Ilta-Sanomat pääsi tutustumaan koronapotilaiden tehohoitoon Kuopiossa. Näky voi olla raju. Vaikka taudista selviytyisi, nuorellakin potilaalla voi olla edessä vuosien matka takaisin työkykyiseksi.

Teho-osaston koronapotilaiden ohi voisi kulkea heitä huomaamatta. Missään eivät soi hälytyskellot tai juokse panikoivat teholääkärit, eikä oviin ole liimattu pääkallotarroja. Eristyksestä kertoo vain keltainen neliötarra.

Kuopion yliopistollisen sairaalan teho-osastolla sairastaa tällä hetkellä covid-19-tautia viisi potilasta. He makaavat kahdessa eristyshuoneessa keskellä muuta teho-osastoa.

Käytävällä erikoistilanteen tunnistaa siitä, että hoitajat viittilöivät huoneen oven ikkunan edessä sisällä oleville.

Oven ikkunan läpi eristyshuoneisiin näkee maitolasin raitojen välistä. Sisällä koronapotilaiden luona hoitajat ovat päästä varpaisiin suojaavissa puvuissa.

Huoneeseen mennään sulkutilan läpi: ovi on aina kiinni joko käytävään tai potilaiden luo. Eristysvaatteet otetaan pois sulkutilassa ja pakataan pusseihin. Kaikki tavarat kulkevat myös sulun kautta.

Oven keltainen neliötarra kertoo eristyksestä. Lääkäri Martti Suokas katsoo sisälle eristyshuoneeseen ikkunan raitojen välistä. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Tehohoidon erikoislääkäri Martti Suokas tuo puolenpäivän jälkeen potilaan leikkauksesta takaisin eristyshuoneeseen kahden hoitajan kanssa. Heistä ei näy suojapuvun alta kuin silmät. Sängyn vieressä kulkee monitori, tippa ja suuri määrä infuusiopumppuja, joilla potilasta lääkitään suonensisäisesti. Kansankielellä: letkuja on paljon.

Nukutettu potilas on hengityskoneessa. Hengitys kulkee laitteen suodattimien kautta, joten tartutusriski on lähes olematon. Kun eristyspotilasta kuljetetaan, kuulutetaan kuitenkin, sillä käytävät täytyy pitää tyhjinä. Tavallinen liukuovi potilaiden huoneesta käytävään täytyy poikkeuksellisesti avata hetkeksi, kun potilas tuodaan takaisin leikkauksesta. Kuvata saa noin kymmenen metrin päästä.

Tartunta ei pelota teho-osaston työntekijöitä. Sairaalan hyvien suojavarusteiden läpi tartuntoja ei ole tullut.

- Riski saada tartunta on paljon suurempi marketissa, Suokas sanoo.

Koronapotilasta tuodaan operaatiosta takaisin eristyshuoneeseen. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Kun tehopotilasta liikutetaan käytävällä, kulkee mukana suuri määrä laitteistoa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Koronapotilaita hoidettaessa pukeudutaan harteiden yli ulottuvaan kypärämyssyyn, läpäisemättömään kirurgiseen suojatakkiin ja suojaessuun. Hihat sullotaan pitkälle ranteen yli nousevien käsineiden sisään. Maski on yleensä FFP3-mallinen, ja sen lisäksi kasvoja suojataan visiirillä. Jalkaan vaihdetaan muoviset lipokkaat.

Suoja-asu tekee koronapotilaiden hoitamisesta fyysisesti raskasta, kertovat sairaanhoitajat Heta Kujamäki ja Peppi Hyvönen. Hiki virtaa usein kaikkien kerrosten alla.

Usein koronapotilaat voivat hengittää paremmin vatsalla maatessaan. Siksi monet potilaat käännetään säännöllisesti. Kääntäminen vaatii viisi hoitajaa ja lääkärin.

- Nukutettu ihminen on niin lötkö, että siirtely on rankkaa, Hyvönen selittää.

Kujamäki, Hyvönen ja Suokas ovat hoitaneet teho-osastolla myös koronapotilaita lähes kaksi vuotta.

- Alkuun tämä oli sairaampien vanhusten tauti ja nyt parhaassa iässä olevien. Nuorten aikuisten määrä on kasvanut selkeästi, sanoo Suokas.

- Aiemmin oli kuusikymppisiä miehiä, joilla oli vähän mahaa. Saivat taudin usein puolisoltaan. Nyt on enemmän nuoria aikuisia.

