Slush on muistutus siitä, että on jotain suurempaakin kuin Jeesuksen syntymä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

Sluuuuuush! Tuo on se ääni, kun vetää vessan, ja - Sluuuuush! - kaikki mennyt, ruma ja nolo katoaa.

Jäljelle jää tyhjyys, jolle voi rakentaa uuden talouden.

Ja niin lähtee Suomi nousuun. Kun on riittävästi visioita, uskoa muiden hölmöyteen ja reipasta työntekijöiden hyväksikäyttöä, syntyy paremman luokan riistoa, joka voimaannuttaa polkupyörälähetinkin polkemaan sohjoisessa ylämäessä äänen nopeudella.

Helsingissä järjestettiin joulukuun ensimmäisinä päivinä startup-tapahtuma Slush muistutukseksi siitä, että on jotain suurempaakin kuin Jeesuksen syntymä.

Slush on energiajuoma-aikuisten Live-Tinder, jossa suudelmien ohella vaihtuvat visiot, raha, uudet visiot, raha, uusimmat visiot ja raha niin, että lopussa pystyssä on enää vain Sarjayrittäjä, uuden ajan supersankari.

Slushissa tärkeintä on kohtaaminen: toive siitä, että idea ja raha tapaisivat ja lopussa joisivat toistensa syleissä jallushotteja vartioidussa VIP-tilassa. Hyvältähän tuo kuulostaa, kansantalous kiittää, mutta silloin tällöin voi (kateellisimmille!) herätä kysymys, miten kansantaloudelle käy, jos kaikki ovat sekaisin.

Työsopimuslain visionääriseen tulkintaan toimintansa perustanut ruokalähettiyhtiö Wolt sai myytyä itsensä 7 miljardilla. Startup-maailmassa janotaan rahan lisäksi myös mielipidepääomaa, ja siksi Juhani Mykkänen, Woltin eräs perustajista, kirjoitti kolumnin.

Siinä Mykkänen pohdiskeli, kuka olisi nykyajan Jeesus, ja tuli siihen tulokseen, että Elon Musk, koska myös Jeesus oli autokauppias, joka halusi paeta maapallon tuhoa raketilla avaruuteen.

Vastuullisuus on uusi musta.

Slushissa korostetaan, että ollaan häiriövapaalla alueella, ja vegaaniruokaa popsiessa voi kuunnella keskustelua vastuullisesta innovoinnista sekä opetuksia siitä, että firmojen nettisivuilla tulee näkyä paljon erivärisiä ja -sukupuolisia työntekijöitä hymyilemässä niin kuin riemuitsisivat kuultuaan, että orjuus on sielulle terveellistä.

Kun muistuttaa maailman tarvitsevan vastuullisuutta, voi unohtaa oman osuutensa, koska muistutti juuri muita vastuullisuudesta. Siksi Slush-bileiden eteen pysäköidyn punaisen Ferrarin kyljessä voi lukea isolla SUSTAINABILITY, kestävä kehitys.

Osa alustatalousyritysten ansaintalogiikasta perustuu työntekijöiden oikeuksien polkemiseen. Voittoa ei senkään avulla synny, mutta ravintoloita kyetään sentään ajamaan konkurssiin.

Alustatalous eristää yhä vahvemmin iäkkäimmät, jotka teknologisesti epäinnovatiivisina hidastavat maailman muuttumista sovellukseksi.

Veronkierto on työntekijän oikeuksien sivuuttamisen ohella globaalien teknologiayritysten toinen rohkea visio.

Sluuuuush! Siinä menivät pohjoismaisen hyvinvointivaltion rippeet pöntöstä alas, mutta ei hätää, perustetaan tilalle podcast, johon kutsutaan Jeesus vieraaksi.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.