Ilpo Härmäläisen (keskellä) katoaminen on ollut mysteeri. Sen takana epäillään olevan 68-vuotias liiketuttava (ylhäällä), jota nyt syytetään murhasta. Kuva: Terhi Ylimäinen, Poliisi

Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa käsitellään maanantaina poikkeuksellista tapausta.

Käräjäoikeuden käsittelyssä istuu asianomistajien puolella vaalea mies. Hän on 27-vuotias. Ikää ei tarvitse kysyä häneltä, sillä esitutkintapöytäkirjasta on selvinnyt, että hän syntyi kesäkuussa 1994 - vain kaksi kuukautta ennen kuin hänen isänsä, Ilpo Härmäläinen katosi.

Poika ei ole nähnyt isäänsä lapsena, nuorena tai aikuisena. Käräjäoikeuden viisipäiväisessä murhaoikeudenkäynnissä selvitetään, onko siihen syypää 68-vuotias mies, jota pojan isä kutsui aikanaan nimellä "mainosmies".

Ilpo Härmäläinen nähtiin viimeisen kerran Turun Eerikinkatu 20:ssa kotitalonsa edessä 3. elokuuta 1994. Hänen kohtaloaan on arvuuteltu vuosien varrella, ja kuolleeksi hänet julistettiin vuonna 2005.

Lakimies Ilpo Härmäläinen nähtiin viimeisen kerran 3.8.1994. Kuva: / Lehtikuva

Viime elokuussa Keskusrikospoliisi tiedotti avanneensa tutkinnan uudelleen. Vain viikkoa myöhemmin poliisi oli vanginnut epäillyn, Härmäläisen liiketuttavan, joka oli ollut kuulusteluissa jo vuonna 1995. Tuolloin rikosnimike oli vielä tappo.

Syyttäjä uskoo, että vastaaja vei Härmäläisen Satavan satamassa sijainneelle purjeveneelleen, ajoi merelle, surmasi Härmäläisen ja hävitti ruumiin.

On perin harvinaista, että henkirikos on käräjillä näin pitkän ajan jälkeen. Vielä harvinaisempaa olisi, jos syytetty tuomittaisiin murhasta. Tapaus jäisi historiaan, sillä Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään murhasta näin pitkän ajan kuluttua rikoksesta.

Ilta-Sanomat on käynyt läpi tapauksen esitutkintapöytäkirjan. Oheen on listattu kuusi seikkaa, jotka voivat puoltaa syyllisyyttä ja kuusi, jotka voivat sitä horjuttaa.

Syyttäjä uskoo, että Härmäläinen odotteli vastaajaa asuintalonsa edustalla puolenpäivän aikaan katoamispäivänä. He tapasivat ensimmäisen kerran toisensa jo saman päivän aamuna läheisessä Café Fontanassa. Tästä kohtaamisesta on myös todistajanlausunto.

Sen jälkeen Härmäläinen palasi kotiinsa. Hän kertoi vaimolleen ennen puolta päivää, että on lähdössä "mainosmiehen" kanssa katsomaan jotain kiinteistöä. Vaimo tiesi, kuka "mainosmies" on. Vastaaja on kuitenkin väittänyt nähneensä Härmäläisen kasvotusten viimeksi edellisenä keväänä.

Keskiössä tapauksessa on talousrikos, josta vastaaja ja hänen liikekumppaninsa saivat myöhemmin myös tuomiot. Syyttäjän mukaan murha tehtiin, jotta rikos ei paljastuisi. Vastaaja teki Härmäläisen yrityksen kanssa factoring-sopimuksen: vastaajan yritys siirsi myyntisaamisensa (laskut) rahoitettaviksi Kansallisrahoitus Oy:lle, joka maksoi niitä vastaan yritykselle tietyn summan. Tätä summaa vastaan oli tarkoitus saada Saksasta valuuttalaina, jolla pelastettaisiin syytetyn mainosyritys.

Härmäläinen sai syyttäjän mukaan järjestelystä 10?000 markkaa. Laskuja oli 740?000 markan edestä. Hänen ei ollut missään vaiheessa tarkoitus maksaa laskuja, mutta häneltä alettiin periä niitä heinäkuussa. Syyttäjän mukaan Härmäläinen haistoi palaneen käryä ja aikoi mennä poliisin puheille.