Peppi Hyvönen (vas.) ja Heta Kujamäki pukeutuvat suojavarusteisiin. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Myssyn ja maskin väliin jäävät vain silmät ja kapea ihokaistale. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Hoitajat suojautuvat päästä varpaisiin. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Peppi Hyvönen sitoo Heta Kujamäen suojapuvun kiristysnaruja. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Valmiina eristykseen. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Viime aikoina 40-49-vuotiaiden koronapotilaiden suhteellinen osuus on kasvanut koko Suomen teho-osastoilla. Samaan aikaan teho-osastot ovat täyttyneet etenkin muualla kuin Etelä-Suomessa.

Kuopiossa tehopotilaita on hoidettu noin 80.

Tällä hetkellä hoidettavat ovat ikäluokista 30-75 vuotta. Vaikean taudin voi saada iästä riippumatta.

Tämä tauti on erityisen arvaamaton. Toinen perheenjäsen voi sairastaa sen pienenä nuhana ja toinen joutua teho-osastolle.

Vaikealle taudinkuvalle altistavat muun muassa perussairaudet ja ylipaino. Noin viidesosalla tehohoitoa saaneista covid-potilaista on taustalla keuhkosairaus ja vajaalla viidenneksellä diabetes. Ne ovat yleisiä suomalaisten keskuudessa, Suokas huomauttaa.

Joka toisen potilaan painoindeksi on ollut yli 30, joka on merkittävän ylipainon rajamerkki. Noin yksi seitsemästä tehohoitopotilaasta on ollut painoindeksillä määriteltynä normaalipainoinen tai sitä kevyempi.

Käytävällä on hengityskone ja elvytystarvikkeita. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Modernin sairaalan huone on väljä. Koronapotilaan sängyn toisella puolella on korkea infuusiopumpputorni ja toisella puolella hengityskone.

Infuusiopumppu annostelee potilaan verenkiertoon lääkkeitä, ja tehohoidon koronapotilaat saavat niitä paljon. Monivärisiä letkuja pitkin kulkee lääkkeitä suoraan suoneen. Kanyylin avulla voidaan ottaa myös verinäytteitä. Yleensä kanyyli on laitettu ranteen lisäksi kaulaan, sydämen lähelle.

Nukutettu potilas saa nenämahaletkulla ravintoa ja lääkkeitä. Tarpeista huolehditaan virtsakatetrilla ja ulosteenkeräysjärjestelmällä.

Yksityisyyttä saa verhojen avulla.

Tyhjä tehohoidon potilaspaikka on valmiina käyttöön. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Joka puolella on näyttöjä ja numeroita. Potilailta mitataan jatkuvasti hapen määrää veressä eli happisaturaatiota ja sydänsähkökäyriä EKG:llä. Hengityskoneessa olevien potilaiden hengitysilman koostumusta ja keuhkojen toimintaa tarkkaillaan koko ajan.

Kaikesta kirjautuu tieto. Jokaisen potilaan luona on katosta taittuvan puomin avulla työskentelykorkeudelle laskeutuva tietokone tietojen kirjaamista ja käsittelyä varten. Nurkassa on älylääkekaappi, josta hoitava henkilökunta saa kymmeniä yleisimpiä tehohoidossa tarvittavia lääkkeitä lätkäänsä näyttämällä.

Koronapotilaiden luona huoneessa on aina hoitajia. He ovat eristyshuoneessa tyypillisesti kolmen tunnin pätkissä. Sen aikana maskia ei raoteta eikä juoda tai käydä vessassa.

Eristyshuoneeseen eivät pääse kuin hoitava henkilökunta ja laitoshuoltajat. Me pääsemme katsomaan tyhjää potilaspaikkaa naapurihuoneeseen. Hengityskone on paikoillaan ja kaikki valmista uutta potilasta varten. Täällä ollaan aina valmiudessa.

Samaan aikaan kun olemme sairaalassa, Kuopiossa hovioikeudessa puidaan Kuopion kesän 2018 bussionnettomuutta. Ratakuiluun pudonneesta bussista tuotiin tähän sairaalaan 21 ihmistä. Teho-osastolla hoidetaan myös onnettomuuspotilaita.

Sairaanhoitaja Pertti Antikainen on potilaiden luona koronaeristyshuoneessa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Teho-osastolle vievä covid-19-tauti on vakava viruskeuhkokuume, joka aiheuttaa hengenvajausta ja voi levitä keuhkoihin lähes täysin.

- Tavallinen bakteerikeuhkokuume on yleensä tietyssä osassa keuhkoa. Covid-keuhkokuumeessa koko keuhko voi tulehtua, ja normaalia keuhkokudosta voi olla vain noin 10 prosenttia jäljellä, Suokas kertoo.

Lääkäri Suokkaan mielestä koronapotilaiden hoidossa kaikkein vaikeinta ovat pitkät hoitojaksot. Pisimmät ovat olleet noin kahdeksan viikon mittaisia. Jotkut kestävät vain muutaman päivän, mutta keskiarvo on noin puolitoista viikkoa, lähes viikon verran yli tavallisen tehohoidon keskikeston.

