Hiilidioksidi palauttaa auringon lämmön maahan

Ilmasto lämpenee, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa.

Niin tapahtuu, kun energiantuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä poltetaan fossiilisia polttoaineita.

Maataloudesta taas syntyy metaania ja typpioksidia, jotka lämmittävät ilmakehää hiilidioksidin tavoin.

Ihminen on lähes tuplannut hiilidioksidin ilmakehässä

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 150 viime vuoden aikana noussut ihmisen toiminnan seurauksena.

Nousu alkoi teollistumisesta. Sitä ennen luonnolliset päästöt ja hiilinielut olivat vielä tasapainossa. Ilmakehään päätyi eliöiden soluhengityksestä, biomassan hajoamisesta ja vaikkapa tulivuorenpurkauksista syntyvää hiilidioksidia.

Esiteollisena aikana ilmakehässä oli hiilidioksidia 270 miljoonasosaa, parts per million. Nyt pitoisuus on 420 ppm.

Lähes kaikki maailman maat tavoittelevat parhaillaan hiilineutraaliutta. Jos tavoitteet toteutuvat, käyrä eli hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysähtyy.

Se ei kuitenkaan riitä pysäyttämään lämpenemistä. Lämpeneminen voi kääntyä laskuun vasta, kun ihmisen aiheuttamat päästöt lakkaavat kokonaan. Silloin hiilinielut eli metsät ja meret alkavat poistaa hiiltä ilmakehästä.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta on mitattu pisimpään Mauna Loan saarella Havajilla. Käyrä sahaa vuodenaikojen vaihtelun vuoksi: kesäisin metsä pohjoisella pallonpuoliskolla imee hiilidioksidia enemmän kuin talvella, jolloin puiden yhteyttäminen vähenee.

Jäljellä on pieni budjetti hiilipäästöille

Tiedepaneeli IPCC:n mukaan maailman ilmastopäästöjen pitäisi puolittua 2020-luvun aikana, jotta 1,5 asteen raja ei ylittyisi vuosisadan lopussa. Hiilineutraaliuteen pitäisi päästä vuoteen 2050 mennessä.

IPCC on laskenut maailmalle muutaman suuntaa antavan päästöbudjetin, joiden puitteissa pysyminen voisi rajata lämpenemisen 1,5 asteeseen.

Yhden budjetin mukaan maailma voisi päästää ilmakehään vielä noin 500 gigatonnia hiilidioksidia vastaavia päästöjä. Yksi gigatonni on miljardi tonnia.

Epävarmuudet ovat kuitenkin suuria. IPCC:n mukaan todennäköisyys päästä 1,5 asteeseen hiilibudjetissa pysymällä 500 gigatonnin budjetissa on 50 prosenttia.

Maailman päästöt kasvavat kuitenkin edelleen. Poikkeus oli viime vuosi 2020, jolloin päästöt laskivat pandemian seurauksena. Mutta kasvu on alkanut uudelleen. Vuonna 2021 päästöjen arvioiden kipuavan lähelle vuoden 2019 tasoa.

Maailman suurimmat päästäjät ovat Kiina, Yhdysvallat ja Intia.

Yhdysvalloilla on tavoite vähentää päästöjä 50-52 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Kiinan ja Intian hiilineutraalisuustavoitteet ovat vasta vuosissa 2060 ja 2070.

EU toimii kansainvälisessä ilmastopolitiikassa yhtenä yksikkönä. EU-maiden päästöt taas ovat yhteensä suuremmat kuin Intian.

Päästöjen vähentäminen on pakollista

Vaikka Suomi on pieni ilmastopäästäjä maailman mittakaavassa, jokaisen maan vastuulla on vähentää omia päästöjään. Suomella on päästöjen vähentämiseen myös juridinen velvoite, joka tulee EU:sta.

EU:n hyväksyi uuden ilmastolain kesällä 2021. Nyt valmistelussa on siihen liittyvä valmiuspaketti, jossa määritellään, miten lain tavoitteeseen päästään. EU on päättänyt vähentää päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

llmastotavoitteiden taustalla on Pariisin ilmastosopimus, jossa kaikki maailman maat - Suomi osana EU:ta - ovat sitoutuneet rajoittamaan ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Ilmastosopimusta päivitettiin Glasgow'n ilmastokokouksessa.

