Kolme lasta oli juuri kuuntelemassa tarinaa silmät kiinni, ja kun he avasivat silmänsä, ei yhtä mummoa löytynyt mistään, kirjoittaa Hilda, 7.

Julkaisemme aattoon asti joka päivä alakoululaisen kirjoittaman joulutarinan. Lue tänään Hilda Muban, 7, tarina, joka on Ilta-Sanomien järjestämän kirjoituskilpailun satoa.

Olipa kerran joulu. Se joulu oli ihmeellinen, sillä silloin katosi yksi mummo. Mutta ennen kuin voin kertoa sen tarinan, minun on kerrottava tämä tarina.

Kolme lasta oli mummojensa luona. Juuri nyt he kuuntelivat tarinaa mummoilta. Oli sumuinen iltapäivä ja kaikilla oli huopa päällä.

Joku tai jokin vilahti heidän talonsa ohi, mutta he eivät sitä huomanneet. Tarinassa käskettiin sulkea silmät. Lapset sekä mummot sulkivat.

Kun he avasivat silmänsä, yksi mummo oli kadonnut. Kaikki etsivät kaikkialta mutta mummoa ei löydetty.

Vähän sitä ennen mies avasi takaoven hiljaa ja hiipi portaille. Ja käveli reunoilta (koska muuten olisivat portaat narisseet) ylös portaita. Sulje silmät -kohdassa hän sieppasi mummon. Ja hyppäsi ulos ikkunasta.

Mies juoksi toimistollensa ja huusi muille miehille: Mummo on löydetty! Miehet supisivat keskenään: Nyt pystymme viettämään joulua yhdessä menneisyydessä.

He hiipivät itse rakentamaansa aikakoneeseen (joka sattumalta oli maailman ensimmäinen) mummon kanssa. Ja asettivat mittarin vuodesta 2121 vuoteen 2021.

Sillä välin toinen mummo sanoi: Nyt riisipuurolle tytöt, joulu on jo ovella. Kohta laitetaan joulukoivu.

Lapset huusivat: Jee joulukoivu! Tähti laitetaan... missä mummo on?

Toinen mummo vastasi: Joulun taikaa.

Sillä välin miehet tulivat menneisyyteen jonkun perheen taloon ja kauhistuivat: Mitä täällä tapahtuu! Mikä? Missä me olemme? Missä joulukoivu?

Talossa asuva nainen sanoi kuusen vierestä: Me emme ymmärrä mikä on joulukoivu. Tämä on joulukuusi.

-?Hei, yksi lapsista sanoi, näettekö tuon koneen heidän takanaan. Mikä se on, kysyi hän.

-?Aikakone, kultaseni, aikakone, sanoi mummo, joka juuri oli tullut miesten takaa esiin.

-?M-m-me e-emme o-osaa l-laittaa j-joulur-ruokaa sanoi yksi miehistä. Sen takia me veimme sinut, mummo.

-?Saisitte jo osatakin sanoi mummo. Minutkin pitäisi päästää kotiin.

-?T-totta kai sanoivat miehet. Mutta sa-sa-saisimmeko me jäädä tänne?

-?No totta kai, sanoi se talossa asuva nainen.

-?Grrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrh, mummo huusi!

-?Ja viemme sinut kotiin myös lupasivat miehet.

-?Mutta nythän on niin myöhäkin, sanoi nainen. Mitä jos jäisitte tänne viettämään joulun hän ehdotti.

-?Minun piti viettää se lastenlapsieni kanssa, sanoi mummo.

-?Et enää ehdi, sanoivat miehet ja nainen yhteen ääneen.

-?Selvä, mummo sanoi.

He söivät mummon laittamaa hyvää jouluruokaa ja puhuivat, että miksi te puhuitte joulukoivusta.

Miehet selittivät, että kuuset olivat tulevaisuudessa kuolleet melkein sukupuuttoon. Nainen kauhisteli: Emme enää koskaan ota oikeaa kuusta.

Ja niinhän se tarina sitten meni paitsi ettei mennytkään.

Yksi miehistä rakastui naiseen ja he menivät sitten naimisiin.

Ja sen pituinen se.

Hilda Muba, 7, Joensuu