Somen piti olla paikka kivoille sisustus- ja auringonlaskukuville ja latteille mietelauseille, mutta nyt me ärisemme ja tappelemme siellä. Miten tässä näin kävi?

Kuva: Kuva: Shutterstock, kuvitus: jutta aaltio

Sosiaalisen media vaikuttajalla Rita Niemi-Mannisella on Instagramissa lähes 85 000 seuraajaa. Hän on entinen kilpaurheilija ja Temptation Island -osallistuja, joka pyörittää somessa yritystoimintaa miehensä Aki Mannisen kanssa.

Muutama viikko sitten Niemi-Manninen teki postauksen kommentista, jonka hän oli saanut seuraajaltaan edellisenä päivänä. Seuraaja oli kommentoinut: "Mun mielestä sä et oo oikee ihminen kommentoimaan mitään yh arjesta tai sanomaan että oot taas yh kun Aki lähtee kuvausmatkalle."

Omassa postauksessaan Niemi-Manninen kirjoitti kommentin innoittamana: "Ihmettelen, mistä kumpuaa tällainen ilkeilevä ja torpedoiva asenne jonkun postaukseen? Miten joku voi määrittää mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. (---) Mulla on yksi pyyntö. Lopetetaan oikeasti ilkeät kirjoittelut ja ilkeän kirjoittelun puoltaminen."

Postauksen alla on satoja kiihkeänoloisia vastauksia, joissa setvitään kommentoijan ilkeyttä, mielentilaa ja arvellaan "kiusaamisen" motiiveja ja myös sitä, onko Niemi-Mannisen oma vastaus ilkeä.

Moni näkee tällaisia kahinoita myös omissa sosiaalisen median kuplissaan päivittäin. Joku kirjoittaa inhottavan kommentin, ja toinen kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai kiusatuksi.

Järkevään keskusteluun ei päästä, ja ani harvoin se on tarkoituksenakaan. Kommenttiketjussa yritetään "voittaa" ja todistaa toisen kanta vääräksi. Seassa soppaa saattavat kuumentaa trollit eli nimettömät tai feikkihenkilöt, joiden tarkoitus on yleensä riidan haastaminen.

Kun ei viestitä kasvokkain, keskusteluun liitetyt ilmeet ja äänensävyt puuttuvat, ja puheesta tulee "kovempaa". Myös tutkitusti empatia vähenee. Kuva: Shutterstock

Miksi joistakin meistä tulee somessa verenhimoisia pölvästejä, jotka selaavat älylaitteitaan lähinnä seuraavan mehevän tappelun toivossa?

Osa somekeskustelun sietämättömästä vaikeudesta johtuu siitä, että some on mediana vielä suhteellisen uusi. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kenelle tahansa, parin napin painalluksella omalta sohvaltaan. Toisen reaktiot jäävät nettiin, eikä niitä joudu itse kohtaamaan.

Kun ei viestitä kasvokkain, keskusteluun liitetyt ilmeet ja äänensävyt puuttuvat, ja puheesta tulee "kovempaa". Myös tutkitusti empatia vähenee.

Sosiaalista mediaa tutkinut tohtorikoulutettava Mari Lehto Turun yliopistosta sanoo, että negatiiviset asiat somessa vetoavat meihin. Ne myös koukuttavat meitä käyttämään sosiaalista mediaa.

-?Somessa meitä kyllästyttää ja ahdistaa se, että selaamme sitä niin paljon, ja samalla se silti tuottaa myös nautintoa. Juuri siksi käytämme sosiaalista mediaa, koska se herättää meissä niin monenlaisia tunteita. Tunteet kerrostuvat ja limittyvät toisiinsa.

Mari Lehto sanoo, että palaamme somessa tiettyjen sisältöjen pariin juuri siksi, että ne ovat niin ärsyttäviä.

-?Me nautimme myös siitä negatiivisesta tunteesta ja 'vihalukemisesta', siis siitä, että seuraamme somessa jotakin, joka on meidän mielestämme tosi ärsyttävä.