Syytetty saapui käsittelyyn kasvot peitettynä. Kuva: Bo Stranden

Härmäläinen ei ollut masentunut. Kaksi kuukautta aiemmin syntynyt esikoispoika oli vaimon mukaan hyvin toivottu. Vaikka Härmäläinen oli muutamia vuosia aiemmin tehnyt huonoja osakekauppoja, jotka johtivat velkoihin, perhe tuli taloudellisesti toimeen, joskin niukasti eläen.

Vaimon mukaan Härmäläisen käytöksessä ei katoamispäivänä tai sitä edeltävinä aikoina ollut mitään poikkeavaa. Hän oli ilmoittanut vaimolleen palaavansa kotiin kello 14. Saman kellonajan hän oli ilmoittanut faksissa entiseen työpaikkaansa, josta oli oltu häneen yhteydessä.

Syytetty oli sopinut katoamispäivälle tapaamisen Suomen Yhdyspankkiin saadakseen lainan kiinteistönostoon. Todistajana toimiva pankinjohtaja on kertonut tapaamisen olleen kummallinen, koska syytetty ei esittänyt mitään konkreettisia tietoja kiinteistöstä.

Syytetty kertoo olleensa toimistollaan klo 13 asti, mutta tälle ei ole todistajia; hän oli tapojensa vastaisesti lähettänyt työntekijät kustannuksellaan lounaalle, vaikka yleensä jonkun oli jäätävä toimistolle. Syytetty oli lähtenyt kello 14 jälkeen käymään taksilla Raision Kesoililla tuttavansa luona. Todistajana toimiva tuttava on kertonut, että syytetyllä ei ollut mitään syytä tulla käymään, mutta tämä oli käskenyt hänen merkata kalenteriinsa, että oli ollut Kesoililla juuri tuona tiettynä päivänä.

Syytetty on kertonut kuulustelussa useita asioita, jotka sittemmin on todistettu valheiksi. Hän on kertonut, että hänen olisi ollut mahdotonta tehdä surmatyötä purjeveneellä, koska hän ei olisi voinut käyttää sitä yksin. Purjeveneessä oli kuitenkin myös moottori.

Hän on kieltänyt osaavansa kamppailulajeja, vaikka on harrastanut karatea. Hän on valehdellut aseidensa kuuluvan isälleen, vaikka ne olivat hänen nimissään.

Ensimmäisissä kuulusteluissa syytetty kielsi tuntevansa Härmäläistä lainkaan. Hän on kieltäytynyt kolme kertaa valheenpaljastustestistä: vuonna 1995, 1997 ja 2000. Peruste on ollut, että se on hänen mielestään epätarkka. Lisäksi hänen vastauksensa useimpiin kysymyksiin vuoden 2021 kuulusteluissa on ollut "en muista".

Tutkinnassa on ollut 27 vuoden aikana ainoastaan yksi epäilty, nyt syytettynä oleva henkilö. Myös toisen henkilön, syytetyn ja Härmäläisen liiketuttavan, osallisuutta epäiltiin aiemmin, mutta hän on tapauksessa nyt vain todistajana. Tämä liiketuttava oli katoamishetkellä Ranskassa ja on alusta asti ollut kuulusteluissa sitä mieltä, että vastaaja on syyllinen Härmäläisen katoamiseen.

Sanonta "Ei ruumista, ei rikosta" ei pidä aina paikkaansa, mutta ruumiin puuttuminen vaikeuttaa syyttäjän tehtävää huomattavasti. Kuinka iso epäily jää siitä, että Härmäläinen ei ollutkaan henkirikoksen uhri? Kun ei ole ruumista, ei voi myöskään suorittaa teknistä tutkintaa ja saada selville surmatapaa.

Poliisi on arvioinut, minkä matkan syytetty olisi ehtinyt aikahaarukassa purjeveneellä tehdä ja kohdistanut ruumiin etsintöjä tietyille alueille Airistolla. Toistaiseksi Härmäläisen ruumista ei kuitenkaan ole löydetty.

Härmäläisen vaimo oli nähnyt ikkunasta miehensä kadulla, mutta ollut selin sillä hetkellä, kun Härmäläisen uskotaan nousseen autoon. Eerikinkadulla sijainneen ratsastustarvikeliikkeen työntekijä kertoi todistuksessaan 1994, että hän näki Härmäläisen näköisen miehen liikuskelevan hermostuneena kadulla noin tunnin ajan. Hän näki tämän nousevan oranssiin Lada-merkkiseen autoon, jota ei ole pystytty yhdistämään syytettyyn. Myöhemmin kuulusteluissa todistaja ei enää maininnut autoa.

