Yli 27 vuotta sitten kadonneen Ilpo Härmäläisen murhasta syytettyä vastaan ei ole teknisiä todisteita.

Tapauksen laaja esitutkinta-aineisto tuli julkiseksi, kun murhasyyte luettiin. Materiaaleista selviää, että poliisi ei löytänyt esimerkiksi dna- tai sormenjälkitodisteita, jotka sitoisivat 68-vuotiaan entisen mainostoimistoyrittäjän Härmäläisen henkirikokseen.

Keskusrikospoliisi avasi tutkinnan uudelleen viime kesänä. Tutkijaryhmä alkoi käydä tutkinta-aineistoa läpi ja vertaili esimerkiksi teletietoja ja kuulustelukertomuksia keskenään. Juuri näiden seikkojen vuoksi mainosmies otettiin kiinni viime elokuussa.

Häntä oli kuulusteltu Härmäläisen taposta epäiltynä ensimmäisen kerran helmikuussa 1995. Syyttäjä vaatii miehelle elinkautista vankeusrangaistusta.

Mies on koko ajan kiistänyt jyrkästi syyllistyneensä tekoon.

Yle esittelee harvinaisen tutkinnan keskeisimmät todisteet.

Motiivina talousrikoksen peittely?

Poliisi uskoo teon motiivin liittyvän rahaan.

Mainosmiestä kuulusteltiin Härmäläisen katoamisesta jo elokuussa 1994. Tapauksen arveltiin liittyvän talousrikokseen, josta mainosmies sai myöhemmin 10 kuukautta ehdollista vankeutta. Näyttöä miehen osallisuudesta Härmäläisen katoamiseen ei kuitenkaan löydetty.

Poliisin mukaan mainosmies surmasi Härmäläisen, koska halusi välttää talousrikoksen paljastumisen.

Härmäläisen katoamisen jälkeen mainosmies oli tehnyt hänestä poliisille talousrikokseen liittyvän tutkintapyynnön. Poliisi epäilee, että mainosmies on halunnut näin tuoda esiin sitä, että Härmäläinen olisi paossa velkoja ja katoamiselle olisi luonnollinen syy.

Uuden tutkinnan alkuvaiheessa, viime elo-syyskuussa, murhasta epäiltynä otettiin kiinni myös samasta talousrikoksesta aikanaan tuomittu liikemies. Tutkinnan edetessä poliisi kuitenkin vakuuttui, ettei häntä ole syytä epäillä Härmäläisen henkirikoksesta.

Miten hyvin mainosmies tunsi Härmäläisen?

Vuoden 1994 talousrikosjutun tutkinnassa kävi kiistattomasti selväksi, että mainosmies ja Härmäläinen tapasivat toisensa useita kertoja. Teletietojen sekä todistajalausuntojen perusteella he pitivät toisiinsa aktiivisesti yhteyttä puhelimitse.

Viime elokuussa murhasta epäiltynä kuulusteltu mainosmies väitti ensin tavanneensa Ilpo Härmäläisen ainoastaan kerran ja silloinkin vain ohimennen erään liikemiehen seurassa.

- En ole koskaan edes päivää sanonut hänelle, hän lausui.

Kun miehelle muistutettiin vanhoista talousrikoskuulusteluista, joissa hän mainitsi tavanneensa Härmäläisen useamman kerran, mies muutti mieltään.

- Ehkä en ole muistanut tätä asiaa ja se mitä olen kertonut 1994 ja 1995 pitää varmaan paikkaansa. Ei ihminen voi muistaa noin vanhoja asioita tarkasti. Oikaistakoon tämä nyt.

Mainosmies kiistää jyrkästi surmanneensa Härmäläisen. Hän sanoo, ettei ole ollut Härmäläisen kanssa tekemisissä katoamispäivänä 3.8.1994.

Vakava lainaneuvottelu vai osa alibia?

Jotta teko voidaan katsoa murhaksi, vaatii se tässä tapauksessa näyttöä vakaasta harkinnasta. Poliisi uskoo, että mainosmies alkoi rakennella itselleen alibia jo ennen surmaamista.

Mainosmies oli palannut kesälomalta takaisin töihin 1. elokuuta 1994. Tällöin hän oli soittanut pankkiin varatakseen lainaneuvotteluajan "piilopirtin" hankkimista varten, kuten oli pankinjohtajalle kuvaillut.

Neuvottelu käytiin Härmäläisen katoamispäivänä 3. elokuuta kello 10.00. Se kesti pankinjohtajan arvion mukaan ainakin kello 11.00 saakka.

