Tamperelaisnaisen isä kuoli yli kolme vuotta sitten. Tänä keväänä posti toi kiinteistöverolaskun perikunnalle, vaikka perintö oli jaettu lähes välittömästi ja perintöverotkin maksettu jo aikaa sitten.

Kirje, jossa isän nimi oli osoitetiedoissa, sai aikuisen tyttären tunteet pintaan. Kuinka kauan tätä paperisotaa vielä kestää?

Sarianne Hartonen ymmärtää kuohahduksen hyvin. Tänä syksynä ilmestyneen Kuolevaisen käsikirjan kirjoittaja on kuullut vastaavaa muiltakin.

- Suru on vähän sellainen tunne, että kaikilla pienillä yksityiskohdilla on merkitystä. Siksi voi tuntua syvästi loukkaavalta, kun saa jonkun selvityspyynnön tai kirjeen vainajan tai perikunnan nimellä. Ihmiset ovat hyvin haavoittuvia siinä kohtaa.

Voi tuntua myös toivottomalta, kun aina vaan tulee postia läheisen nimellä, vaikka hänen kuolemastaan on ilmoittanut mielestään joka paikkaan.

- Esimerkiksi sen hahmottaminen, mitä kaikkia sähköisiä palveluita ihminen on ostanut, on todella hankalaa. Voisi kuvitella, että digi-Suomessa tiedonsiirto sujuisi paremmin, Hartonen sanoo.

Miten kaikki edes selviävät byrokratiasta!

Kuolemaan liittyvä byrokratia nousi tänä syksynä otsikoihin, kun kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) kertoi Facebook-päivityksessään, millaista taistelua oli miehensä kuoleman jälkeen joutunut käymään pankkien, vakuutusyhtiöiden ja erilaisten palvelutarjoajien kanssa. Sekä Ilta-Sanomat että Iltalehti tekivät Hassin päivityksestä jutun.

Moni samaistui kansanedustajan kertomaan, sillä kohtalotovereita on paljon. Esimerkiksi viime vuonna Suomessa kuoli 55 000 henkilöä, ja heidän läheisensä ovat joutuneet ilmoittamaan kuolemasta ja toimittamaan erilaisia todistuksia ja valtakirjoja lukemattomiin paikkoihin - osaan useampaankin kertaan.

Myös Hassi saa kuolleitten läheistensä postia. Marraskuussa tuli kirje lähes neljä vuotta sitten kuolleelle isälle. Tammikuussa kuolleelle aviomiehelle tulee paljon sähköpostia tahoilta, joille ei Hassin mukaan voi kuolemasta ilmoittaa.

Samaa on kertonut moni kansanedustajaan yhteyttä ottanut kansalainen.

- Pidän täysin uskottavana, että monissa tapauksissa kestää vuosia ennen kuin kuolinpesän asiat saadaan setvittyä. Ihmettelen, miten se ylipäänsä onnistuu, jos omaiset ovat tottumattomia asioimaan byrokratian kanssa, kouluttamattomia, sairaita, tai iän tai muun syyn takia eivät osaa kätevästi käyttää kaikenlaisia tietoteknisiä palveluita ja laitteita, Hassi sanoo.

Surun keskellä tietoa on vaikea jäsentää

Saattohoitoon keskittyvässä Pirkanmaan hoitokodissa hoidetaan ihmisiä, jotka elävät elämänsä viimeisiä viikkoja. Sosiaalityöntekijä Liisa Lehtipuu kohtaa työssään heitä ja heidän läheisiään. Lehtipuun kanssa voi puhua kuolemaan liittyvistä tunteista, mutta myös käytännön asioista.

- Monilla potilailla on halu hoitaa jo etukäteen asioita niin, että läheisillä olisi mahdollisimman helppoa heidän kuolemansa jälkeen. Se on monelle hyvin tärkeää.

Läheiset kaipaavat tietoa erityisesti omaisen kuoleman jälkeen. Esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja Kela ovat koonneet muistilistoja, ja googlaamallakin selviää paljon. Myös hoitokodista saa opaskirjasen ja muuta materiaalia. Liisa Lehtipuu kuuntelee, auttaa ja etsii tietoa. Mutta välillä omaisia pitää jarrutella.

- Esimerkiksi hautaus on hyvä laittaa eteenpäin heti. Mutta kaikilla asioilla ei ole yhtä kova kiire. Joskus toteamme yhdessä, että kaikki ei välttämättä jää mieleen. Suru on päällimmäisenä tässä kaiken keskellä ja se vaikuttaa siihen, miten tietoa pystyy ottamaan vastaan, Lehtipuu sanoo.

Erityisesti, jos läheinen kuolee yllättäen, uuden ja hajanaisen tiedon vastaanottaminen ja arvioiminen on vaikeaa. Tämä oivallus oli yhtenä lähtökohtana myös sille, että Sarianne Hartonen päätti kirjoittaa Kuolevaisen käsikirjan. Se on opas, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi niitä asioita, joita kuolema tuo vastaan ja joita voi joutua hoitamaan.