Poliisi on kertonut saaneensa vihjeen myös toisesta autosta. Kumoaako tämä aiemman todistajahavainnon?

Syyttäjä uskoo vastaajan surmanneen Härmäläisen purjeveneellään. Kuva: Poliisin esitutkintapöytäkirja

Kukaan ei ole todistettavasti nähnyt vastaajaa ja Härmäläistä Satavan satamassa menossa purjeveneelle. Purjevene on sijainnut päälaiturissa. Todisteita heidän matkastaan satamaan ei ole, joskin syytetyn televalvontatiedot ovat paikantuneet noihin aikoihin Naantalin viljavarastoon. Telialta saatujen tietojen mukaan se oli toinen mahdollisista tukiasemista, johon teletiedot olisivat voineet Satavassa paikantua.

Purjevene on vuonna 2021 yhä vastaajan omistuksessa, ja siihen tehtiin paikkatutkinta. Huomattava puute alkuperäisessä tutkinnassa on kuitenkin se, että purjeveneeseen ei tehty minkäänlaista paikkatutkintaa vuonna 1995, kun syytetty oli ensimmäisen kerran pidätettynä. Syytä tähän ei ole tiedossa.

Härmäläisen aikeista mennä poliisin puheille ei ole esitetty ainakaan vielä todisteita. Hän ei ollut kertonut aikeista lähipiirilleen, jos aikeita oli. Vastaajan mukaan Härmäläinen oli lakimiehen koulutuksensa takia tietoinen rikoksesta ja siitä, mitä hänen nimensä factoring-sopimuksen papereissa merkitsi. Siksi hänellä ei olisi myöskään ollut syytä viedä asiaa poliisin tietoon. Puolustus on esittänyt, että Härmäläinen lähti mahdollisesti teon seurauksia pakoon ulkomaille.

Katoamisesta on kulunut aikaa yli 27 vuotta. Syyttäjä on myöntänyt, että se tuo omat haasteensa tapauksen käsittelyyn. Syyttäjä joutuu väistämättä nojaamaan hyvin paljon alkuperäiseen esitutkintamateriaaliin, sillä todistajien voi olla vaikeaa muistaa enää tapahtumia tarkasti. Tähän myös puolustus aikoo tukeutua kyseenalaistaessaan todistajanlausuntojen oikeellisuutta ja tarkkuutta.

Monia asioita ei ole pystytty selvittämään enää näin pitkän ajan jälkeen. Yksi esimerkki on se, että vuonna 1994 televalvontatiedoissa näkyivät ainoastaan soitetut, eivät vastaanotetut puhelut. Onko pankinjohtajan 1994 tehty hypnoosivideo huonoine äänenlaatuineen aidosti uskottava todiste vai ainoastaan mielenkiintoinen kuriositeetti?

Kaikki muut rikosnimikkeet, kuten tappo tai kuolemantuottamus ovat vanhentuneet. Syytetty on siis tuomittava murhasta tai ei mistään. Syyttäjän on pystyttävä todistamaan ilman ruumista, että teko on tehty vakaata harkintaa käyttäen, koska raakaa tai julmaa tapaa ei voi todistaa. Mahdotonta vakaan harkinnan todistaminen ei kuitenkaan ole, kuten Varusmies-Millan tapaus tältä vuodelta osoittaa.

Lue lisää: Varusmies-Millan ex-poikaystävä tuomittiin sittenkin elinkautiseen murhasta - ruumista ei ole vieläkään löytynyt

Oikeudenkäynti jatkuu Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa maanantaina. Silloin kuullaan muun muassa syytettyä ja Härmäläisen vaimoa.

Vielä ei myöskään ole selvillä, miksi tapaus eteni käräjille nyt, eikä 1995, 1997 tai 2000, kun vastaajaa kuulusteltiin. Syyttäjä Niina Merivirran mukaan asia selviää oikeudenkäynnin edetessä.

- Se, missä epäilty kertoi olleensa rikoshetkellä, ei pidä paikkaansa. Siihen olemme saaneet tarkennusta, hän paljasti poliisin tänä kesänä tekemästä läpimurrosta.