Pankinjohtaja muisteli poliisille lainaneuvottelun jääneen hänen mieleensä, koska se oli hyvin erikoinen.

- Siinä tapaamisessa oli jotain hämärää tai kummallista minun mielestäni. Ei siten, että hän olisi suurennellut asioita, mutta se, että hän ei palannut koskaan asiaan. Silloin kun hän tuli puheilleni, hän puhui avoimesti, mutta hänellä oli vasta aivan hataria suunnitelmia. Suunnitelmat olivat niin hataria, että niiden perusteella ei voinut vielä tehdä kustannusarviota.

Poliisi uskoo tämän olleen osa tulevan alibin järjestämistä ja siten ensimmäinen etukäteen tehty toimi murhan suunnittelussa.

Mainosmieheltä kysyttiin vasta 23. elokuuta 2000 kuulustelussa, miksei tämä ollut kertonut lainaneuvottelusta poliisille aiemmin.

- En ole varmaankaan muistanut asiaa.

Elokuun 1994 kuulusteluissa hän tosin mainitsi käyneensä päivän aikana pankissa.

Tämän vuoden syksyn kuulusteluissa mies ei aluksi muistanut lainaneuvotteluja lainkaan. Myöhemmin hän muutti kertomustaan ja muisteli, ettei lainasuunnitelmissa ollut kyse mistään kiinteistöstä vaan kuivanmaan tontista.

Teletunnistetiedot syyttäjän tärkein todiste

Syyttäjän keskeisin näyttö oikeudessa liittyy teletunnistetietoihin. Ne ovat olleet myös poliisin tärkein todiste epäiltyä vastaan. Tapahtuma-aikaan on saatu tiedot ainoastaan soitetuista puheluista, ei vastaanotetuista.

Katoamispäivänä 3. elokuuta 1994 kello 9.29 mainosmies oli soittanut Eerikinkatu 20 B:ssä asuneelle Ilpo Härmäläiselle. Puhelun jälkeen Härmäläinen oli kertonut vaimolleen soittajan olleen mainosmies ja sopineensa tämän kanssa tapaamisen kello 11.30.

Laskutuskuvioon liittynyt liikemies oli soittanut Ranskasta Ilpo Härmäläiselle kello 10.17. Aika on voinut olla myös 11.17, koska ei ole varmuutta, onko aikaero huomioitu teletutkinnassa. Puhelussa Härmäläinen oli kertonut liikemiehelle lähtevänsä päivällä katsomaan jotakin asuntoa yhdessä mainosmiehen kanssa.

Härmäläinen oli lähettänyt kello 11.23 faksin entisen työpaikkansa, lääketehdas Farmoksen faksinumeroon. Sen yhteydessä hän oli kertonut olevansa seuraavaksi tavoitettavissa noin kello 14 jälkeen. Hän odotti paluufaksia saapuvaksi siihen mennessä.

Tämän jälkeen Härmäläinen oli poistunut kotoaan ja noin kello 11.25 tavannut sattumalta talon pyöräkellarin edustalla vaimonsa. Härmäläinen oli kertonut vaimolleen menevänsä tapaamaan mainosmiestä.

Poliisi on päätellyt mainosmiehen ja Härmäläisen tavanneen todennäköisesti Turun keskustassa kahvila Fontanassa. Linnankadun ja Aurakadun kulmassa sijaitsevan kahvilan työntekijä oli tunnistanut Härmäläisen sadan prosentin varmuudella. Toista miestä hän ei ollut tunnistanut. Kahvilatyöntekijä oli arvioinut havainnon ajankohdaksi noin kello 11.40.

Mainosmies omisti samassa rakennuksessa toimineen mainostoimiston. Hän kiistää olleensa Härmäläisen kanssa kahvilassa.

Kello 11.55 Ilpo Härmäläinen oli nostanut pankkiautomaatilta rahaa ja palannut kotiinsa.

Noin kello 12.15 mainosmies oli soittanut Härmäläisen kotinumeroon noin minuutin mittaisen puhelun. Tämän jälkeen Ilpo Härmäläinen oli poistunut kotoaan Eerikinkatu 20 B:stä ilmoittaen vaimolleen menevänsä katsomaan mainosmiehen kanssa asuntoa.