Suomen oma, kansallinen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035.

Hiilineutraaliuden kohtalo ratkeaa keväällä

Hallituksen ilmastotoimien yhteydessä puhutaan usein päästökuilusta. Kuilu tarkoittaa päästömäärää, joka pitää vähentää, että ilmakehään pääsevää hiilidioksidia olisi jäljellä vain sen verran kuin metsänielut sitä imevät.

Syksyllä 2021 kuilu oli 11 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Hallitus päätti budjettineuvotteluissa toimista, jotka vähentäisivät 14-15 hiilidioksiditonnia. Asiantuntijat laskevat keväällä, mihin päätetyt toimet tarkalleen riittävät.

Suomen kaikki päästöt olivat viime vuonna 48,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vastaavia päästöjä, mutta koronavuosi oli poikkeuksellinen. Hallitus on laskenut toimiaan suhteessa vuoden 2019 tasoon, jolloin päästöt olivat 52,8 miljoonaa tonnia.

Energian päästöt vähenevät, muista kiistellään

Suomen päästöt ovat vähentyneet kolmanneksen vuodesta 1990. Lasku johtuu pääosin energiantuotannosta, jossa on siirrytty pois esimerkiksi kivihiilen polttamisesta.

Energia on yhä suurin päästöjen aiheuttaja. Suurin osa energiasta sekä teollisuus kuuluvat EU:n omaan päästökauppaan, jossa päästöt vähenevät parhaillaan tehokkaasti. Päästökaupassa päästäjä maksaa päästämistään hiilidioksiditonneista, ja hinta on parhaillaan korkea.

Poliittiset kiistat taas liittyvät ilmastoimiin, joiden vähentämisestä päätetään kansallisesti. Päätökset koskevat liikenteen ja maatalouden päästöjä.

Liikenteen päästöistä pitäisi vähentää puolet vuoteen 2030 mennessä. Maataloudelle taas ei ole vielä olemassa omaa, virallista päästövähennystavoitetta.

Hiilinielu lasketaan usein maankäytön nettonieluna, joka saadaan vähentämällä maankäytön päästöt metsänieluista. Maankäyttösektorilla päästöjä aiheuttavat turvepellot ja metsäkato eli metsän hakkaaminen esimerkiksi rakentamisen tieltä. Päästöjä imevien metsänielujen koko taas riippuu muun muassa metsähakkuista.

Suomalainen kuluttaa enemmän kuin intialainen

Suomi on pieni päästäjä maailman mittakaavassa, mutta yksilöiden tasolla suuri. Suomalaisen päästöt ovat moninkertaiset esimerkiksi intialaisen päästöihin verrattuna.

Huomionarvoista on, että kulutuksen päästöt eivät ole Suomessa laskeneet samalla vauhdilla kuin muut päästöt. Kaikki kulutuksen päästöt eivät myöskään näy Suomen päästölaskelmissa, sillä kulutustavaroita valmistetaan esimerkiksi Kiinassa.

Lämpeneminen kiikkuu kahden asteen molemmin puolin

Ilmaston lämpenemistä arvioidaan maailman maiden tekemien päästövähennyslupausten perusteella. Virallisista arvioita vastaa YK, jonka alaisuudessa maailman maat ovat solmineet Pariisin ilmastosopimuksen.

YK on arvioinut, että jos maailman maat jatkavat sitä ilmastopolitiikkaa, joka on kussakin maassa parhaillaan voimassa, maailma lämpenee 2,7 astetta.

Viimeisimmät lämpenemisarviot laskettiin Glasgow'n ilmastokokouken aikana. Niissä otettiin huomioon maiden ilmastosopimusta varten tekemät, uudet lupaukset, joita ei ole vielä viety poliittiseen päätöksentekoon. Alimillaan lupaukset riittävät 2,1 asteen lämpenemiseen.

Optimistisin arvio, 1,8 astetta, tulee Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n laskelmista. Ne sisältävät sekä maiden ilmastosopimusta varten antamat lupaukset että muita päästöjen vähentämiseen liittyviä aloitteita.