Talvilajit jatkuvat perjantaina Ylen kanavilla, kun ohjelmassa ovat muun muassa sprinttihiihdot Lillehammerissa. Suora lähetys sprinttien finaaleista alkaa kello 13.20 Ylen kanavilla.

Salt Lake Cityn olympialaiset ovat jääneet monelle suomalaiselle mieleen dramaattisesta mäkihypyn joukkuekilpailusta. Suomi taipui olympiahopealle vain 0,1 pisteen erolla Saksaan.

Suomen joukkueeseen kuuluivat Janne Ahonen, Matti Hautamäki, Risto Jussilainen ja Veli-Matti Lindström.

Lindström oli ja on ehkä kenties joukkueen tuntemattomin lenkki. Hän ehti kuitenkin säväyttää vuoden 2002 olympialaisissa normaalimäen viidennellä sijallaan, mutta oli joukkuemäessä Suomen heikoin hyppääjä.

- En muuten muista enää hirveästi, mutta oma suoritus ei ollut edes tyydyttävä. Hävittiin kultamitali todella niukasti silloin, Lindström muistelee vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin.

Tuolloin harmitus olympiahopeasta oli nähtävillä jokaisen joukkueen jäsenen kasvoilta. Lindström latoi pettyneitä kommentteja Ylen haastattelussa.

- En saanut mitään irti itsestäni kisassa, tuolloin 18-vuotias Lindström sanoi.

- En oikein osaa sanoa, miksi. Ei ole ollut tarpeeksi varmassa kunnossa.

Lindström muistelee nyt, että antoi aika surullisia vastauksia kysymyksiin huonosti sujneen kilpailun jälkeen. Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa harmituksen taso on ehtinyt laskea.

- Sanotaanko näin, että jos olisi vieläkin yhtä iso potutus, sitten pitäisi käydä jossain hoidossa. Totta kai aika parantaa haavat, Lindström sanoo.

Lindströmin mieleen onkin kuitenkin jäänyt kirkkaimpana Salt Laken Citysta, että eivät kilpailut ihan täysin penkin alle.

- Jos jotain on jäänyt mieleen, niin ne jonkunlaiset suoritukset, Lindström muistelee

"Melkein 90 prosenttia ajasta potuttaa, kun urheilee huipulla"

Lindström nappasi urallaan viisi palkintokorokepaikkaa maailmancupissa. Hän otti haltuunsa Rukan mäkiennätyksen ennen Salt Lake Cityn olympialaisia 141 metrin siivullaan. Ehtipä Lindström hypätä myös vuosi Salt Lake Cityn pettymyksen jälkeen hypätä ensimmäisenä maailmassa yli 230 metriä, kun hän liiteli Planican lentomäessä 232,5 metriä.

Lindström oli hypännyt normaalimäen kilpailussa viidenneksi, mutta oli Suomen joukkueen heikoin suurmäen joukkuekilpailussa.

- En nyt voi sanoa, että olisin täysin tyytyväinen mäkihyppyuraani. Ajattelin tise silloin, että pitäisi olla täydellinen suoritus, jotta voisi olla tyytyväinen. Ei se nyt ihan aina sellaista ollut, Lindström kuvailee.

- Yksi toinen erittäin menestynyt urheilija sanoi joskus minulle, että melkein 90 prosenttia ajasta potuttaa, kun urheilee huipulla.

Mäkihyppyuransa jälkeen Lindström on vihkiytynyt brasilialaisen jujutsun pariin. Lindström toimii lahtelaisella salilla pääohjaajan apuna ja on aiemmin myös kilpaillut lajissa.

Lindström syttyi kamppailulajeihin jo lukiouransa aikana.

- Löysin silloin vapaaottelun. Silloin pärjäsivät vapaaottelussa Graciet, Lindström muistelee ja viittaa brasilialaisen jujutsun kehittäjiin.