Eerikinkatu 20:ssä sijainneen hevostarvikeliikkeen myyjä kertoo nähneensä puolenpäivän aikaan liikkeen edustalla silmälasipäisen, vihreätakkisen miehen, jolla oli salkku kädessään. Kyseessä oli Ilpo Härmäläinen. Poliisi olettaa Härmäläisen nousseen ajoneuvon kyytiin, sillä hänestä ei ole havaintoja tämän jälkeen.

Seuraavan kerran mainosmiehen puhelin oli paikantunut kello 13.44 Naantalin Viljavaraston tukiasemaan. Hän oli yrittänyt soittaa mainostoimiston numeroon, mutta näppäillyt yhden numeron väärin.

Telian lausunnon mukaan Satavan venerannasta elokuussa 1994 käytetty puhelin on todennäköisesti yhdistynyt juuri kyseiseen tukiasemaan.

Karkean arvion mukaan Naantalin Viljavaraston tukiaseman silloinen peittoalue oli pohjoiseen ja itään noin viisi kilometriä, länteen ja etelään noin 10 kilometriä. Lisäksi varsinkin vesialueilla tukiaseman käyttö oli mahdollista huomattavasti kauempaakin, jopa 20 kilometrin etäisyydeltä.

Poliisin johtopäätösten mukaan kello 12.15-13.44 välillä on aikaikkuna, jonka aikana Härmäläisen epäillään lähteneen mainosmiehen matkaan.

Mainostoimiston lankapuhelinnumerosta, joka oli ollut mainosmiehen käytössä, oli soitettu seuraavan kerran kello 14.10. Puhelu oli mennyt taksinumeroon. Mainosmies oli siis todennäköisesti ollut toimistolla viimeistään silloin.

Tämän jälkeen soittoja oli seurannut aina kello 15.37 asti. Mainosmies oli soittanut rahoitusyhtiön numeroon päivän aikana kello 9.33 ja vielä uudelleen iltapäivällä kello 15.24.

Työntekijät antoivat alibin

Mainosmiehen yrityksessä olivat olleet tapahtumapäivänä paikalla kaikki kolme työntekijää. Heitä on kuultu aikanaan todistajina.

Työntekijät ovat kertoneet yhtenevästi, että mainosmies oli poikkeuksellisesti pyytänyt heitä lähtemään lounaalle, jonka oli luvannut maksaa. Tätä he pitivät poikkeuksellisena. Pyyntö lounaalle lähtemisestä oli tapahtunut todistajien kertoman mukaan siksi, että mainosmies odotti jotakin asiakasta saapuvaksi ja halusi, ettei toimistossa olisi muita henkilöitä.

Työntekijät olivat poistuneet lounaalle noin kello 11.30-11.45. Siellä oli viivytty puolisen tuntia.

Mainosmiehen kuulustelujen mukaan hän halusi tarjotulla lounaalla pitää yllä työpaikan hyvää ilmapiiriä.

Kaikkien kolmen työntekijän mukaan mainosmies oli ollut toimistolla heidän palatessaan puolenpäivän aikaan. Mies oli sanonut, ettei sovittu tapaaminen ollutkaan toteutunut. Hän oli viipynyt toimistolla ainakin jonkin aikaa työntekijöiden paluun jälkeen.

Yksi heistä arvioi, että mainosmies oli paikalla vielä ehkä tunnin, toisen mukaan "melko pitkän ajan . Kolmas ei ollut varma, koska hänellä ei ollut toimistossa näköyhteyttä työnantajaansa.

Lausuntojen perusteella mainosmiehellä oli ainakin kello 13.00 saakka työntekijöidensä antama alibi. Härmäläisestä tehtiin viimeinen varma havainto noin kello 12.15.

Toisaalta poliisi on kysynyt työntekijöiltä asiasta vasta neljä viikkoa myöhemmin, mikä on saattanut vaikuttaa ajankulun arvioimiseen. Aikanaan lehdistössä kerrottiin, että mainosmiehellä olisi ollut alibi koko iltapäiväksi, mutta se ei pidä paikkaansa.

Mainosmies on myöhemmin itse kertonut olleensa alkuiltapäivästä Raision Kesoililla tapaamassa tuttavaansa.

Tutkimusten mukaan siltä alueelta soitettaessa puhelin ei olisi voinut paikantua Naantalin Viljavarastolle. Maaliskuun 1995 kuulusteluissa mainosmies arveli olleensa puhelimen paikantuessa matkalla Raisiosta Turkuun.

