THL:ssä tunnutaan pitävän tiukasti kiinni siitä, että on vain yksi totuus ja se on THL:n totuus, kirjoittaa Tapio Sadeoja.

Tuskin kenellekään jäi epäselväksi, että perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) viime viikolla oli hyvin, hyvin tyytymätön Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL) ja Kansalliseen rokotusasiantuntijaryhmään (Krar), jotka ovat ovat Kiurun mukaan hidastelleet liikaa kolmansien covid-rokotteiden antamisessa.

Jos Kiurun esiintymisestä Ylen uutisissa ja A-studiossa olisi jäänyt vielä jotain epäselvää, kenelle sanat oli osoitettu, julkisuuteen tupsahti pyytämättä ja yllättäen tieto, että hallituksen sisällä esiintyy syvää tyytymättömyyttä THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekiin, jonka sanottiin olevan "laumasuoja-ajattelun vallassa " (IL 28.11.).

Selvää on, että STM:n ja THL:n välille oli leimahtanut valtataistelu, jossa panoksena on Suomen linja koronan vastaisessa taistelussa. Ajoitus on kiusallinen, uhkaahan maailmaa uusi, mahdollisesti hyvinkin hankala muuntovirus. Tosin eilisen hallituksen kokouksen jälkeen voisi veikata, että Kiuru on ottamassa selkävoiton.

Onneksi.

Nohynek, joka on myös Krarin sihteeri, käytännössä käyttää Suomessa suurinta valtaa, kun rokotusohjelmista ja niiden toteuttamisesta päätetään. Hän kiisti väitteet hidastelusta.

Voihan se olla, ettei Suomessa ole hidasteltu, mutta Suomessa on vain kaksi prosenttia väestöstä saanut kolme rokotetta, millä tavoitellaan EU-maiden tilastoissa jumbosijaa.

Kiuru teki eilisillan tiedotustilaisuudessaan selväksi, että Suomessa on kapasiteettia rokottaa huomattavasti enemmän kuin nyt rokotetaan, mutta yhteiset ohjeet puuttuvat. Tämä oli suora piikki THL:lle, jonka tehtävänä on nuo ohjeet antaa.

Käytännössä STM ja THL vääntävät kättä, missä roolissa Suomen rokotusstrategiassa on tautitapausten vähentäminen. Kiuru vaatii, että tautitapauksia on painettava alas, missä kolmannet piikit ovat keskeisessä asemassa. THL:n näkemyksen mukaan tautitapausten alaspainaminen ei kuulu rokotusstrategiaan, eikä se ole oleellista. Kolmas rokotus ei kuulu THL:n ajattelun mukaan kaikille vaan ainoastaan määritellyille riskiryhmille.

THL:n linja kolmansissa rokotteissa eroaa monista muista maista EU-maista. Myös lähes kaikki keskeiset kansainväliset toimijat ovat hoputtaneet kolmansien piikkien antamista. EU:n tahtotila tuli selväksi, kun se esitti kaavailevansa, että koronapassi olisi voimassa vain yhdeksän kuukautta toisen rokotuksen jälkeen. Eli käytännössä kolmannet rokotteet on annettava koko aikuisväestölle, sanoivat Nohynek tai THL mitä tahansa.

Kun Kiuru arvosteli - toki nimeä mainitsematta - Nohynekiä, THL:n sisältä nousi jopa raivokkaita ääniä, etteivät poliitikot saa puuttua tieteeseen eivätkä syödä asiantuntijaorganisaation uskottavuutta. THL:ssä tunnutaan pitävän tiukasti kiinni siitä, että on olemassa vain yksi totuus ja se on THL:n totuus.

Kun Suomessa on tapana leimata THL:n arvostelijat tieteen vastaisiksi, unohtuu autuaasti, ettei tiede tarjoa covidin torjunnassa yksiselitteisiä vastauksia kuin hyvin rajallisesti. Kun Ruotsi valitsi tegnelliläisen linjan, sitä perusteltiin tieteellä ja kun Uusi-Seelanti valitsi täysin päinvastaisen linjan, sitäkin perusteltiin tieteellä. Toki päätöksissä oli mukana vahva arvolataus.

Tiede antaa myös eri vastauksia riippuen siitä, keneltä kysytään. Suomessa viranomaisten tiede todisti aluksi, että maskit ovat tarpeettomia, kenties jopa haitallisia, ja Suomessa viranomaiset tieteen nimissä kiistivät pitkään, ettei korona tartu ilmateitse. Suuressa osassa muuta maailmaa tiede oli päätynyt eri tulokseen. Yllättäen muu maailma oli oikeassa.

Tiede, politiikka ja arvokysymykset ovat menneet koronantorjunnassa jo aikaa sitten täysin sekaisin. Maallikon on mahdoton erottaa, milloin on kyse mistäkin. Kun hallitus päätti keväällä, ettei Suomessa oteta koronatodistusta käyttöön, päätös oli poliittinen. Kun hallitus päätti käytännössä yhteiskunnan avaamisesta ja rajoitusten poistamisesta, kyse oli puhtaasti politiikasta, kenties jopa populismista. Tieteen kanssa näillä asioilla ei ollut mitään tekemistä.

Kiuruun ja Nohynekiin personoituvassa STM:n ja THL:n kädenväännössä on kyse paitsi tieteestä, myös vallasta ja arvoista. Ei pitäisi olla kahta sanaa, että strategiasta ja siihen sisältyvistä arvoista päättää valtioneuvosto.

Jos meillä on uuden muuntoviruksen myötä edessä vielä vaikeammat ajat kuin nyt, kohtaamme entistä vaikeampia ja tuskallisempia arvovalintoja. Silloin on oltava selvää, kuka ja mikä päättää.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien entinen vastaava päätoimittaja.