Varsinais-Suomen käräjäoikeus on aloittanut harvinaisen murhajutun käsittelyn. 68-vuotiasta miestä syytetään edelleen kateissa olevan lakimiehen Ilpo Härmäläisen murhasta.

Murhasta syytetty entinen mainostoimistoyrittäjä saapui tiistaina oikeussaliin pipo päässään ja maski kasvoillaan. Hän peitteli kasvojaan, kunnes media lopetti kuvaamisen.

Tiistaina ensimmäisessä käsittelyssä käytiin läpi muun muassa syyttäjän ja omaisten vaatimukset sekä puolustuksen vastaus. Lisäksi läpi käytiin kirjallista todistelua, kuten teletietoja. Salissa oli paikalla muun muassa Ilpo Härmäläisen nyt jo aikuinen poika, joka oli isänsä katoamisen aikaan vauva.

Syyttäjä uskoo, että murha tapahtui pian sen jälkeen, kun Härmäläinen nähtiin viimeisen kerran 3. elokuuta 1994 noin kello 12.15 kotirappunsa Eerikinkatu 20 B:n edustalla Turussa.

Syyttäjän mukaan nyt murhasta syytettynä oleva mainosmies otti Härmäläisen auton kyytiin ja ajoi muutaman kilometrin päähän venerantaan, jossa surmasi Härmäläisen.

Puolustus kiistää syytteen. Puolustuksen mukaan vastaajalla ei ole ollut motiivia surmata Härmäläistä.

Härmäläisen pojan asianajaja Hanna-Maria Seppä sanoo, etteivät omaiset usko Härmäläisen kadonneen omasta tahdostaan. Omaiset yhtyvät syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Rauhallisesti käyttäytynyt vastaaja pyöritteli päätään kuunnellessaan aluesyyttäjä Niina Merivirran näkemystä tapahtumainkulusta.

Syyttäjän näyttö perustuu useisiin päätelmiin esimerkiksi teletiedoista ja vastaajan käytöksestä. Syyttäjä katsoo, että hänen rakentamansa palapelimainen näyttö riittää todistamaan, ettei Härmäläistä ole voinut surmata kukaan muu kuin mainosmies.

Syyttäjä: Mainosmies punoi murhasuunnitelman

Poliisi on uskonut Ilpo Härmäläisen katoamisen linkittyvän laskutuspetokseen, josta nyt murhasta vastaajana oleva mainosmies tuomittiin vuonna 1996.

Vastaaja on halunnut pelastaa taloudellisissa vaikeuksissa olleen mainostoimistonsa hankkimalla Saksasta valuuttalainaa, jonka vakuudeksi on tarvittu käteistä. Tätä varten on tarvittu factoring-sopimus, jolla laskusaatavat voi muuttaa rahaksi.

Vastaaja on solminut rahoitusyhtiön kanssa keväällä 1994 kaksi factoring-sopimusta laskusaatavien rahoittamisesta.

Vastaaja on tuonut asiakkaaksi Ilpo Härmäläisen, jonka edustaman konsulttiyrityksen nimissä on valmisteltu kolme rahoitusyhtiölle laskutettavaksi mennyttä tekaistua laskua. Laskut oli tehty yhteensä 790 000 markan summille, joista rahoitusyhtiö on maksanut mainosmiehen yritykselle 60 prosenttia summasta. Vastaaja on nostanut rahoitusyhtiöltä 474 000 markkaa.

Syyttäjän mukaan Ilpo Härmäläinen on suostunut edellä mainittuun järjestelyyn 10 000 markan palkkiota vastaan, jonka vastaaja on tälle maksanut.

Härmäläinen ei ole kuitenkaan maksanut tekaistuja laskuja eikä syyttäjän mukaan hänen ole pitänyt niitä alkuperäisen suunnitelman perusteella maksaakaan. Laskut on pitänyt maksaa vastaajan suunnittelemalla valuuttalainalla, joka ei kuitenkaan ole toteutunut.

Vastaaja on heinäkuussa 1994 saanut rahoitusyhtiöltä tiedon, ettei Härmäläinen ole maksanut laskuja. Syyttäjän mukaan vastaaja on painostanut Härmäläistä maksamaan erääntyneet laskut rahoitusyhtiölle, mutta Härmäläinen ei ole tähän suostunut.

