EU:n taloussääntöjen remonttiin voi pian tulla vauhtia, kun Ranska ja Italia painavat yhdessä kaasua ja Saksakin lakkaa jarruttamasta. Suomen ryhtilinja tuskin pitää, arvioi erikoistoimittaja Jan Hurri.

Ranskan Emmanuel Macron, Saksan Olaf Scholz ja Italian Mario Draghi ovat EU:n tällä haavaa vaikutusvaltaisin mahtikolmikko. Kuva: Fabian Bimmer / Reuters, Yves Herman / Reuters, Remo Casilli / Reuters

Euroopan unionin (EU) talousrakenteet ja -säännöt muuttuvat ja kehittyvät yleensä kriisien varjolla - ja yleensä niin kuin suurimmat jäsenmaat tahtovat.

Suomen kaltaisten pienten jäsenmaiden osaksi jää yleensä ensin näytösluontoinen vastaan hangoittelu, sitten tinkiminen - ja lopulta periksi antaminen ja lähes mihin tahansa myöntyminen.

Suurin piirtein tällaista rataa EU:n talousrakenteet ja -säännöt ovat muokkautuneet moneen kertaan ensin viime vuosikymmenen finanssi- ja eurokriiseissä ja nyt vuorostaan koronakriisissä.

Seuraavat EU:n talousrakenteiden ja -sääntöjen suuret muutokset ovat jo vireillä, ja nekin sujunevat pitkälti vakiokaavan sanelemaan tapaan.

Muutosten suunta löytynee taas suurimpien EU-maiden - ja tällä kertaa etenkin Saksan, Ranskan ja Italian - tavoitteista, kun taas Suomelle jäänee ensin jarruttajan ja lopulta joustajan osa.

Tällainen kieltämättä mutkia suoriksi pelkistävä näkymä tulee mieleen, kun vertaa Suomen EU-linjaa taloustavoitteineen EU:n kolmen mahtimaan, Saksan, Ranskan ja Italian, vasta päivittämiin pyrkimyksiin.

Suomen talouslinja poikkeaa mahtikolmikon linjauksista kuin niissä olisi kyse kahdesta eri EU:sta - tai ainakin tyystin erilaisista lähestymistavoista.

Suomi tukeutuu - ja haikailee paluuta - EU:n yhä voimassa oleviin mutta koronakriisin ajaksi "hyllytettyihin" taloussääntöihin ja periaatteisiin.

Ranska ja Italia puolestaan ovat menossa tasan vastakkaiseen suuntaan kaasu pohjassa, ja Saksakin on juuri lakannut ainakin painamasta jarrua.

Suomen EU-linja taloustavoitteineen ilmenee Sanna Marinin (sd) hallituksen hallitusohjelmasta sekä hallituksen viimeksi tämän vuoden alussa eduskunnalle antamasta EU-selonteosta.

Niiden perusteella Suomi pitää - tai on ainakin pitävinään - kiinni EU-maiden talouspoliittisen omavastuun periaatteesta ja edellyttää perussopimusten muidenkin taloussääntöjen, kuten velka- ja alijäämärajojen, noudattamista.

Velka- ja alijäämärajat ja niihin kytkeytyvä EU:n talousohjaus ovat olleet koronakriisin takia "pois päältä", joten jäsenmailla on ollut lupa velkaantua ja panna toteen tarpeellisiksi katsomiaan talouden tukitoimia.

Velkaa onkin kertynyt kosolti lisää, ja nyt EU-mailla on julkista velkaa keskimäärin sata prosenttia ja Suomellakin noin 70 prosenttia suhteessa vuotuisen bruttokansantuotteen arvoon, kun sääntöjen mukaan velkasuhde saisi olla korkeintaan 60 prosenttia.

Yksi ajankohtainen EU:n talouskeskustelujen ja -kiistojen aihe onkin, milloin ja missä muodossa säännöt palautetaan käyttöön.