- Se on pitkä aika. Ja ajatella, että makaat sängyssä, pelkästään sängyssä. Mitään et pysty tekemään, et pysty puhumaan, et pysty syömään. Joku toinen liikuttelee ja pesee räteillä. Se jatkuu päivästä toiseen. Huumattuna se menee vielä, mutta kun heidät pitää vieroittaa lääkkeistä ja hengityslaitteesta.

- Ihminen saattaa olla kykenemätön nostamaan omaa kättään tai kunnolla liikkumaan sen jälkeen. On hyvin paljon kipuja ja ahdistusoireita, Suokas selittää.

Lääkkeet ovat vahvoja, ja niistä vieroitus on pitkä ja ikävä tie. Pitkän tehojakson jälkeen edessä voi olla vuosien kuntoutus ennen kuin ihminen on tavallisessa työkunnossa.

Sairaanhoitajat Pertti Antikainen ja Maria Kosunen auttavat potilasta fyysisesti ja henkisesti. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Herääminen teho-osastolta tai sinne joutuminen voi olla kamala järkytys. Suomalaisen tutkimuksen mukaan noin puolet koronatehopotilaista saa posttraumaattisen stressin oireita. Masennus on yleistä. Suokkaan mukaan työkyky voi mennä esimerkiksi vuodeksi tai kahdeksi.

Kognitiivinen toimintakyky on saattanut laskea tilapäisesti noin lievän tai keskivaikean dementian tasolle.

- Muut seikat ovat usein koronapotilaiden toimintakykyä rajoittava tekijä tehohoidon jälkeen, ei niinkään keuhkojen toiminta.

Pitkäaikaista seurantatietoa ei vielä ole riittävästi olemassa.

- Jos tuijotetaan pelkkiä kuolleisuuslukuja, tauti ei näytä niin pahalta, mutta toivon, ettei tehohoitoon joutuneista tule nelikymppisiä eläkeläisiä tämän jälkeen, Suokas sanoo.

Hereillä olevien potilaiden psyykkinen tukeminen on tärkeä osa hoitoa.

- Monet ovat peloissaan, ja heitä yritetään kannustaa, ettei pelko ottaisi valtaa, Hyvönen sanoo.

- Sekä potilaan että omaisen, Kujamäki sanoo.

Potilaiden pelkotilat ovat raskaita.

- Se on varmaan ihan kuolemanpelko. Kun vieressä on samaa tautia sairastava ihminen, joka esimerkiksi kuolee. Onneksi ei ole niin montaa kertaa käynyt. Mutta jos viereisellä potilaalla menee huonosti ja tietää sairastavansa samaa tautia. Ehkä isoin pelko on se, onko itse kohta tuossa samassa tilassa, Kujamäki sanoo.

Tehohoidon erikoislääkäri Martti Suokas keskustelee eristyshuoneessa olevien hoitajien kanssa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Omaiset pitävät yhteyttä osaston henkilökuntaan. Yleensä teho-osastolle joutuneen näkeminen helpottaa huolta, Hyvönen sanoo, mutta eristyspotilaiden luona ei voi vierailla. Epätietoisuus kalvaa. Soittaa voi - jos potilas on hereillä ja jaksaa.

Jos potilas saa saattohoitoa teho-osastolla, tehdään poikkeus: omaiset pääsevät rakkaansa luo.

Kuolema tulee teho-osastolla vastaan. Koko Suomessa covid-taudin takia teho-osastolla hoidetuista 14 prosenttia on kuollut teho-osastolle ja hieman useampi saman sairaalajakson aikana. Teho-osastolle joutuneista yli 80-vuotiaista vanhuksista 45 prosenttia eli melkein joka toinen on kuollut teho-osastolla tai sen jälkeen sairaalassa. Nuoremmat kuolevat harvemmin, mutta myös alle 40-vuotiaista yksi 20:stä on kuollut teho-osastolle.

- Kuolemaan kohtaaminen koskettaa aina. Se on tietysti tähän työhön kuuluva asia, sanoo Kujamäki.

- Kyllä on potilaita menehtynyt. Nuoriakin, Suokas sanoo.

Vaikean covidin saa vain pieni joukko sairastuneista. On epätodennäköistä joutua teho-osastolle, mutta jos riski konkretisoituu, tilanne on kamala. Monet eivät ymmärrä, millainen tragedia se on silloin koko perheelle, Suokas sanoo.

Tartuntamäärät ovat kasvaneet kaksi koronarokotusta saaneiden joukossa, mutta rokotus suojaa vakavalta tautimuodolta erittäin tehokkaasti.

