Pia Wilsonin, 34, vauvalla on hikka. Vatsa pomppii vietävästi.

- Mutta ei hikasta pidä olla huolissaan, Wilson sanoo.

Nikottelu on vauvan keuhkoja valmistava, hyvä juttu. Tämän viimeisillään raskaana oleva Wilson on selvittänyt netistä.

Tulevat äidit eivät enää ole potilaita, vaan asiakkaita, joilla on paljon tietämystä ja toiveita odotukseen ja synnytykseen liittyen.

Aiemmin hyvää hoitoa mitattiin äitien ja vastasyntyneiden kuolleisuuden ja sairastavuuden kautta. Nyt sairaaloissa on herätty synnyttäjien toiveisiin ja synnytysosastoilla satsataan siihen, että synnytyksestä tulisi parempi kokemus.

Suomessa synnytyksen murrosta vauhditti pari vuotta sitten Minä myös synnyttäjänä -kampanja, jonka yhteydessä synnyttäjät jakoivat rankkoja kokemuksiaan synnytyksistä.

Siitä lähtien aiemmin hierarkkisesta ja vanhakantaisesta sairaalaympäristöstä on muovattu paikkaa, jossa hoitohenkilökunta käy keskustelua odottavien äitien ja heidän perheidensä kanssa.

Joskus kuulee puhuttavan synnyttäjien elämysmatkailusta, mutta ei syntymä ole elämys, se on elämää. Sosiologian dosentti Kaisa Kuurne

Synnytyksen murros näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Somesta löytyy loputtomasti tietoa, muun muassa synnytyskertomuksia eri muodoissa. Pia Wilson tietää, mitä kaikkea tuleva voi pitää sisällään. Hän on lukenut blogeja ja seuraa Instagramissa kätilöitä ja doulia.

Wilson on synnyttänyt kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäistä, nyt teini-ikäistä lastaan, hän synnytti 30 tuntia ja toistakin toistakymmentä.

Pelko pitkästä synnytyksestä on yksi syy sille, miksi tällä kertaa mukaan sairaalaan on tulossa aviomies Quadiyr Wilsonin, 35, lisäksi doula eli synnytystukihenkilö. Ulkomailla kouluttautuneita ammattidoulia on ollut Suomessa vuodesta 2010.

Yhdessä doulan kanssa Wilsonit ovat tehneet synnytystoivelistan.

- On hyvä, että on kirjallisia synnytyssuunnitelmia, koska en välttämättä osaa siinä tilanteessa sanoa, mitä haluan. Ympärillä olevien ihmisten on hyvä tietää, miten kanssani toimitaan, Pia Wilson sanoo.

Wilsoneiden synnytystoivelistaan kuuluu muun muassa seuraavaa: amme kivunlievitykseen tai mahdollisesti jopa synnytys ammeessa. Jakkara ponnistusvaiheessa, mikäli ammeessa synnyttäminen ei onnistu. Tens-laite eli sähköimpulssigeneraattori kipuun, sillä Pia haluaa olla mahdollisimman pitkään ilman kivunlievitystä.

- Toki olen varautunut siihen, että nämä saattavat vaihtua ihan tilanteen mukaan. Mikään ei välttämättä mene suunnitellusti.

Wilsoneiden doula ehdotti parille synnyttämistä Lohjan sairaalassa. Liekö innoittajana synnytysosaston Instagram-tili, jonka kuvauksessa lukee "Baby Friendly synnytyssairaala, tule synnyttämään läheltä tai kaukaa!".

Myös Kaksi äitiä -Youtube-kanavan Susanna Silvander-Rosti halusi lähteä Lohjalle, kun hänen lapsivetensä menivät lokakuussa.

- Se oli Instagram-vaikutteinen päätös, Silvander-Rosti sanoo.

Lohjan synnytysosaston Instagram-tili oli hänen ja hänen vaimonsa Ella Rostin mielestä mieletön ja hoitohenkilökunta vaikutti hyviltä tyypeiltä.

Parin synnytystoiveista ja sairaalakassin sisällöstä tiesi ennakkoon lähes 60 000 ihmistä, sillä ne esiteltiin lokakuun alussa Kaksi äitiä -kanavan My day -videolla.

