Poliisipartio saapui Ulvilan Tähtisentien henkirikospaikalle noin aamukolmelta 1. joulukuuta 2006. Siitä hetkestä käynnistyi jahti Ulvilan surman tekijän kiinnisaamiseksi.

Se jatkuu yhä. Varsin verkkaisesti, mutta kokonaan rikosta ei ole unohdettu. Se tulee poliisin tutkinnanjohtajan työpöydälle useita kertoja vuodessa.

Nettifoorumeilla jaksetaan yhä pohtia, mitä Tähtisentiellä lopulta tapahtui. Murha ei vanhene koskaan.

Poliisi saa edelleen tapauksesta vihjeitä. Viimeksi kesällä poliisi sai laajaa tietoaineistoa sisältäneen vihjeen, joka ei kuitenkaan tuonut rikokseen uutta selvyyttä.

Ulvilan surman tutkinnanjohtajana vuodesta 2010 toiminut rikoskomisario Erik Salonsaari kertoo, että vihjeiden laatu on varsin kirjava.

- Ääripäänä voisi mainita vihjeen, jossa murhan tekijäksi nimettiin eräs henkilö. Motiivina oli vihjeen antajan mukaan se, että kyseinen henkilö oli surmannut Jukka S. Lahden kostoksi tuhansia vuosia sitten edellisessä elämässä tapahtuneesta murhasta, Salonsaari kertoo.

Kiinnostava tieto on, että viime aikoina vihjeitä on tullut kiihtyvällä tahdilla. Mitään selitystä tälle ei kuitenkaan ole löytynyt.

Kertaakaan vihjeet eivät ole rikoksen oikeusjuttujen päättymisen jälkeen johtaneet varsinaiseen esitutkintaan.

Asianajaja: "Vanhat tutkintalinjat auki"

Murhasyytteestä lopulta vapautetun Anneli Auerin asianajajana toiminut Juha Manner ei usko, että poliisi voisi edetä vihjeitä saamalla. Hän kehottaa avaamaan suljettuja tutkintalinjoja.

Manner viittaa surmapaikalta puuklapista löydettyyn dna-jälkeen, joka myöhemmin paljastui keskusrikospoliisin tutkijan jättämäksi.

Ennen tätä tietoa ehdittiin dna-testata yli 700 miestä muun muassa Jukka S. Lahden työpaikalta. Koska osumaa ei tietenkään tullut, monet mahdolliset epäillyt poistuivat poliisin listoilta.

Nämä tutkintalinjat pitäisi Mannerin mielestä avata uudelleen.

- Voi olla, että tämän tekeminen vaatisi poliisissa seuraavan sukupolven ennen kuin se alkaa kiinnostaa. En oikein hyväksy sitä ajattelutapaa, että asiaa ei tutkita kuin jonkin vinkin perusteella, Manner toteaa.

Monia kansalaisia Ulvilan surman arvoitus kutkuttaa yhä. Ehkä se selittää, miksi poliisi saa edelleen rikoksesta vihjeitä.

Esimerkiksi verkon suositulla rikosfoorumilla Murha.info:ssa Ulvilan surman ruodinta elää vahvana.

Pelkästään marraskuussa Ulvilan surmasta on kirjoitettu sadoissa viesteissä. Foorumilla ruoditaan rikoksen keskeisiä teemoja, kuten huppumiestä ja hätäkeskuspuhelua, sekä spekuloidaan uusilla teorioilla.

Huppumiehestä Anneli Aueriin

Suomen tunnetuimpiin henkirikoksiin kuuluvan murhan tutkinnan päälinjana oli aluksi huppupäisen murhamiehen etsintä.

Perheen äiti, 41-vuotias Anneli Auer, soitti murhayönä hätäkeskuspuhelun, jossa hän kertoi tuntemattoman miehen tunkeutuneen perheen taloon.

Auerin mukaan tunkeutuja oli erittäin raa'alla ja julmalla tavalla surmannut perheen isän, 51-vuotiaan Jukka S. Lahden. Myös Auer oli saanut teräaseesta vammoja. Pariskunnan neljästä lapsesta osa oli hereillä teon aikana.

Huppumiestä ei ole koskaan löytynyt, mutta etsinnät aiheuttivat mediakohun, joista sittemmin tuli tapaukselle tyypillisiä. Esimerkiksi vuonna 2007 poliisi vangitsi porilaisen näyttelijän, kun Anneli Auer oli tunnistanut hänet mahdolliseksi tekijäksi.

Varsin nopeasti selvisi, ettei näyttelijällä ollut mitään tekemistä tapauksen kanssa.

• Katso Yle Areenasta: Poliisi-tv huppumiehen jäljillä keväällä 2007

Yli kahden vuoden tutkimusten jälkeen rikostutkinnan painopiste muuttui. Pääepäillyksi nousi Anneli Auer. Hänet vangittiin syksyllä 2009, lähes kolme vuotta rikoksen jälkeen.

Poliisi tiedotti Auerin tunnustaneen murhan poliisikuulusteluissa. Auer kiisti tunnustuksen oikeudessa. Hänen mukaansa kyse oli väsymyksestä ja poliisin painostuksesta.

Seuraavien vuosien tapahtumat ovat ainutlaatuisia Suomen rikoshistoriassa. Monia niistä selittää se, että "savuavaa asetta" eli suoraa todistetta Auerin syyllisyyden tueksi ei löytynyt.