Brasilialaisen jujutsun pariin Lindström palasi, kun lopetteli mäkihyppyuraansa kymmenisen vuotta sitten.

- Ajattelin, että olisi kiva harrastaa itsekin. Kun vapaaottelussa saa lyödä ja potkia kasvoihin, en viitsinyt sitä lähteä harrastamaan. Brasilialainen jujutsu oli sitten pehmeämpi kamppailulaji, Lindström toteaa.

Jotain samaa brasilialaisessa jujutsussa ja mäkihypyssä on Lindströmin mukaan.

- Kun kävin kisoissa, olin sarjojen välissä. Minun piti pudottaa painoa. Se ei ollut mäkihyppyaikanakaan mukavaa, mutta ei tässäkään lajissa, Lindström vertailee.

Eniten brasilialaisessa jujutsussa kiehtoo Lindströmiä, kuinka eri tekniikalla pienempi kaveri voi voittaa isomman kaverin.

- Myöhemmin pitkään harrastamisen jälkeenkin oppii koko ajan uutta ja tulee uusia asioita. Tekniikoiden kirjo on niin valtava, että ikinä ei tule oppimaan kaikkea, Lindström sanoo.

Voittaminen yhä iso juttu

Tätä nykyä Lindström seuraa harvakseltaan enää mäkihyppyjä. Lähinnä hän katselee arvokisoja. Hirveästi hän ei myöskään pidä enää yhteyttä vanhoihin mäkihyppytuttuihin.

- Joitakin harvoja on, joiden kanssa voi sanoa ystävystyneen. Olen huono pitämään yhteyksiä, Lindström toteaa.

Vuosien 2002-2008 mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja ja nykyinen Yle Urheilun mäkihyppyasiantuntija Tommi Nikunen muistaakin Lindströmin poikkeavana suomalaisena mäkihyppääjänä.

- Hän ei ollut samasta muotista kuin hänen aikansa muut hyppääjät. Hän oli aika harkitsevainen. Veli-Matti taisi olla myös ainoa, jolla sattui olemaan koulukirjat mukana reissuissa, Nikunen muistelee.

38-vuotiasta Lindströmiä ei myöskään Lahden kaduilla muisteta mäkihyppääjänä. Ainakaan miehensä itsensä mukaan toivottavasti ei muisteta.

- En tykkää yleensä hirveästi tuoda esille mäkihyppyuraani. Johtuu varmaan siitä, että olisin mielelläni ollut vielä parempi. En voi sanoa, että olisin hirveä ylpeä saavutuksistani, Lindström sanoo.

Rivien välistä paistaa, että voittaminen on Lindströmille edelleen iso juttu.

- Kyllä se on, kun lähden tekemään jotain tosissaan. Mutta nyt esimerkiksi brasilialaisessa jujutsussa osaa ottaa rennommin. Tiedän, että en voi aina voittaa, kun en ole harjoitellut täysillä, Lindström päättää.

Ylen Urheilustudio-viikonloppuisin muistellaan aiempia talviolympialaisia. Pekingin olympialaiset välitetään Ylen kanavilla 4.-20. helmikuuta.

Lue myös:

Kumpi on parempi, Tanja Poutiainen-Rinne vai Kalle Palander? Alppilegendat selvittivät vastauksen kysymykseen niukalla erolla

Tässä on yhdistetyn maajoukkueen suuri herkku, jonka synnystä liikkuu kolme keisarillista huhua - "Mäkihyppääjät ei pysty syömään tällaista"

Janne Ahonen korvattiin itävaltalaisilla Claudialla ja Sabinalla yhdistetyn maajoukkueessa - kaksikolla aiempaa kokemusta varjoliitimistä ja juhlapuvuista

Suomen mäkimiehillä on vasta kolmen paikan kiinnitys Pekingin olympialaisiin, mutta päävalmentaja ei pidä joukkuemäkeä itseisarvona - maajoukkueen kuopus ei ota tilanteesta paineita