Syyttäjä uskoo, että tajutessaan joutuneensa erehdytetyksi Härmäläinen on aikonut mennä ilmoittamaan asiasta poliisille. Tämän estääkseen ja pelastaakseen yrityksensä ajautumasta konkurssiin vastaaja on syyttäjän näkemyksen mukaan tehnyt suunnitelman Härmäläisen surmaamiseksi.

Syyttäjä: Murha tehtiin Satavan venerannassa

Syyttäjän mukaan vastaaja on 1. elokuuta 1994 kesälomalta palattuaan varannut Härmäläisen katoamispäivän aamulle lainaneuvotteluajan pankkiin kiinteistön tai asunto-osakkeen ostamista varten. Tällä on syyttäjän näkemyksen mukaan haluttu varmistaa tulevaa alibia.

Pankinjohtaja oli ihmetellyt, miksi vastaaja tuli pyytämään lainaa, kun hän ei esittänyt mitään konkreettista suunnitelmaa sitä varten.

Vastaaja on soittanut 2. elokuuta 1994 Härmäläiselle ja he ovat tavanneet toisensa.

Teletiedoista selviää, että vastaaja on jälleen katoamispäivänä 3. elokuuta soittanut Härmäläiselle kello 9.29 ja rahoitusyhtiöön kello 9.33. Vastaajalla on ollut kello 10 aiemmin sopimansa lainaneuvottelu Suomen Yhdyspankissa.

Syyttäjän mukaan vastaaja on katoamispäivänä tavannut Härmäläisen noin kello 11.40:n aikaan mainostoimistonsa kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevassa kahvila Fontanassa Turun keskustassa. Härmäläinen on tapaamisen jälkeen palannut kotiinsa Eerikinkadulle.

Vastaaja on soittanut uudestaan Härmäläiselle kello 12.15. Syyttäjän mukaan hän on houkutellut Härmäläisen mukaansa katsomaan jotain olemassa olevaa tai keksittyä asuntoa. Härmäläinen on lähtenyt mainosmiehen puhelun jälkeen kotoaan tapaamaan vastaajaa. Syyttäjän mukaan Härmäläinen on mennyt Eerikinkadulla tämän käytössä olleen ajoneuvon kyytiin.

Vastaajan auto oli lainassa hänen sukulaisillaan, mutta syyttäjän mukaan vastaajalla oli käytössä vanhempiensa Nissan Sunny.

Syytteen mukaan vastaaja ja Härmäläinen ovat menneet Satavan venerantaan, jossa vastaajalla on ollut venepaikka ja omistamansa purjevene. Paikka sijaitsee Turussa Hirvensalon ja Kakskerran alueella.

Syyttäjän mukaan vastaaja on saanut houkuteltua Härmäläisen purjeveneeseensä ja tahallaan surmannut tämän ennalta suunnittelemallaan tavalla. Syyttäjä uskoo, että vastaajana oleva mainosmies on teon jälkeen kätkenyt Härmäläisen ruumiin. Vainaja on edelleen kateissa.

Katoamishetkestä lähtien mainosmiehen puhelutiedoissa on kahden tunnin tauko. Hän oli soittanut taksinumeroon kello 14.10, jonka jälkeen syyttäjän mielestä oli lähtenyt taksilla Raisioon.

Motiivina tekoon on syyttäjän mielestä ollut estää Ilpo Härmäläistä ilmoittamasta laskutuspetoksesta poliisille ja näin ollen välttää törkeän petoksen ilmitulo ja mainostoimistonsa ajautuminen konkurssiin.

Syyttäjä katsoo, että surmaaminen on tapahtunut vakaasta harkinnasta ja omanvoitonpyynnöstä. Surmaamista on syyttäjän mukaan kokonaisuutena pidettävä erityisen törkeänä.

Raivostui työntekijöilleen tappopuheista

Syyttäjän mukaan vastaaja oli puolitapäivin eli Härmäläisen katoamisaikaan passittanut kaikki kolme mainostoimistonsa työntekijää lounaalle ja maksanut sen. Työntekijöiden mukaan tämä oli täysin poikkeuksellista.

Syyttäjä uskoo tämän osoittavan, ettei mainosmies ole halunnut työntekijöidensä tietävän, ettei ole ollut Härmäläisen katoamisen aikaan työpaikallaan.

Myöhemmin mainosmies on syyttäjän mukaan väärentänyt lounaskuitin näyttämään siltä, että lounaalla olisivatkin käyneet erään toisen yrityksen työntekijät.