Somekeskustelun luonteessa on myös ominaispiirteitä, jotka ruokkivat sisäistä räyhääjäämme. Nettikeskustelut kärjistyvät helposti, koska ne kirjaimellisesti tulevat digilaitteiden myötä silmille.

-?Somessa harvoin keskustellaan maltillisesti, koska siellä kilpaillaan näkyvyydestä ja huomiosta. Keskustelijat yrittävät voittaa toisensa ja saada kommenteilleen tykkäyksiä, Lehto sanoo.

Somealustat myös suorastaan tyrkyttävät meille keinoja saada tunteet roihahtamaan.

Sellaisia ovat esimerkiksi Facebookin tunnenappulat. Mitä enemmän tunnenappuloita käytetään, sitä enemmän samankaltaista sisältöä jaetaan. Facebookin algoritmit näyttäisivät tutkimusten mukaan suosivan erityisesti vihaisella naamalla merkattuja sisältöjä. Twitterissä jaetaan eniten twiittejä, jotka herättävät vihaa tai pelkoa.

Yle teetti viime vuonna tutkimuksen, jonka mukaan 60 prosenttia suomalaisista kokee keskustelukulttuurin muuttuneen huonommaksi. Tutkimukseen vastanneista 79 prosenttia oli sitä mieltä, ettei yhteiskunnallista keskustelua käydä "kunnioittavassa hengessä". Neljäosa (24 prosenttia) kertoi pelkäävänsä muiden reaktioita omiin kommentteihin. Kampanjan uusimman, lokakuun alussa julkistetun kyselytutkimuksen mukaan 78 prosenttia oli sitä mieltä, että "riitelymäinen keskustelu on lisääntynyt", ja alle 20 prosenttia oli sitä mieltä, että eri mieltä olevien välillä rakentava keskustelu olisi lisääntynyt.

Vaikka näyttävimmät sometaistelut käydään yleensä jonkin somejulkkiksen seinällä, ei somekeskustelujen ominaispiirteiltä ole turvassa tavallisempikaan somenkäyttäjä. Siellä voi joutua kommenttinsa tai mielipiteensä takia maalitetuksi eli masinoidun viestitulvan kohteeksi.

Näin kävi myös Maijalle, 33. Hän osallistui keskusteluun somejulkkiksen tilillä ja oli tämän kanssa eri mieltä. Somejulkkis jakoi Maijan kommentin, mistä seurasi se, että julkkiksen seuraajat etsivät Maijan sometilit ja alkoivat häiriköidä häntä.

-?Tiesin kyllä, että näin tapahtuu, kun menin sinne hänen seinälleen kommentoimaan. Otin siis tietoisen riskin. Hänellä on tapana toimia juuri näin eli hän yllyttää seuraajansa jonkun kimppuun ja sitten kieltää olevansa asiasta missään vastuussa, Maija sanoo.

"Mitään kritiikkiä omasta toiminnasta ei osata ottaa vastaan vaan se nähdään kiusaamisena. Kaikkein vaikeinta tuntuu olevan myöntää, että itse on tehnyt jotain väärin." Kuva: Shutterstock

Hän osallistui keskusteluun siksi, että kyseinen tyyppi tunnetaan somessa huonoista tavoistaan, vaikka itse korostaa usein vastustavansa kiusaamista. Maija halusi somessa kommentoida juuri tätä, vaikka tiesi, ettei saavuta kommentillaan muuta kuin hyökkäyksen itseään vastaan.

-?En saanut mitään tappouhkauksia, mutta kylläkin sellaisia viestejä, että 'olet mielenvikainen femakko', ja lähinnä naureskelin, että no, näinhän se on, Maija sanoo.

Maija käyttää somea aktiivisesti ja sanoo tottuneensa ilkeilyyn, vaikkei oikeastaan ymmärräkään, miksi ihmisillä on siihen niin kova tarve.