Syyttäjän näkemys oli toisaalta se, että ulkopuolisesta murhaajasta ei paikalle jäänyt vakuuttavia todisteita.

• Katso Yle Areenasta: Anneli Auerille luettiin murhasyyte vuonna 2010

Niinpä murhajuttu teki yli viisi vuotta kestäneen kierroksen oikeuslaitoksessa valtavan mediahuomion saattelemana.

Uutisoitavaa riitti, sillä syyttäjä vyörytti eri oikeusasteissa runsaasti aihetodisteita Auerin syyllisyyden osoittamiseksi.

Auerin rinnalla julkisuuden kirot otti vastaan asianajaja Juha Manner. Vaikka hänellä oli pitkä kokemus monipuolisista asianajajan töistä, julkisuus oli hänelle uutta.

Manner kertoo, ettei hänellä ollut rutiinia median edessä esiintymiseen ja julkisuuteen.

Mediahuomio tuli yllätyksenä, sillä ottaessaan Auerin asiakkaakseen, Juha Manner ei edes osannut yhdistää tapausta Ulvilan surmaan. Aiemminkin murhajuttuja hoitanut Manner valikoitui tehtävään Anneli Auerin veljen yhteydenoton jälkeen.

Alku oli kivinen, sillä pikahälytyksen ensimmäiseen kuulusteluun saanut Manner etsi asiakastaan Rauman poliisiasemalta. Todellisuudessa Auer oli Turussa, joten ensimmäinen kuulustelu jäi asianajajalta väliin.

- Aika nopeasti se julkisuusrumba alkoi. Se toi ylimääräisen stressikertoimen työhön, varsinkin alkuvaiheessa. Myöhemmin äkkinäisetkin haastattelutilanteet alkoivat jo sujua, Manner muistelee.

Todistajien kirjo takasi meheviä juttuja

Tapauksen monenlaiset hämmentävät käänteet takasivat sen, että Ulvilan surma pysyi vuosia otsikoissa. Varsinkin syyttäjä marssitti oikeuteen hyvin kirjavan joukon todistajia.

Todistamassa kävi muun muassa tunnettu suomalainen kapellimestari, joka oli oma-aloitteisesti analysoinut hätäkeskusnauhoitetta. Myös eräänlaisia luonnetodistajia kävi arvioimassa syytetyn ja uhrin käyttäytymistä eri tilanteissa.

Juha Mannerin mukaan syyttäjän toiminnasta jäi kuva jutusta, joka on pakko voittaa. Hänen mielestään syyttäjä yritti todistajien määrällä korvata laatua.

- Monesti ihmettelin, miten tällaisia todistajia voidaan paikalle tuoda ja miten joku voisi heitä uskoa, Manner sanoo.

Paljon julkisuutta saivat muun muassa peitepoliisin soluttautuminen Auerin miesystäväksi, syyttäjän väitteet Auerin harjoittamasta saatananpalvonnasta ja teoria siitä, että Auer harjoitteli murhaa etukäteen.

Tuomittiin käräjillä, vapautettiin hovissa

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen vankeuteen miehensä murhasta marraskuussa 2010, mutta seuraavana kesänä Vaasan hovioikeus kumosi tuomion.

Vuonna 2012 korkein oikeus palautti koko jutun takaisin käräjäoikeuteen uuden todistusaineiston vuoksi.

Uusintakierroksen aluksi Satakunnan käräjäoikeus piti Aueria joulukuussa 2013 jälleen syyllisenä, mutta tälläkin kertaa Vaasan hovioikeus kumosi tuomion talvella 2015.

Anneli Auerin murhasyytteen oikeuskäsittely päättyi joulukuussa vuonna 2015. Tuolloin korkein oikeus hylkäsi valituslupahakemukset hovioikeuden tuomiosta.

Oman mausteensa murhajuttuun toivat Aueriin ja tämän entiseen miesystävään kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt.

Ne johtivat pitkiin vankeusrangaistuksiin, jotka saivat lainvoiman kesällä 2014, kun korkein oikeus hylkäsi valituslupahakemukset.

Ajatus kirjasta kutkuttaa

Vuosien oikeussalirumba on tuottanut hurjan määrän henkirikokseen liittyvää aineistoa. Puolustusasianajaja Juha Mannerin hallussa on kaksikymmentä mapillista materiaalia.

Mapit huutelevat aika ajoin isäntänsä nimeä. Edelleen asianajajan töitä tekevä 67-vuotias Manner haluaisi koostaa henkirikoksen oikeuskäsittelyn värikkäistä vaiheista kirjan.

Itse kirjoitustyöhön hän ei halua tarttua, mutta olisi valmis käymään mappiviidakon asiakirjat läpi ja kertomaan tapauksen vaiheista jollekulle, joka kirjoittaisi ne kirjaksi.

- Minulla olisi kyllä mielenkiintoisia tarinoita. Sellaisiakin, joita ei ole julkisuudessa ollut. Luulen, että ne voisivat ihmisiä kiinnostaa.

Ulvilan surman tarina odottaa yhä päätöstään. Murhaaja on vapaana. Rikoksen ratkaisu vaikuttaa olevan edelleen yhtä kaukana kuin harmaana joulukuisena yönä 15 vuotta sitten.