Eräs mainostoimiston työntekijä kertoi, että katoamista seuraavana päivänä 4. elokuuta 1994 Ilpo Härmäläisen vaimo oli soittanut toimistolle ja kysynyt, oliko hänen miehensä tullut sinne edellisenä päivänä palaveriin, kuten oli hänelle kertonut. Palaverin oli vaimon mukaan määrä olla juuri siihen kellonaikaan, kun työntekijät olivat olleet lounaalla.

Väitetyllä rikospaikalla ei teknisiä todisteita

Poliisi on tullut päätelmissään siihen tulokseen, että henkirikos on saattanut tapahtua mainosmiehen veneessä.

Mainosmiehellä on ollut tapahtuma-aikaan käytössään puinen purjevene, jota on säilytetty Turun Satavassa venepaikalla.

Purjeveneeseen on tehty tämän vuoden elokuussa teknistä tutkintaa. Sieltä on taltioitu muun muassa dna-näytteitä. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole johtaneet tulokseen.

Ei ole olemassa todisteita siitä, että Härmäläinen olisi saanut surmansa mainosmiehen veneessä.

Oliko Raisiossa käynti totta?

Poliisi uskoo tutkimustensa perusteella, että mainosmies on jatkanut alibinsa järjestelyä heti katoamispäivänä tai pian sen jälkeen.

Mainosmiehen perhetuttu kertoi kuulusteluissa, että päivänä, jota hän ei tarkemmin muista, mainosmies oli tullut hänen työpaikalleen Raision Kesoilille ja pyytänyt, että hän kirjaisi kalenteriinsa merkinnän, jonka mukaan mainosmies olisi ollut käymässä siellä iltapäivällä 3. elokuuta.

Tuttavan mukaan mainosmies oli pyytänyt toimimaan näin siltä varalta, että asiasta tulisi myöhemmin puhetta tai kyselyä. Mainosmies ei ollut tarkentanut, miksi asiasta mahdollisesti kysyttäisiin.

Mainosmies vastasi viime syyskuussa kuulusteluissa, ettei perhetutun kertomus ole totta.

Mainosmiestä oli kuulusteltu Härmäläisen katoamisesta elokuun lopulla 1994. Silloin hän ei maininnut mitään Raisiossa käynnistä. Helmikuussa 1995 pidetyssä kuulustelussa mainosmies sen sijaan oli kertonut käyneensä Raision Kesoililla Härmäläisen katoamispäivänä arviolta kello 13.00. Ristiriidasta tivattiin kuulusteluissa viime syksynä.

Kysymys: Miten yli puoli vuotta jälkeenpäin muistat tällaisen tapahtuman ja ajankohdan?

Vastaus: Ehkä sitä ei ole kysytty minulta.

Kysymys: Kyllä asiaa ja sinun tekemisiä silloin iltapäivällä 3.8.1994 on kysytty, mutta et ole sitä silloin elokuussa 1994 kertonut. Miksi niin?

Vastaus: En minä vaan tiedä, en muista koko asiaa. Teillä oli minun puhelimeni silloin jossain linkissä.

Kenen kyytiin Härmäläinen nousi?

Mainosmiehen auto oli tapahtuma-aikaan lainassa hänen sukulaisillaan lomareissulla Ruotsissa ja Norjassa. Hänen entinen vaimonsa on kertonut kuulusteluissa, että mainosmiehellä oli sinä aikana käytössään isänsä Nissan Sunny.

Mainosmies kertoi kuulusteluissa, että hän käveli ja käytti joukkoliikennettä sen aikaa, kun autonsa oli sukulaisten käytössä. Ex-vaimon mukaan mies ei käyttänyt bussia kuin joskus lentokentälle mennäkseen.

Tutkinnassa ei ole saatu näyttöä siitä, että juuri mainosmies olisi noutanut Härmäläisen Eerikinkadulta. Hänen isänsä Nissan Sunnya ei ole enää mahdollista tutkia.

Hevostarvikeliikkeen myyjä kertoi alkuperäisissä kuulusteluissa nähneensä Eerikinkatua lähestyneen oranssin farmarimallisen Lada-henkilöauton, joka oli ottanut miehen kyytiin ennen Kristiinankadun risteystä. Härmäläisen kuvan nähtyään myyjä sanoi, että tämä saattoi hyvin olla autoon noussut mies.

Tuoreissa kuulusteluissa hän ei enää maininnut autoa eikä osannut sanoa, mihin Härmäläinen poistui.

