Hiihtosankari Pauli Pitkänen. Kuva: Pitkästen kotialbumi

Hiihdon kolminkertainen maailmanmestari Pauli Pitkänen joutui jatkosodan aikana äärimmäiseen valintatilanteeseen koululuokassa Nilsiässä.

Nilsiän hulppeat vaaramaisemat ja kovat maataloustyöt koulivat Pauli Pitkäsestä hiihdon huippunimen 1930-luvun lopulla. Persoonallisen etukumaralla tyylillä lykkinyt Pitkänen voitti silloisen pikamatkan eli 18 kilometriä Lahden MM-kisoissa vuonna 1938.

Sänkimäen Hakan kasvatti sai kultamitalin kaulaansa Lahdessa myös viestihiihdossa.

Maailmanmestaruus tuli seuraavanakin talvena, kun Pitkänen hiihti Suomen voittoisassa viestijoukkueessa Zakopanen MM-laduilla.

Traagisesti menehtynyt Pauli Pitkänen Kiirunan kansainvälisissä hiihtokisoissa 1938. Kuva: Pitkästen kotialbumi

Suuri unelma olympiakullasta eli entistä vahvempana Pitkäsen mielessä. Ura voisi huipentua vuoden 1940 talviolympialaisissa. Toinen maailmansota tuhosi kuitenkin haaveet.

Alikersantti Pitkänen haavoittui talvisodan loppusuoralla, 4. tammikuuta, Petäjäsaaressa Laatokalla. Hän sai kranaatista sirpaleosuman vasempaan reiteensä.

Hänet vedettiin pulkalla hoitoon. Haavoittuminen saattoi pelastaa Pitkäsen hengen, sillä pari päivää myöhemmin puna-armeija iski lujaa Petäjäsaareen, ja saarta puolustaneet suomalaiset lyötiin pahasti.

Tämä artikkeli on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 47/2021. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Kersantiksi ylennetty Pitkänen ilmoittautui jatkosodan syttyessä kesällä 1941 vapaaehtoisena kotirintaman palvelukseen Nilsiän suojeluskuntaan.

Hän oli elokuussa komennuksella Sortavalassa. Miehet toivat palatessaan Nilsiään mukanaan erään kaatuneen soturin repun.

Suojeluskunnalla oli käytössään luokkahuone Nilsiän kirkonkylän kansakoululla. Reppu oli luokassa 18. elokuuta, kun Pitkänen antoi koulutusta sotilaspojille.

Hiihtäjä otti reppuun jääneen käsikranaatin ja käsitteli sitä, jolloin kranaatti virittyi. Kysymyksessä oli ilmeisesti herkkäviritteinen unkarilainen käsikranaatti, jonka viritysmekanismi perustui pyörivään liikkeeseen.

Pitkänen komensi sotilaspojat ulos luokasta, mutta ei ehtinyt itse kepin varassa kulkevana pakoon. Maailmanmestarin oli päätettävä hetkessä, heittääkö hän kranaatin ikkunasta pihalle, jossa näkyi lapsia, vai paiskaako hän sen luokan lattialle.

Käsikranaatti olisi tehnyt pahaa jälkeä pihalla. Pitkänen päätti heittää kranaatin opettajan pöydän alle. Hän haavoittui räjähdyksessä vaikeasti.

Pauli Pitkänen kuoli Siilinjärven Tarinaharjun sotilassairaalassa 28. syyskuuta. Hän oli 29-vuotias. Pitkänen sai viimeisen leposijan Nilsiän sankarihautausmaalta.

Nilsiäläinen kirjailija Antti Heikkinen on kirjoittanut kuolinvuoteella makaavasta Pauli Pitkäsestä äskettäin ilmestyneen koskettavan romaanin Latu. Heikkinen muistetaan muun muassa Juice Leskisen, Heikki Turusen, Kari Tapion ja Einari Vidgrénin elämäkerroista sekä useista romaaneista.

-?Tuli uniinkin sitä juttua pohtiessa, että mitä helvettiä miettii siinä tilanteessa. Sitten kun on vielä urheilija, jolle sekunti merkitsee ehkä enemmän kuin tavalliselle ihmiselle, Heikkinen, 36, kertoo.

Kirjailija Antti Heikkinen päätti tarttua häntä pitkään askarruttaneeseen aiheeseen: Pauli Pitkäsen tragediaan. Kuva: Timo Sihvo

Hän oli tehnyt paikallislehden toimittajana jutun Pauli Pitkäsestä jo hyvinkin kymmenen vuotta sitten.

-?Kerkesin aikanaan haastatella nilsiäläisiä talvisodan veteraaneja ja ihmisiä, jotka olivat tunteneet Paulin. Olen hirveän tyytyväinen, että aikoinaan tuli aikoinaan niitä vanhoja ihmisiä jututettua.

"Eikä tulisi enää sen jälkeen minustakaan sankaria. Ei vaikka jalkani kuntoutuisi ja voittaisin olympialaisissa laatikon täydeltä kultamitaleja. Eläisin ikuisesti otsassani lapsentappajan leima jos nyt pystyisin sen asian kanssa elämään."

Antti Heikkinen: Latu, WSOY 2021.

Pauli Pitkänen (vas.) ja Kalle Jalkanen olivat paitsi kilpakumppaneita myös ystäviä. Kummankin mestarihiihtäjän taival päättyi syyskuussa 1941.