Vaikka parin tekemä somesisältö keskittyy pitkälti lapsiperhe-elämään, Silvander-Rostin ja Rostin tekemät synnytystoiveet olivat heidän omien sanojensa mukaan "aika löyhät".

- Me tiedettiin, että synnytys menee miten menee, Silvander Rosti sanoo.

Se kävi heille selväksi, kun Rosti synnytti kolmisen vuotta sitten parin nyt 3-vuotiaat kaksoset. Kaksosten synnytyksestä kertova video on yksi kanavan katsoituimmista, katselukertoja on 175 000. Siksi myös uusimman tulokkaan synnytyskertomusvideoon aiotaan panostaa.

- Synnytys on yksi elämän isoimpia juttuja. Se, mitä kaikkea siinä tapahtuu yhden vuorokauden aikana, mitä keho käy läpi ja sitten lopuksi tulee tällainen uusi tyyppi maailmaan. Se on terapeuttistakin käydä kaikki se läpi.

Lisäksi videoiden julkaisemisessa painaa vastuu, jota somevaikuttajilta vaaditaan. Faktat on oltava kunnossa tai saa välittömästi palautetta.

Synnytys ei ole muuttunut kymmeniin tuhansiin vuosiin biologisena tapahtumana. Vieläkään ei tarkasti tiedetä, mikä sen käynnistää. Oletettavasti vauvan ja synnyttäjän yhteispeli. Pelkästään se on varmaa, että synnytyksen tapahtumia ei voi ennustaa.

- Biologinen prosessi saattaa yllättää synnyttäjän, ja asiat eivät suju niin kuin etukäteen oli suunniteltu. Silloin tuore vanhempi voi pettyä, sanoo HUSin synnytysten ja naistentautien linjajohtaja Aydin Tekay.

Synnyttäjien tietämystä ja toiveita synnytykseen liittyen pidetään kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Jos synnyttäjä osaa sanoa mitä hän toivoo, voidaan huonoja synnytyskokemuksia ehkäistä ennalta.

Minä myös synnyttäjänä -kampanjan yhteydessä puhuttiin jopa synnytysväkivallasta, jolla viitataan muun muassa luvatta tai kertomatta tehtyihin toimenpiteisiin ja sisätutkimuksiin, jotka jättävät fyysisiä tai henkisiä traumoja synnyttäjille.

Yhteiskuntapolitiikan yliopistotutkija, sosiologian dosentti Kaisa Kuurne havahtui kampanjan aikaan siihen, että synnytystä ei olla Suomessa yhteiskuntatieteellisesti ja laaja-alaisesti tutkittu synnyttäjän näkökulmasta. Hän käynnisti hankkeen, jossa synnytyksen murrosta tutkitaan Koneen säätiön rahoittamana.

Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että nopea murros synnytyskulttuurissa on ollut paikoin vaikeaa hoitohenkilökunnalle. Käytännöt, jotka olivat vielä hetki sitten normaaleja, eivät enää olekaan.

- Ammattilaiset ovat olleet vähän vaikeassa välikädessä. Iso osa kampanjan esiin nostamista ongelmista liittyi järjestelmään ja vanhakantaisen hoitokulttuurin jäänteisiin.

Jos ensimmäinen synnytys oli vaikea kokemus, ei välttämättä enää halua lisää lapsia. Sosiologian dosentti Kaisa Kuurne

Kun synnytysten linjajohtaja Aydin Tekaysta tuli 32 vuotta sitten synnytyslääkäri, potilas kuunteli ja lääkäri kertoi.

- Nyt puhutaan asiakkaista tai synnyttäjistä ja heidän ääntään kuunnellaan.

1990-luvun taitteessa vain lääkärillä oli tietämys siitä, miten synnytys pitäisi hoitaa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa synnyttäjät voivat tietää joistain asioista jopa enemmän kuin lääkäri. Muutos on ollut nopea ja paikoin myös kivulias lääkäreille ja kätilöille.

Osa hoitohenkilökunnasta koki etenkin parin vuoden takaisen keskustelun synnytysväkivallasta loukkaavana: 30 miljoonaa naista synnyttää vuosittain yksin kotona ilman apua, minkä seurauksena 300 000 äitiä kuolee. Vastasyntyneitä kuolee vuodessa vajaa 3 miljoonaa. Nämä realiteetit ovat kaukana suomalaisista.

