Oletko rohkea ja äänekäs ekstrovertti vai hiljainen ja hillitty introvertti? Todennäköisesti et oikeasti ole kumpaakaan.

Kamppailun kahden ääripään välillä voi lopettaa, sillä kukaan ei ole täysin introvertti tai ekstrovertti. Kuva: Shutterstock

Usein kuulee puhuttavan ekstroverteistä ja introverteista. Puhelias ja sosiaalinen ihminen mielletään ulospäinsuuntautuneeksi ekstrovertiksi, kun taas hiljaisempi introvertiksi.

Moni saattaa kokea vaikeuksia asettaa itseään ekstrovertti-introvertti laatikkoon. Kumpikaan ei välttämättä oikein täysin tunnu omalta. Syy siihen voi olla, että kukaan ei ole täysin ekstrovertti tai introvertti.

Selitetäänpä vähän.

Kyse on kahden kategorian sijaan jatkumosta, jonka toisessa päässä on ekstroversio ja toisessa introversio. Tämä jatkumo määritellään temperamentiksi.

Toisilla on tietyissä asioissa enemmän ekstroversion piirteitä ja heitä voidaan puhekielessä kutsua ekstroverteiksi. Ihmisiä, joilla on useammissa asioissa enemmän introversion piirteitä kutsutaan taas puhekielessä introvertiksi.

Ihminen ei kuitenkaan ole selkeästi kumpikaan näistä ääripäistä, vaan asettuu johonkin kohtaan jatkumolla sen mukaan, kumpia piirteitä hänessä enemmän on. Suurin osa sijoittuu jatkumon keskelle, ja heitä kutsutaan ambiverteiksi.

Yhdellä ihmisellä näiden piirteiden määrä lisäksi vaihtelee eri alueilla niin, että voit samanaikaisesti olla yhdessä asiassa introvertti ja toisessa ekstrovertti.

-?Ekstroversio ja introversio määritellään monen eri ominaisuuden avulla, ja siitä seuraa, että kukaan ei voi olla selkeästi toista tai toista, tai ainakin se on harvinaista, Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo.

Onko ihmisten jakaminen ekstrovertteihin tai introvertteihin sitten hyödyllistä?

Ihmisen itsensä kannalta on hyödyllistä, jos hän saa siitä enemmän välineitä itsensä ymmärtämiseen. Temperamenttipiirteidensä tunnistaminen auttaa käsittämään, miksi asia, joka jollekin toiselle on helppoa ja luonnollista, onkin itselle vaikeaa ja kuormittavaa.

- Tärkein merkitys on, että ihminen saa enemmän välineitä itsensä ymmärtämiseen, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Esimerkkinä voi käyttää perinteistä tilannetta, jossa toinen on luontevasti esillä ja äänessä. Itse taas kokee sosiaaliset tilanteet vaikeana ja saattaa kokea itsensä epämääräisesti huonoksi.

Biologisten tekijöiden lisäksi ympäristöllä on vaikutusta siihen, millaisia meistä kasvaa. Vaikka temperamentin katsotaan olevan pysyvä ominaisuus, muuttuu sen ilmiasu kuitenkin elämän aikana.

Temperamentti ei kuitenkaan määrää ihmisen käytöstä. Se vain selittää, miksi tietynlainen toiminta, kuten jatkuva muiden ihmisten seuraan hakeutuminen, tuntuu toisesta ihmisestä luonnolliselta, vaikka toiselle se on vierasta. Yhteiskunnan odotukset saattavat kuitenkin vaikuttaa niin, että ihminen pyrkii koko ajan toimimaan omalle temperamentilleen vieraalla tavalla.

Rohkeita, esillä olevia ja sosiaalisissa tilanteissa viihtyviä ihmisiä usein ihaillaan. Enemmän introversion piirteitä omaava ihminen on voinut ajatella olevansa vääränlainen ja pyrkinyt sopimaan muottiin.

Aikuisena taas on oppinut ymmärtämään, että esimerkiksi työpäivän aikana kertyneet ihmiskontaktit ovatkin tarpeeksi - itseään ei täydy pakottaa jokaiseen illanviettoon, mihin kutsu tulee. Se on piirre ja ominaisuus, joka hänellä on todennäköisesti aina ollut.

Sillä ei ole merkitystä, onko ihmisessä enemmän ekstroversion vai introversion piirteitä. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, eikä niitä voi arvottaa.

-?Ihminen saa olla temperamentiltaan minkälainen tahansa, kunhan käyttäytyy hyvin. Temperamentti on selittävä tekijä ihmisen käyttäytymiselle, mutta se ei anna oikeutta käyttäytyä huonosti. Muut ihmiset täytyy aina ottaa huomioon, Keltikangas-Järvinen sanoo.