Sairaalan käytännöt ovat hioutuneet. Ensimmäiset koronapotilaat tulivat teholle keväällä 2020. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Poikkeuksellista pandemia-aikaa on kestänyt yli 20 kuukautta. Aluksi luultiin, että kyseessä olisi kuukausi tai pari.

Silloin töissä pelotti oman tartunnan puolesta, kertovat sekä Heta Kujamäki, Peppi Hyvönen että Martti Suokas.

Ei tiedetty, miten helposti tauti tarttuu tai kuinka vakava se suunnilleen on.

Potilaiden luo pukeuduttiin suojatakin sijaan hupulliseen suojahaalariin ja lipokkaiden sijaan kumisaappaisiin.

- Hihansuutkin teipattiin kiinni, sanoo Suokas ja irvistää muistolle iloisesti.

Suoja-asu oli vielä kuumempi ja epämukavampi kuin nykyisin. Hetken suojaessut olivat loppu, kertoo Hyvönen. Sairaalaan saatiin tilalle sadeviittoja.

Teho-osaston muut potilaat vietiin leikkaus- ja anestesiaosastolle, joka hiljeni, kun kiireettömiä leikkauksia lykättiin. Osastojen henkilökuntaa koulutettiin teho-osastotyötä varten. Varauduttiin siihen, että koronapotilaat voivat tarvita paljon enemmän hoitopaikkoja.

Mentiin tilanteesta tilanteeseen, muistelee osastonhoitaja Ulla Kesti. Oli teho-osastolla aiemmin varauduttu muun muassa sars-epidemian ja lintuinfluenssan tuloon, mutta suunnitelmia ei silloin tarvinnut käyttää.

Nyt pandemiasta on tullut jo uutta arkea sairaalassa. Enää kukaan ei ajattele, että loppu häämöttää seuraavan kulman takana.

Apulaisosastonhoitaja Anneli Kasanen esittelee tehohoitopaikkaa ja sen toimenpidevaloa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Koronarokotuksen teho-osastolla työskentelevät saivat ottaa vuosi sitten joulukuussa ensimmäisten joukossa. He ovat saaneet jo kolmannen rokotteen - jos ovat sellaisen ottaneet. Rokotuksen ottamisesta ei kuitenkaan saa kysyä työntekijöiltä.

- Uskomme, että valtaosa on sen ottanut. Monet ovat maininneet ottaneensa sen, apulaisosastonhoitaja Anneli Kasanen kertoo.

Heta Kujamäki, Peppi Hyvönen ja Martti Suokas ovat saaneet täyden rokotesuojan.

Nykyisin käytännössä kaikki tehopotilaat ovat rokottamattomia. Muutama kahdesti rokotettu on Suokkaan mukaan ollut, ja heillä on tyypillisesti ollut muun taudin takia heikentynyt immuunivaste. Koko Suomessa pandemian aikana teho-osastoilla on hoidettu 69:ää kahdesti rokotettua.

Osaston työntekijöiden mukaan päällimmäinen tunne on suru tai harmi potilaiden puolesta.

- Välillä käy mielessä, että tämän olisi ehkä voinut välttää, jos olisi ottanut rokotteen, Suokas sanoo.

- Kyllä se vähän turhauttaa, kun olisi se keino välttää tehohoito. Ihan heidän puolestaan, kun tästä ei toivuta niin nopeasti, ja jälkisairaudet voivat olla pitkiä, Kujamäki jatkaa.

Tehohoitoa vaativat koronapotilaat hoidetaan teho-osastolla omissa eristyshuoneissaan. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Kysin Kaarisairaala valmistui vuonna 2015. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Kaikki teho-osastolla työskentelevät haastatellut painottavat, että jokaista potilasta hoidetaan samalla tavalla - oli hän ottanut rokotuksen tai ei. Sairaalassa ei jossitella. Kun ihminen on sairas, häntä hoidetaan.

Samaan aikaan kaikki työntekijät painottavat kannustavansa erittäin lämpimästi ihmisiä rokotukseen.

- Olen seurannut keskustelua epäuskoisena. Vaikka rokotuksen sivuvaikutukset kuinka pelottaisivat, ne ovat minimaalisia verrattuna siihen, mitä tauti voi olla, Kasanen sanoo.

Sitä on itse paljon onnellisempi, kun ei lue somesta rokotekriitikoiden kirjoittelua, Kujamäki huomauttaa. Vieressä hoitajien taukotilassa istuva Hyvönen nyökyttää päätään.

- Sen sijaan on ihanaa lukea mielensä muuttaneiden ja rokotteen sittenkin ottaneiden tekstejä, Hyvönen lisää.

- On se ikävä, jos pitää täällä asti käydä toteamassa, että ei ollut pikkuflunssa, Kujamäki toteaa.