Muutaman vuoden aikana tapahtunut murros näkyy myös synnytyssaleissa. Enää ne eivät ole kolkkoja sairaalahuoneita, vaan niiden varustuksessa otetaan huomioon synnyttäjän hyvinvointi.

Marraskuisena tiistaiaamuna Helsingin Naistenklinikan synnytyssali numero 12 on tyhjä. Paikalla on 11 synnyttäjää, tänään ei varsinaisesti ole ruuhkaa.

Tilavan huoneen keskellä on sairaalasänky ja monitoreita. Muusta varustuksesta huonetta ei välttämättä edes tunnistaisi synnytyssaliksi.

Sairaalasängyn vieressä katosta roikkuu joogaliina. Sitä voi käyttää apuvälineenä synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa, avautumisvaiheessa. Liikkuminen yleensä auttaa synnytyskivun sietämiseen ja toisaalta myös vauvan laskeutumisessa lantiossa.

Nurkassa seinää vasten lepää ovaalin mallinen jumppapallo. Sen avulla voi hakea erilaisia asentoja.

Synnytyssalin erikoisuus paljastuu liukuoven takaa. Huoneessa 12 synnyttävillä on mahdollisuus päästä ammeeseen. Huoneen katossa komeilee valoista tehty tähtitaivas.

- Tukihenkilöt ja doulat ovat tervetulleita, mutta kynttilöitä me emme pysty järjestämään paloturvallisuussyistä, Tekay nauraa.

Tosin led-kynttilöitä Naistenklinikankin kaapeista löytyy.

- Parasta on, että saataisiin kodinomaiset tilat sairaalaan.

Dosentti Kaisa Kuurne nostaa esiin synnytyssairaalan ja neuvolan välisen kuilun, jota hän pitää isona ongelmana. Kuilun takia tulevilla vanhemmilla ei ole tarpeeksi tietoa nimenomaan synnytykseen liittyen. Tämä vaikeuttaa kätilöiden ja synnyttäjien yhteistyötä ja näkyy synnytyskokemuksissa.

- Neuvolasta ja synnytyssairaalasta sain kyllä perusfaktat, mutta se, miltä mikäkin asia tuntuu ja miten eri tavoilla synnytykset voivat sujua, selvisi minulle paremmin synnyttäjien jakamiin synnytyskertomuksiin tutustumalla, sanoo lokakuussa synnyttänyt Silvander-Rosti.

Sosiaalisessa mediassa jaetaan omia synnytystoivelistoja ja synnytyskertomuksia avoimesti muille. Silvander-Rosti löysi parhaiten vertaistukea Facebook-ryhmistä, Youtubesta, blogeista ja podcasteista.

Vertaistukea kaivataan ja sen saaminen on tärkeää, jotta tulevat äidit osaisivat asennoitua synnytykseen ja jotta itse synnytyskokemuksista tulisi parempia. Kuurne painottaakin hyvien synnytyskokemusten tärkeyttä.

On vahvaa näyttöä, että huonot synnytyskokemukset vaikuttavat syntyvyyteen, hän sanoo.

- Jos ensimmäinen synnytys oli vaikea kokemus, ei välttämättä enää halua lisää lapsia.

Kuurneen mukaan maassa, joka identifioituu tasa-arvon mallimaaksi, on ensiarvoisen tärkeää kuulla synnyttäjiä ja ottaa heidän kokonainen äänensä vastaan.

- Joskus kuulee puhuttavan synnyttäjien elämysmatkailusta, mutta ei syntymä ole elämys, se on elämää. Ainutkertaista ihmisen elämässä.

Lue myös:

50 synnyttäjää kertoi kokemuksistaan ja kävi ilmi, että vanhemmuuden ensihetkistä ei puhuta tarpeeksi - nämä 6 asiaa tulivat monille yllätyksenä

Jemina Virrantalo on pelännyt kuolemaa synnyttäessään - nyt hän odottaa neljättä lastaan ja tietää, millainen on hyvä synnytys

Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista - #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia