta turvapaikanhakijat olisi voitu palauttaa takaisin Neuvostoliittoon jo rajalta. Presidentti Mauno Koiviston siunauksella hallitus teki tulkinnan, jonka mukaan Suomi pitää Neuvostoliittoa turvallisena maana kolmansien maiden kansalaisille.

- Hallituksen poikkeuksellisella kannanotolla haluttiin antaa signaali Neuvostoliitolle siitä, miten vakavasti hallitus suhtautui Neuvostoliiton kautta tapahtuvaan järjestettyyn pakolaisvirtaan, lukee ulkoministeriön oikeudellisen osaston salaisessa muistiossa 15. helmikuuta 1991.

Tässäkään asiakirjassa ei esitetä täsmennystä siihen, mikä tai mitkä tahot olisivat olleet "Neuvostoliiton kautta tapahtuvan" ihmisvirran oletettuja järjestäjiä. Paperit ovat nykyisin vapaasti luettavissa, sillä niiden salaus kesti 25 vuotta.

Kun Neuvostoliitto kaatui joulukuussa 1991, somalien virta Suomeen jatkui vielä jonkin aikaa Venäjän kautta, mutta tyrehtyi sitten.

Turvapaikanhakijoiden polkupyöriä lastataan pikkubussiin Venäjän Nikkelissä marraskuussa 2015. Aluksi ihmisvirta suuntautui Venäjältä Murmanskin ja Nikkelin kautta Norjaan, mutta alkutalvesta 2016 pääasiassa Suomeen. Kuva: Arja Paananen

Seuraavan kerran Suomessa herättiin itärajan vuotamiseen loppuvuodesta 2015, kun kolmansien maiden kansalaisia alkoi tulla yllättäen maahan polkupyörillä ja romuautoilla Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta. Tuolloin tunnettiin jo käsite hybridivaikuttaminen. Venäjää uskallettiin syyttää julkisuudessa suoraan siitä, että viisumittomien tulijoiden annettiin tulla Suomeen Kremlin ylimmän johdon siunauksella.

Entä oliko somaleiden päästäminen Suomeen vuosina 1990-91 KGB:n suunnittelema operaatio? Vai keksittiinkö tulevaisuuden vaikutusmekanismi eli "siirtolaisase" sattumalta kaiken kaaoksen keskellä?

Varmaa vastausta näihin kysymyksiin saadaan tuskin koskaan. Se on kuitenkin selvää, että 1990-luvun alussa Neuvostoliitossa oli jo turvallisuusviranomaisia, jotka painoivat tarkasti mieleensä itärajan somalivirran ja Suomen neuvottomuuden turvapaikanhakijoiden edessä.

Romahtaneesta Itä-Saksasta silloiseen Leningradiin joutui palaamaan tammikuussa 1990 myös KGB:n silloinen rivivakooja nimeltä Vladimir Putin. Hänen muistiaan on kehuttu aina ilmiömäiseksi.