Lentäjä Niina Hautala vastaa monen mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja paljastaa jännittäviä yksityiskohtia lentäjän työstä.

Lentäjä Niina Hautala kertoo, millaisia asioita häneltä udellaan usein. Kuva: Niina Hautala

Lentäjä Niina Hautala saa kuulla paljon työhönsä liittyviä kysymyksiä. Saimme Niinan kertomaan meille, millaiset asiat askarruttavat kyselijöitä.

Ei ole. Turbulenssissa on kyse siitä, että ilma ei ole tasaista ja se liikkuu. Turbulenssia voi verrata siihen, että ajaa autolla kovaa vauhtia soratiellä, jossa on kuoppia. Ilmaa voisi kutsua leikkisästi lentokoneen tieksi, ja jos tiessä on kuoppia, voi matka olla epätasaista. Lentokoneet on myös suunniteltu kestämään kovaakin turbulenssia.

Haastavakaan keli ei jännitä minua. Päinvastoin, silloin pääsen hyödyntämään omaa osaamistani! Omasta tekemisestä ja osaamisesta täytyy olla varma, ja siitä huolehditaan kouluttautumalla ja taitoja kertaamalla. Kun tietää, mitä tekee, pystyy työstään nauttimaan myös huonossa säässä.

Haastavakaan keli ei jännitä lentäjää. Päinvastoin! Kuva: Niina Hautala

Useimmiten lentoonlähtö ja laskeutuminen lennetään käsin. Jos sää on todella huono, voidaan lasku tehdä autopilotilla. Itse asiassa, tykkäämme tehdä laskut käsin, sillä se ylläpitää lentotaitoa ja on kivaa.

Matkalentokorkeudessa käytetään autopilottia, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö lentäjät paiskisi hommia silloin! Täytyyhän autopilotille kertoa, mitä sen täytyy tehdä.

Työtehtäviin kuuluu esimerkiksi yhteydenpitoa eri maiden lennonjohtoon, lentokorkeuden säätämistä, sään tutkimista sekä polttoaineen kulutuksen ja koneen järjestelmien tarkkailua.

Kapteeni on ilma-aluksen päällikkö, joka on viime kädessä vastuussa lentokoneesta, matkustajista ja miehistöstä. Meillä Suomessa ohjaamossa vallitsee kuitenkin matalan hierarkian kulttuuri. Ohjaamon hierarkiaa kutsutaan myös hauskasti hattukulmaksi lentäjän lakkiin viitaten.

Matala hierarkia on ensiarvoisen tärkeää kommunikoinnin kannalta, sillä kapteenille täytyy uskaltaa puhua kaikesta lennon kannalta oleellisesta. Maailmalta tunnetaan monta kurjaa esimerkkitapausta, jotka ovat eskaloituneet vaaratilanteiksi sen takia, että hierarkiassa alemmat lentäjät eivät ole uskaltaneet huomauttaa kapteenille tämän virheistä.

Kapteenin tunnistaa takin hihan neljästä raidasta. Kaksi tai kolme raitaa puolestaan kertovat siitä, että henkilö on perämies. Kolmannen raidan saa perämiehen takkiin kokemuksen kertyessä, ja Finnairilla se tarkoittaa 2400 lentotuntia. Omasta takistani löytyy vielä toistaiseksi kaksi raitaa.

Lentokoneen ohjaamossa kapteeni istuu ohjaamon ovelta katsottuna vasemmalla ja perämies oikealla. Laajarunkokoneissa, joissa lentäjiä on yleensä kolme, istuu toinen perämiehistä niin kutsutulla keskipenkillä.

Lentäjät syövät keskenään eri ruuat siltä varalta, että ruuassa onkin jotain vikaa ja se sairastuttaa. Vaikka yksi lentäjistä tulisi ruuasta kipeäksi, pystyisi toinen lentäjä hoitamaan hommat terveenä. Vaikka Suomessa ohjaamon hattukulma on matala, on kapteenilla tiettyjä kokemuksen ja aseman suomia etuuksia: kapteeni saakin useimmiten valita parhaat herkut ruokalistalta ensimmäisenä!

Niina Hautala lentää työkseen Finnairin Airbus 350 -lentokonetta. Kuva: Niina Hautala

Työmme sisältää paljon yötyötä ja aikaerorasitusta, ja viranomaiset ovat määritelleet meille sekä matkustamohenkilökunnalle pakolliset lepoajat, jotta pysymme työpäivän aikana virkeinä ja toimintakykyisinä. Lepohetken pituus riippuu reitistä ja sen pituudesta.

Laajarunkokoneessa lentäjillä on oma lepotilansa ja matkustamomiehistöllä omansa. Tilassa on punkat, joissa pääsee oikaisemaan itsensä hetkeksi vaakatasoon. Aika usein tulee uni silmään!

Lennon aikana ohjaamoon ei pääse vierailemaan, mutta ennen lentoa tai sen jälkeen voi hyvinkin kurkata, miltä ohjaamossa näyttää.

Ohjaamon vierailukäytännöt muuttuivat syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen. Nykyisin ohjaamon ovi pidetään lennon aikana lukossa, ja ohjaamossa voi käydä ainoastaan henkilökunta.

Työreissuja Niinalle kertyy keskimäärin yksi viikossa. Kuva: Niina Hautala

Itse lennän Airbus 350 -konetta, joka kulkee pääsääntöisesti kaukoreiteillä. Työreissuja on keskimäärin yksi viikossa. Suurin osa kohteistamme on sellaisia, joihin lennetään päivittäin. Tällöin kohteessa yövytään yksi yö, ja seuraavana päivänä suunnataan jo kotiin päin. Tällainen yhden yön reissu vie lentoineen viikosta kolme kalenteripäivää, jonka jälkeen työvuorolistalle suunnitellaan viranomaismääräysten mukaiset lepopäivät kotona.

Joihinkin kohteisiin lennetään harvemmin, ja silloin kohteessa viivytään pidempään.

Itse lentämisen lisäksi parasta on se, että pääsen käymään eri paikoissa. Vaikka keikat ovat pääsääntöisesti lyhyitä, pääsee kohteista silti nauttimaan, kun niissä käydään usein. Itselleni parhaita juttuja on ehdottomasti se, että pääsen syömään paikallisia ruokia. Usein lähdemmekin porukalla miehistön kanssa syömään.

Yhden yön mittaisella reissulla ei lepäämisen ohella paljon muuta kerkeäkään tehdä. Keskellä Suomen talvea on myös ihanaa päästä edes hetkeksi lämpöön ja nauttimaan auringosta.

Rakastan Bangkokia! Olen lentänyt sinne todella paljon. Varsinkin ennen koronaa, minulla oli paljon lentoja Bangkokiin, ja aina kun sinne saapui, tuntui kuin olisi kotiin tullut.

Bangkokissa parasta on mielettömän ihana ruoka! Lisäksi nautin lämmöstä ja siitä, kun pääsen sukkuloimaan pitkin kaupunkia paikallisella jokiveneellä.