Kun historian 23. talviolympialaiset olivat päättyneet Pyeongchangissa helmikuussa 2018, toimittajakunnassa varmaa oli ainakin, että kisojen parissa työskennelleiden norjalaisten kollegojen ylityötunnit olivat paukkuneet huolella. Jos kotimaisessa mediassa väsättiin erikoispainoksia ja -lähetyksiä Iivo Niskasen saavuttamasta Suomen joukkueen ainoasta olympiakullasta, vuonomaan urheilijat kahmivat Pyeongchangista peräti 14 olympiavoittoa ja tekivät samalla talviolympialaisten mitaliennätyksen, 39 kappaletta.

Vaikka meriitti on 5,3 miljoonan asukkaan kansalle suorastaan käsittämätön, talviurheilua tarkalla kammalla seuraaville se oli enemminkin seurausta jo aiemmin talvella nähdystä tulostasosta.

Norjalaisjuhlat ovat olleet puheenaihe myös Pyeongchangin kisojen jälkeen mitä tulee suksilajien arvokisoihin ja maailmancupeihin. Tulokset ovat nimittäin olleet viime vuosina vain paranemaan päin. Viime kaudella norjalaiset saavuttivat vuodenvaihteeseen mennessä yhteensä 32 osakilpailuvoittoa maastohiihdon, mäkihypyn, yhdistetyn, alppihiihdon ja ampumahiihdon maailmancupeissa. Voittoprosentti oli huima 49,2.

Norjalaisten tavaramerkiksi pohjoismaisissa hiihtolajeissa on muodostunut vahva kauden avaus etenkin Rukalla: toissa kaudella yhdeksän voittoa kymmenestä kilpailusta ja vuosi sitten yhdeksän voittoa 11 kilpailusta. Näistä 21 kilpailusta kymmenessä palkintopallilla nähtiin vähintään kaksi norjalaista.

Uudet tuulet

Huonosti ei Norjalla mennyt tänäkään vuonna: kolme ykkössijaa oli enemmän kuin millään muulla maalla. Voittoja olisi voinut olla enemmän, jos kaksi kertaa korkeimmalla korokkeella seissyttä yhdistetyn tähteä Jarl Magnus Riiberiä ei olisi hylätty lauantaina tai Norjan maastohiihtomiehet olisivat osallistuneet sunnuntain takaa-ajoon.

Vaikka edellä mainitut tapaukset olisivat kääntyneet norjalaisittain parhain päin, joukkueen tulos olisi silti jäänyt edellisiä kertoja selvästi heikommaksi.

Maastohiihdon osalta avausviikonlopun merkittävin signaali oli, että 33-vuotiaan Therese Johaugin valta-asema horjuu. Vaikka Johaug ylitti maalilinjan ensimmäisenä sunnuntain takaa-ajossa, lauantaina hän joutui tunnustamaan 11 vuotta nuoremman Frida Karlssonin paremmakseen. Ykkössija oli livennyt Johaugilta Rukan normaalimatkoilla edellisen kerran marraskuussa 2013.

Kausina 2016-2018 kärsimänsä dopingpannan jälkeen Johaug on voittanut kahta lukuun ottamatta kaikki väliaikalähtöiset 10 kilometrin kilpailut, joihin on osallistunut. Viime kauden häviö Yhdysvaltain Jessie Digginsille meni työtapaturman piikkiin, mutta nyt Johaug on uudessa tilanteessa.

Karlssonin kehitys kesän aikana on ollut sitä luokkaa, että Johaugin unelma uran ensimmäisestä henkilökohtaisesta olympiakullasta on uhattuna. Vaikka Johaug olisi Pekingin olympialaisten aikaan parhaassa kunnossaan, se ei välttämättä enää riitä lyömään Karlssonia.

Sunnuntaina Karlsson hiihti tasaväkisesti hiihtokuningatarta vastaan siitä huolimatta, että hän kilpaili perjantaina täyden sprinttipäivän Johaugin viettäessä lepopäivää.

Hyvää mainosta

Karlssonin ohella Rukalla esiin nousi toinen 22-vuotias hiihtäjä. Venäjän Aleksandr Terentjev taitaa Suomessa ja kylmässä hiihtämisen, mistä saatiin jälleen osoitus perjantain sprintissä, kun nuorukainen juhli ensimmäistä maailmancupin osakilpailuvoittoaan. Terentjev muistetaan myös sprintin alle 20- ja 23-vuotiaiden maailmanmestaruuksista Lahdesta ja Vuokatista. Mainittuja Suomen kisoja yhdistää lämpötila, joka on huidellut joka kerta yli kymmenessä pakkasasteessa.

Pekingin olympiaoloista on toistaiseksi tiedossa mahdollisuus purevasta pakkasesta. Sen ei pitäisi olla ainakaan pois Terentjevin menestysmahdollisuuksista.

Samaa voi sanoa Rukalla vahvasti esiintyneistä Suomen kärkihiihtäjistä. Kuusi urheilijaa henkilökohtaisilla matkoilla kymmenen parhaan joukossa on paras suomalaishiihtäjien joukkuepanos Rukalla olympiakausina.

Isossa kokonaiskuvassa viime kaudesta muutokset eivät ole suuria. Miesten distanssimatkoilla Iivo Niskanen lyö kiilaa massiiviseen norjalais-venäläiseen rintamaan, naisten sprintissä ruotsalaiset ovat suvereeneja sinikeltaisten ykköstykkien poissaoloista huolimatta ja distanssikisoissa vertailu käy Johaugiin ja Karlssoniin.

Siksipä Saksan Katharina Hennigin kolmas sija väliaikalähdössä ja vuonna 2000 syntyneen yhdysvaltalaisen James Clinton Schoonmakerin seitsemäs sija sprintissä olivat Rukan paukkupakkasessa tuloksia, jotka varmuudella lämmittivät lajientusiasteja ja Kansainvälisen hiihtoliiton edustajia. Norjan ylivallan kokemasta kolauksesta puhumattakaan.

Lue myös:

Iivo Niskasen koville kultapuheille katetta, taustalta paljastui yllättäviä suomalaisonnistumisia - tässä ovat Suomen ilot ja huolenaiheet Rukan jälkeen

"Oli sellainen tonnin seteli -ilme" - Ilkka Herolaa otti päähän, kun huippuhyppy Rukalla meni roskakoriin

Krista Pärmäkoski halusi hiihtää ankarassa pakkasessa, vaikka valmentaja oli toista mieltä - lähetti kisan jälkeen terveisiä miehelleen

Venäjän hiihtopomo Jelena Välbe piikitteli pakkasta pelänneitä norjalaisia ja Iivo Niskasta - "En ymmärrä, mutta se on heidän ongelmansa"

Janne Ahonen korvattiin itävaltalaisilla Claudialla ja Sabinalla yhdistetyn maajoukkueessa - kaksikolla aiempaa kokemusta varjoliitimistä ja juhlapuvuista