Mitja ja Eppu Piekäinen ovat erilaisia ihmisiä kuin vuosi sitten. 16- ja 18-vuotiaat veljekset kertovat, että nyt he osaavat olla hetkessä paremmin läsnä. On helppoa vain olla.

Muutoksen syy löytyy Piekäisten taskuista. Älypuhelinten sijaan he kaivavat esiin vanhat Nokiat. Parinkympin kapulat olivat uutta teknologiaa ehkä 15 vuotta sitten.

- Tässäkään ei ole koskaan viestiäänet päällä. Piippaus vie heti pois hetkestä. Mieluummin luen viestit omalla ajallaan, Eppu Piekäinen esittelee puhelintaan.

Digitaalinen taantuminen ei ole aiheuttanut tamperelaisveljeksille ahdistusta tai ulkopuolisuuden tunnetta. Kaikkea muuta.

- Olo tuntuu reilun vuoden jälkeen paljon viisaammalta ja fressimmältä. Jotkut kaveritkin ovat laittaneet äänet pois ja seuranneet, paljonko puhelimella kuluu aikaa. Ehkä mun päätös on vaikuttanut myös heihin, Mitja Piekäinen kertoo.

Älypuhelimen käytön tietoinen vähentäminen on yleinen ilmiö alle 30-vuotiaiden joukossa, sanoo vapaa tutkija, kulttuuriantropologi Inkeri Aula.

- Digilaitteet vaikuttavat omiin mielialoihin ja ajatuksiin itsestä ja maailmasta. Kyseessä on oman tajunnan takaisinvaltaus.

"Yhteyden syntymiselle ei ole mitään tilaa"

Älypuhelimen käytön kielteisistä vaikutuksista on puhuttu jo vuosia. Sosiaalisen median uskotaan lisäävän mielenterveyshäiriöitä, mutta tutkimuksissa ei ole löydetty vankkaa yhteyttä.

Keskittymiskyvyn häiriintyminen kuitenkin on todellinen ilmiö, Inkeri Aula sanoo.

Aula kuuluu SENSOTRA-tutkimusryhmään, joka selvittää eri sukupolvien suhtautumista omaan elinympäristöönsä. Hän tutkii, miten teknologian muutos vaikuttaa ympäristön aistimiseen erityisesti kaupungeissa.

Muutos on selvä. Ihminen ei esimerkiksi enää havainnoi samalla tavalla ympäristöään tai kysy vierailta tietä, kun taskussa on koko maapallon kattava karttajärjestelmä.

Ympäröivä maailma avautui Eppu ja Mitja Piekäiselle uudella tavalla, kun mahdollisuus kadota sometodellisuuteen puuttui.

- Pari viikkoa oli vaikeaa, kun käsi haki automaattisesti taskusta puhelinta. Jo kuukauden päästä huomasin, että on ihan kiva vaan olla, katsoa vaikka ikkunasta ulos, Mitja Piekäinen kertoo.

Silmiinpistävintä oli huomata, kuinka paljon kaikki muut tuijottavat hohkaavia ruutujaan. Eppu Piekäisen mielestä kasvokkain kanssakäyminen menee pilalle heti, kun jompikumpi ottaa puhelimen esiin.

- Mitä sä teet? Ignooraat täysin toisen, kun avaat jonkun Snapchatin. Keskustelulle tai yhteyden syntymiselle ei ole mitään tilaa.

"Someahdistus hälvenee aika nopeasti"

Tutkija Inkeri Aulan mukaan älypuhelimen käytön sääntelyssä on lopulta kyse melko itsestään selvästä asiasta: kaikki, mitä teemme, muokkaa sitä, mitä olemme.

- Ihminen voi vaikuttaa somensa sisältöön vain rajallisesti. Välillä on hyvä kytkeytyä johonkin muuhun, etteivät mielen sisällöt tule vain jatkuvasta ärsyketulvasta.

Monen älypuhelin kietoutuu niin vahvasti kaverisuhteisiin, kouluun, työhön ja arkiasioiden hoitamiseen, että käytöstä kokonaan luopuminen on liian vaikea muutos.

Mutta jo muutaman päivän kokeilu voi olla hyväksi.

- Koe, miltä se tuntuu. Somessa roikkumisen tuoma ahdistus hälvenee aika nopeasti. Kannattaa antaa sille mahdollisuus, Eppu Piekäinen sanoo.

Mitja Piekäinen kokee olevansa iloisempi ilman älylaitetta.

- Ja kuinka rauhalliseksi tulee, se on iso juttu. Aiemmin oli jatkuvasti pakko saada jostain jotain stimulaatiota. Nyt ei oo mitään hätää, ei mitään kiirettä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta torstai-iltaan klo 23:een asti.