Pauli Pitkänen näkee sairasvuoteella maatessaan romaanissa myös ystävänsä, olympiavoittajan ja maailmanmestarin Kalle Jalkasen, joka oli kaatunut 5. syyskuuta polkaistuaan miinaan Inkerin Kirjasalossa. Paulista tuntuu, että Kalle on tullut hakemaan häntä.

-?Sellainen ongelma oli, ettei Nilsiän suojeluskunnan arkistoja löytynyt. Ne on joko hävitetty tai sitten niin syvällä Kansallisarkistossa, etteivät minua auttaneet hyvät tutkijatkaan niitä yhdyttäneet, Heikkinen selvittää.

Pitkäsen kuolemasta kirjoitettiin monessakin lehdessä, mutta todellinen tapahtumasarja jäi hämärän peittoon vuosikymmeniksi.

Esimerkiksi Laatokka-lehti kertoi suurhiihtäjän kuolleen taistelussa saamiinsa vammoihin.

-?Se oli sitä aikaa, että enemmin valettiin uskoa, kun kerrottiin kaatuneista, Heikkinen muistuttaa.

Kirjailija sanoo saaneensa tekemistään vanhoista haastatteluista käsitystä myös Pitkäsen maailmankuvasta.

-?Hänhän oli puhelias mies, kun yleensä mielletään, että suomalainen urheilusankari on todella hiljainen. Hän ei ollut sellainen, vaan jopa suulas.

-?Pauli oli loppujen lopuksi nilsiäläiseksi perin paljon maailmaa nähnyt mies. Ei hänkään ulkomaille lähtenyt kuin hiihdon perässä. Ei ollut maisematuristi. Maailmanmies, jolla oli kuitenkin hirveä palo kotiin, Heikkinen kuvailee.

Pauli Pitkänen Kiirunassa 1937. Kuva: Pitkästen kotialbumi

"Niillä on elämä edessään. Joutavampi sinä olet kuolemaan, Paul Einar. Heitä nurkkaan se tappokone."

Kirjailija liikkui viime talvena paljon päästäkseen Pauli Pitkäsen sielunmaisemaan.

-?Kävelin varmaan - uskaltaisiko sanoa - satoja kilometrejä metsässä ja siellä sun täällä. Ja koetin hiihtääkin. Etsin mahdollisimman vanhat sukset.

Heikkinen kulki myös Kinahmilla, joka oli tärkeä paikka Pitkäselle. Lähes 10 kilometriä pitkän vaaran tai selänteen korkein kohta on 314 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä ollaan Suur-Kuopion korkeimmalla ja Järvi-Suomen toiseksi korkeimmalla paikalla. Nilsiä kuuluu nykyään Kuopioon.

-?Kun Paulin jalka parantui, hän rupesi kesällä 1940 treenaamaan. Tarina kertoo, että hän olisi jossakin tuolla Kinahmin rinteillä kaatunut lenkillä ja sirpale jalassa lähti liikkumaan, veljenpoika, nilsiäläinen Risto Pitkänen, 72, mainitsee.

Sirpale vaurioitti liikkuessaan jalan hermoja.

Maailmanmestarin tähtäimessä olivat ilmeisesti talven 1941 MM-kisat Cortinassa. Maailmansota karsi osanottajamaita, ja myöhemmin Kansainvälinen hiihtoliitto vei kisoilta MM-arvon.

Pauli Pitkäsen veljenpoika Risto Pitkänen esittelee kävelykeppiä, joka suurhiihtäjällä oli kädessään kranaattiturman aikana Nilsiän koululla. Kuva: Timo Sihvo

Myös Risto Pitkäsen isä Aaro Pitkänen oli kova hiihtäjä. Hän voitti nuorten suomenmestaruuden 1932. Sairastuminen lopetti Aaron uran ennen aikojaan.

-?Kun Pauli ei pystynyt hiihtämään, niin isä oli vielä Puijolla 1941 neljäs pikamatkalla.

Kolmaskin veljes Lauri Pitkänen oli erinomainen hiihtäjä.

Varpumäessä sijaitsevalla kotitilalla tuli hyötyliikuntaa yllin kyllin. Ja lenkillä sai kiivetä vaarojen rinteitä kyllikseen.

Kilpailumatkoille lähdettiin yleensä hevoskyydillä. Hiihtäjät vietiin 17 kilometrin päähän Siilinjärven asemalle, josta matka jatkui junalla.

Pauli Pitkänen haudattiin Nilsiän sankarihautausmaalle. Kuva: Pitkästen kotialbumi

Pauli Pitkänen ei koskaan ehtinyt hiihtää olympiakisoissa. Hän oli mukana 1936 talviolympialaisissa Garmisch-Partenkirchenissä, mutta ei pystynyt kilpailemaan loukkaantumisen vuoksi.

Talven 1940 talvikisatkin oli lopulta määrä järjestää samassa baijerilaiskaupungissa. Maailmansota sai Kansainvälisen olympiakomitean perumaan kisat marraskuussa 1939.

Risto Pitkänen pitää mahdollisena, että Pauli olisi voinut toipua talvisodan vammasta ja palata hiihtoladulle ilman kranaattiturmaa. Ensimmäiset sodan jälkeiset kisat pidettiin vuonna 1948 Sankt Moritzissa. Pauli Pitkänen olisi ollut siellä 36-vuotias.

-?Ei hän pikamatkaa tai viestiporukassa olisi hiihtänyt, veljenpoika pohtii.

Antti Heikkinen on varma, että Pitkänen olisi ilman vammautumisia vuollut kultaa myös olympiakisoissa.

-?Kyllä minä uskon, että hän olisi ollut olympiavoittaja, ehdottomasti.