Haastehakemuksesta selviää, että Ilpo Härmäläisen vaimo yritti katoamisen jälkeen aktiivisesti ottaa yhteyttä vastaajaan, mutta ei saanut tätä kiinni koko päivänä. Härmäläisen vaimo jätti myös soittopyynnön mainostoimistoon, jonka työntekijät välittivät tiedon tavoittelusta ja Härmäläisen katoamisesta mainosmiehelle.

Työntekijät vitsailivat vastaajalle, onko tämä tappanut Härmäläisen. Syyttäjän mukaan työntekijät kertoivat mainosmiehen raivostuneen tästä silmittömästi.

Seuraavana päivänä 4. elokuuta vaimo teki katoamisilmoituksen Ilpo Härmäläisestä.

Puolustus: Ei motiivia eikä varmuutta henkirikoksesta

Murhasta syytettynä oleva mainosmies kiistää syyllistyneensä Härmäläisen surmaamiseen. Vastaaja on asunut tapauksen aikaan Naantalissa.

Puolustuksen näkemys vastaajan soittamista puheluista ja muusta tapahtumainkulusta on täysin erilainen kuin syyttäjällä.

Puolustuksen mukaan mies ei ole painostanut Härmäläistä maksamaan kolmea satojen tuhansien markkojen laskua eikä hän ole tavannut uhria tämän katoamispäivänä.

Puolustus sanoo, että vastaaja on lähtenyt työpaikaltaan mainostoimistosta kello 13 aikaan Raisioon erään tutun miehen luo. Mainostoimiston työntekijät ovat tällöin olleet lounaalla poissa toimistolta. Puolustuksen mukaan vastaaja on ollut poissa toimistoltaan noin tunnin ajan.

Hänen puhelimensa on paikannettu kello 13.44 Naantalin viljavaraston tukiasemaan. Puolustuksen mukaan tämä osoittaa, että hän on ollut Naantalissa kuten on kertonutkin.

Puolustus sanoo, ettei vastaajalla ole ollut mitään motiivia surmata Härmäläistä. Vastaaja on olettanut, että maksut rahoitusyhtiölle tulevat kyllä hoidetuksi. Puolustus myös katsoo, ettei teolle ole voinut jäädä riittävästi aikaa.

Puolustuksen mukaan vastaaja ja uhri ovat olleet puhelimitse yhteydessä sinä päivänä, mutta asia on todennäköisesti liittynyt maksamattomiin laskuihin. Mainosmies on puolustuksen mukaan ollut kyseisenä päivänä lainaneuvottelussa, mutta ei siksi, että olisi halunnut vahvistaa alibiaan. Vastaaja ei ollut aluksi esitutkinnassa muistanut kyseistä lainaneuvottelua.

Puolustusasianajaja Heikki Uotila vetosi istunnossa todistajankertomusten epäluotettavuuteen. Hän viittasi väitöstutkimukseen, jonka mukaan muistikuvien ja todistajien kertomusten yksityiskohdat voivat 27 vuodessa muuttua merkittävästi, mikä vaikuttaa niiden luotettavuuden arviointiin.

Puolustus muistutti myös, ettei ole vainajaa eikä teknistä näyttöä, joka tukisi väitettyä henkirikoksesta. Näin ollen puolustuksen mukaan ei ole saatu riittävää varmuutta siitä, onko Härmäläinen joutunut henkirikoksen uhriksi.

Lisäksi vastaajan tiedossa ei puolustuksen mukaan ole ollut, että Härmäläinen olisi ollut aikeissa kertoa laskutuskuviosta poliisille.

Jutun käsittely jatkuu käräjäoikeudessa ensi viikon maanantaina 13. joulukuuta. Käsittelylle on kaikkiaan varattu viisi päivää.

Lisää aiheesta:

Liikekumppania epäillään jo yli 27 vuotta kateissa olleen Ilpo Härmäläisen murhasta - harvinainen tutkinta on valmis, vainajaa etsitään Turun Airistolta

Lakimies Ilpo Härmäläinen, 33, astui ulos kotiovestaan ja katosi jäljettömiin - poliisi uskoo ratkaisevansa 27 vuotta vanhan murhamysteerin

Syyttäjä yrittää todistaa "mainosmiehen" syylliseksi 27 vuotta vanhaan murhaan, jonka uhri on kateissa - harvinainen oikeudenkäynti alkaa Turussa