EU-komissio on tulkinnut koronakriisin poikkeusolot oivaksi tilaisuudeksi uudistaa ongelmallisiksi koettuja taloussääntöjä. Hanke on selvittelyvaiheessa, mutta toistaiseksi komissio on arkaillut selkeiden ehdotusten esittämistä.

Marinin hallitus ei ole muodostanut sääntöuudistuksiin Suomen virallista kantaa, mutta valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) on ottanut osaa Hollannin, Itävallan ja viiden pienen maan talousryhtiliikkeeseen peräänkuuluttamalla talouskurin palauttamista.

Viime tammikuisen EU-selonteon perusteella Suomikin pitää turhan mutkikkaaksi paisuneen taloussäännöstön selkeyttämistä mahdollisena ja ehkä jopa suotavana, mutta vain keskeisistä periaatteista tinkimättä ja perussopimuksia avaamatta.

Pääministeri Sanna Marin (sd) ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) joutuvat miettimään Suomen linjaa EU:n tulossa oleviin uusiin talouslinjauksiin. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Ranskan ja Italian tavoitteet ovat tyystin toista maata - eikä Saksankaan kanta ole enää yhtä ehdoton "nein" kuin ennen.

Saksan monilta osin uudistuva EU-linja ilmenee maan seuraavan hallituksen viime viikolla solmimasta "koalitiosopimuksesta".

Linjausten perusteella hallitusneuvotteluja johtanut Olaf Scholz on maan todennäköisesti seuraavana liittokanslerina monin tavoin toista maata kuin tehtävästä väistyvä Angela Merkel.

Saksan tuleva liittokansleri Olaf Scholz Kuva: FABRIZIO BENSCH

Saksa on Merkelin johdossa ollut ainakin Ranskaan verrattuna haluton EU:n suuriin muutoksiin, ja Saksa on kriisienkin aikaan lähinnä hillinnyt ja jarruttanut innokkaimpia EU:n sääntöjen ja rakenteiden uudistajia.

Saksa on EU:n runsasväkisin ja talouden mittareilla suurin ja vaurain jäsenmaa, joten sen kanta on luonnostaan ratkaissut, missä muodossa EU:n uudistuksia on pantu toteen. Se on harvoin yksin ollut aloitteellinen, mutta sen vaikutusvalta on riittänyt estämään radikaaleimpia uudistuksia.

Suuri ja vahva jarruttaja on ollut Suomellekin turvallinen tukipilari, jonka linjauksia on ollut helppo peesata.

Nyt tämä näyttää muuttuvan, sillä Scholzin hallitus ei aio painaa EU:n uudistuksissa jarrua samaan tapaan kuin Merkelin hallitukset ovat painaneet.

Vaikka hallitusohjelma jättää ison osan talouskysymyksistä tarkoin määrittelemättä, sen sivuilta ei myöskään löydy kovin täsmällisiä saati tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi entisiin velkarajoihin ja muihin taloussääntöihin palaamisesta.

Scholz on useissa viime vuosien puheenvuoroissaan kannattanut esimerkiksi EU:n talouspoliittisen ohjausvallan ja budjetin vahvistamista ja suhdannevaihteluita tasaavan välineen perustamista. Niistä juuri on kysymys EU:n paraikaa toteen pantavassa koronaelvytysrahastossa - joka syntyi Saksan ja Ranskan aloitteesta.

Saksan väistyvä liittokansleri Angela Merkel. Kuva: POOL

Sen koalitiosopimus sanoo suoraan, että Saksa haluaa avata EU:n perussopimukset ja muuttaa EU:n liittovaltioksi. Tavoitteen täsmällinen tarkoitus ja toteutus jäävät kuvaamatta, mutta se on silti suuri periaatteellinen poikkeama Saksan aiemmasta - ja Suomen nykyisestä linjasta.

Saksan taloustavoitteet ovat silti maltillisia siihen verrattuna, mitä Ranska ja Italia haluavat yhteistuumin saada aikaan.