Puhelin lentotilassa ennen kiinniottoa

Tieto Ilpo Härmäläisen murhatutkinnan uudelleen avaamisesta kerrottiin laajasti mediassa viime kesän lopulla 24. elokuuta.

Poliisi otti mainosmiehen kiinni 27. elokuuta. Hän oli päivän aikana ollut matkalla Oulusta Turun kautta Ahvenanmaalle. Hänet otettiin kiinni illalla Turun satamassa.

Poliisin käyttämien telepakkokeinojen avulla saatiin selville, että mainosmiehen käytössä olevaan puhelimeen oli laitettu lentotila-asetus päälle ja pois useita kertoja ennen kiinniottoa.

26. elokuuta kello 16.14 alkaen lentotila oli kytketty kolmesti ja se oli päällä yön yli. Seuraavana päivänä 27. elokuuta aamupäivällä puhelin on ollut normaalisti päällä, mutta kello 11.35 alkaen lentotilassa kello 16.00 saakka.

Heti tämän jälkeen mainosmies soitti naisystävälleen, jonka jälkeen kytki puhelimen taas lentotilaan aina Turkuun saapumiseensa asti. Turun satamassa mainosmies oli soittanut jälleen naisystävälleen.

Poliisin mukaan toiminta viittaa siihen, että mainosmiehen tarkoituksena oli matkustaa Oulusta Turkuun siten, että viranomaiset eivät pystyisi jäljittämään hänen matkaansa.

Mainosmies kertoi poliisille, ettei ollut sulkenut puhelinta tietääkseen kertaakaan.

- En tiedä toimineeni näin. Eihän tuossa ole mitään järkeä ja äitini voi soittaa milloin tahansa ja olen pitänyt puhelimet aina auki.

Kun poliisi vastasi hänen toimineen kiinniottopäivänä juuri kuvatulla tavalla, mainosmies vastasi, ettei voi tietää, koska ei tunne puhelimen rakennetta.

Syyttäjän kova näyttötaakka

Esitutkinnan päätteeksi poliisi on tullut siihen päätelmään, että Härmäläinen nousi 3. elokuuta 1994 mainosmiehen kuljettaman auton kyytiin ja kaksikko ajoi Satavan venerantaan, jossa mainosmiehellä oli vene. Siellä mainosmies poliisin käsityksen mukaan surmasi Härmäläisen ja piilotti tämän ruumiin toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan Satavan tai Airiston alueella.

Mainosmies itse kiistää olleensa Härmäläisen kanssa katoamisen aikaan missään tekemisissä.

Syyttäjän on kyettävä riittävällä varmuudella näyttämään, ettei Härmäläisen äkilliselle katoamiselle ole muuta varteenotettavaa selitystä kuin henkirikos.

Tutkinnassa mitään itsemurhaan tai vapaaehtoiseen katoamiseen viittaavaa ei ole ilmennyt. Poliisi on etsinyt Härmäläisen ruumista lokakuusta lähtien Airiston ja Satavan alueilta Turusta. Etsinnät jatkuvat edelleen.

Koska kaikki muut rikosnimikkeet ovat jo vanhentuneet, syyttäjän on pystyttävä osoittamaan teko murhaksi. Se edellyttää näyttöä suunnitelmallisuudesta.

Poliisin johtopäätösten sekä murhasyytteen tueksi on oletuksia ja aihetodisteita, mutta tekninen näyttö rikoksesta puuttuu. Syyttäjän on näytettävä mainosmies syylliseksi murhaan siten, ettei varteenotettavaa epäilyä syyttömyydestä jää. Muussa tapauksessa syytteet kaatuvat.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus pui tapausta vielä neljästi. Seuraava käsittely on maanantaina 13. joulukuuta.

Aiheesta lisää:

Syyttäjä: Mainosmies punoi murhajuonen ja surmasi Ilpo Härmäläisen purjeveneessä pian viimeisen havainnon jälkeen - puolustus kiistää 27 vuotta vanhan teon

Liikekumppania epäillään jo yli 27 vuotta kateissa olleen Ilpo Härmäläisen murhasta - harvinainen tutkinta on valmis, vainajaa etsitään Turun Airistolta

Vuonna 1994 kadonneen Ilpo Härmäläisen murhasta vangittiin 67-vuotias entinen mainosmies - puhuivat puhelimessa hetkeä ennen katoamista

Lakimies Ilpo Härmäläinen, 33, astui ulos kotiovestaan ja katosi jäljettömiin - poliisi uskoo ratkaisevansa 27 vuotta vanhan murhamysteerin