- Monesti läheisen kuolema tulee ihmisen kohdalle ensimmäistä kertaa ja paperisodan määrä saattaa yllättää. Ajattelen, että esimerkiksi orientoitumisen kannalta kirja on hyvä lukea vaikka etukäteen ennen kuin tilanne on akuutti, hän sanoo.

Samalla voi miettiä myös, millaisia asioita haluaisin itse hoitaa ennen omaa kuolemaansa.

Paperisotaan ei saada helpotusta vielä vuosiin

Satu Hassi teki tänä syksynä eduskunnassa kirjallisen kysymyksen kuolinpesän asioiden hoidon helpottamisesta. Hän esitti muun muassa, että oikeusministeriö laatisi yleisvaltakirjan, jolla kuolinpesän edustaja voisi hoitaa asioita kaikkien tahojen kanssa - pankeista verkkopalveluiden tarjoajiin. Hassi ehdotti myös, että ihmisen kuoltua Digi- ja väestötietovirasto (DVV) lähettäisi kuolinpesälle ohjevihkosen, josta löytyisi kaikki tarpeellinen tieto kuolinpesän asioiden hoidosta.

Hassin kysymyksen allekirjoitti yli 50 kansanedustajaa kahdeksasta eri puolueesta.

Kysymykseen vastannut kunta- ja hallintoministeri Sirpa Paatero (sd.) kertoi vastauksessaan, että omaisille löytyy keskitetysti tietoa suomi.fi-palvelusta. Ministeri kertoi myös, että Läheisen kuolema -verkostoyhteistyö, jota Digi- ja väestötietovirasto ja verohallinto valmistelevat yhdessä pankkien ja muiden sidosryhmien kanssa, korjaa monia Hassin mainitsemia ongelmia. Hankkeen tavoitteena on vähentää kuolemanjälkeistä byrokratiaa.

Ministeri Paateron mainitseman hankkeen valmistelu alkoi vuonna 2019 ja odotukset sitä kohtaan ovat suuret. Toiveena on, että tieto vainajan kuolemasta kulkisi eri tahoille mahdollisimman automaattisesti ja digitaalisesti ja perunkirjoitukset ja muut asiat voitaisiin hoitaa vähemmillä soitteluilla ja konttorikäynneillä sähköisesti.

Tällä hetkellä hanke on siinä vaiheessa, että DVV ja muut yhteistyötahot tekevät toteutuksen suunnittelua ja vaikuttavuusarviota.

- Kyseessä on todella iso hanke, joka vaatii monia lakimuutoksia ja rahoitusta, sanoo johtaja Ari Torkkel Digi- ja väestötietovirastosta kertoo.

Siihen, että paperisodasta päästään, menee vielä vuosia. Tämän hallituksen ohjelmassa ei hanketta mainita.

- Se on toki yksi asia, johon pitäisi osoittaa varoja. Ehkä tarvittaisiin myös jonkinlainen valtion tai hyvinvointialueiden rahoituksella toimiva neuvontakeskus. Pitäisi olla myös jokin elin, joka ratkaisisi pattitilanteet, esimerkiksi sen että kuolinpesän selvittelyssä ei päästä eteenpäin, Satu Hassi sanoo.

Tehokaskaan ei saa kaikkea hoidettua heti

Byrokratian vähenemistä ja tiedon siirron automatisointia odotellessa vainajan omaiset jatkavat paperisotaansa.

Liisa Lehtipuu tapaa omaisia Pirkanmaan hoitokodin ryhmissä, joissa kokoonnutaan vielä potilaan kuoleman jälkeen. Niissä keskustellaan kuolemaan liittyvästä byrokratiasta paljon.

- Kyllä usein kuulee, että koska vihdoin tulee se viimeinen kirje. Niitä tuntuu tulevan vielä vuosienkin jälkeen vainajalle tai perikunnalle.

Sarianne Hartosen mukaan moni läheinen haluaisi hoitaa kaikki kuolemaan liittyvät asiat tehokkaasti pois. Mutta usein asiat ovat monimutkaisia ja niitä on vaikea saada kerralla nippuun.

- Jos sen lähtökohtaisesti tietää ja hyväksyy, niin en tiedä, olisiko tilanteen kanssa ehkä helpompi elää.

Oletko sinä törmännyt byrokratiaan omaisesi kuoltua? Millaisia ajatuksia juttu sinussa herättää? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 6. joulukuuta kello 23 asti.

Lue myös:

"Nyt olisi ollut minun vuoroni kuolla", ajatteli Mauri Päivinen, kun vaimon jälkeen lähti oma poika - surutaakkaa lisää armoton byrokratia