Ranska ja Italia ovat perinteisesti kannattaneet talousvallan - ja talousvastuun - siirtämistä jäsenmailta EU:lle suuremmassa määrin kuin perussopimukset sanelevat tai Saksan ja Suomen kaltaiset maksajamaat ovat sallineet.

Kaksikon yhteisvastuun kasvattamiseen pyrkinyt linja on käynyt selväksi etenkin EU:n kymmenen viime vuoden kriisitoimissa ja EU:n talousrakenteiden ja -sääntöjen uudistuksissa.

Nyt kaksikon määrätietoisuus vaikuttaa entisestään voimistuneen - ja keskinäinen yhteishenki tiivistyneen.

Tämä vahvistui viime viikonloppuna, kun Ranska ja Italia kirjasivat keskeiset EU-linjauksensa taloustavoitteineen juhlallisen yhteistyösopimuksen muotoon.

Sopimusta ei ole sanasta sanaan julkistettu, mutta Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Italian pääministeri Mario Draghi ovat yhdessä ja erikseen vuolaasti kehuneet ja kuvanneet sopimuksen sisältöä.

Kuvausten perusteella vaikuttaa, että Ranska ja Italia eivät aio palata EU:n taloussääntöjen periaatteisiin tai pykäliin ainakaan sellaisenaan kuin ne olivat voimassa vielä ennen koronakriisiä.

Ranskan julkinen velkasuhde on yli sata prosenttia ja Italian noin 150 prosenttia, joten sääntöjen edellyttämä paluu EU:n sallimiin velkasuhteisiin olisi niille poliittisesti vaikeata tai mahdotonta.

Velkakestävyys on toki tärkeä tavoite myös Ranskalle ja Italialle, mutta niiden mielestä julkisen talouden kestävyyttä tulisi kohentaa talouskasvun eikä talouskurin avulla.

Italian pääministeri Mario Draghi (oik.) ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron löysivät toisensa EU-asioissa. Kuva: Alberto Pizzoli / AFP

Kasvun vahvistamiseksi ne olisivat valmiita ottamaan vaikka lisää velkaa, toki mieluiten EU:n yhteiseen eikä kunkin maan omaan piikkiin. Niinpä ne visioivat EU:n elvytysrahaston muuttamista pysyväksi järjestelyksi.

Saksan uudet taloustavoitteet eivät ole yhtä suorasukaisia kuin Ranskan ja Italian pyrkimykset, mutta sävyero ei ole enää yhtä jyrkkä kuin aiemmin.

Kolmen mahtimaan uusiin talouslinjauksiin verrattuna Suomi näyttää painavan jarrua lähes entiseen tapaan.

Mutta jos EU:n mahtimaat haluavat panna taloussäännöt uusiksi, Suomi tuskin kykenee sitä estämään, vaikka panisi kuinka päättäväisesti hanttiin.

Toki Suomen on syytä vaatia talouskuriin ja sopimuspykäliin palaamista, jos hallitus ja eduskunta niihin uskovat.

Mutta ehkä linjauksiin on samalla viisasta jättää myös jonkin verran tulkinnan varaa ja selittelyn sijaa, sillä tuskin talousryhti on Suomelle niin tärkeä vaatimus, että sen takia mikään hallitus olisi valmis eroamaan EU:sta.

Jos taloussääntöjen uusiminen noudattaa vakiokaavaa, Suomea odottanee taas kaiken jarruttelun, hangoittelun ja tinkimisen päätteeksi sama loppunäytös kuin yleensä: periksi antaminen ja lähes mihin tahansa myöntyminen.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Talousjätti Saksa on tarjoamassa Suomen EU-politiikalle karvasta myrkkypilleriä

Lue lisää: Kommentti: Saksan EU-linjaan tulossa radikaali käänne - maan seuraava hallitus haluaa muuttaa EU:n oikeaksi liittovaltioksi

Lue lisää: Kommentti: Suomen epämääräinen kanta EU:n taloussääntöihin taipuu tarvittaessa melkein mihin tahansa myönnytyksiin