-?Ihmisillä on varmaankin vain niin tylsää. Aivotutkija Katri Saarikivi sanoi jossakin, että empatia liittyy siihen, että näet toisen ihmisen ja sen, että hänelle tulee paha mieli. Somesta se puuttuu. Luulen myös, etteivät läheskään kaikki ole niin itsevarmoja, mitä antavat somessa ymmärtää, vaan monen sisällä on haavoittunut pieni lapsi, joka haluaa huomiota, hän sanoo.

Kun Maijan omat seuraajamäärät ovat lisääntyneet, somen algoritmit näyttävät hänen päivityksiään yhä laajemmalle joukolle.

-?Se oli aluksi aika painostavaa ja ahdistavaakin, että tavalliset plöräytykseni lähtivät leviämään ja niihin alkoi tulla kommentteja. Mutta itselläni on hyvä tukiverkko somekommenttien käsittelyyn.

Enemmän Maijan somessa saamat kommentit ahdistavat lähipiiriä. Vanhemmat välillä soittelevat huolissaan, että miten lapsi jaksaa.

Maija sanoo, että someen kaivattaisiin enemmän eettisiä ja moraalisia ohjeita, vähän niin kuin perinteisessä mediassakin.

-?Tuntuu, että somesta halutaan ottaa kyllä kaupallinen hyöty irti, muttei samaan aikaan mitään vastuuta. Myöskään mitään kritiikkiä omasta toiminnasta ei osata ottaa vastaan vaan se nähdään kiusaamisena. Kaikkein vaikeinta tuntuu olevan myöntää, että itse on tehnyt jotain väärin, hän sanoo.

Riski on myös siinä, että tulee itse osallistuneeksi maalituskampanjoihin ja on mukana keittämässä somessa kiehuvaa vihakattilaa.

- Itsehän jaoin samalla lailla somejulkkiksen kommentin omalla seinälläni, koska tiesin, että siellä omassa kuplassani saan itselleni sen henkisen tuen. Onhan se kaksinaamaista, Maija sanoo.

Mutta ovatko alhaisilta vaikuttavat virtuaaliset tappelunnujakat todellakin "parasta", mihin pystymme sosiaalisessa mediassa. Eikö sen pitänyt olla paikka, jossa kansalaiset pääsevät itse suoraan ääneen ja jakamaan ja saamaan arvokasta tietoa ja postaamaan ihania kuvia ja kuulumisia?

Välillä vaikuttaa siltä, että somealustat ovat kuin 1990-luvun alussa rakennetun kauppakeskuksen lasten leikkitila, jossa on hirveä meteli ja rikottuja muovileluja.

Anna Pastak, joka Mungo-Annanakin tunnetaan, on kokenut sosiaalisen median ammattilainen, joka aloitti bloggaamisen 13 vuotta sitten. Pastak on lifestyleen erikoistunut vaikuttaja, jolla on oman elämäntilanteen myötä paljon myös perheaiheista sisältöä.

Anna Pastak on saanut osansa somekurasta. Kuva: Anna Pastak

Hän katsoo somen keskustelukulttuuria vaikuttajan näkökulmasta ja sen mukaan some on muuttunut aika paljonkin viime vuosina, eikä erityisen hyvään suuntaan.

-?Tuntuu, ettei oikeastaan saisi tuottaa pelkästään kevyttä ja rentoa sisältöä, vaan olisi koko ajan samalla otettava kantaa ilmastoasioihin ja Palestiinan tilanteeseen ja puhuttava rokotteista, Pastak kuvailee.

Hänen mainitsemansa aihealueet ovat myös niitä, jotka herättävät eniten kiihkoa eli niitä tunteita.

-?Kun aloitin bloggaamisen, se ei ollut millään lailla kaupallista. Blogeissa julkaistiin omia asukuvia ja bloggaajien tapaamisissa saattoi olla tarjolla ilmaiset patongit. Kun blogit nopeasti sitten kaupallistuivat, kuluttajat alkoivat ajatella, että heillä on oikeus vaatia sisällöntuottajilta erilaisia asioita, Pastak sanoo.

Hän kuvailee logiikan olevan sellainen, että seuraaja ajattelee välillisesti maksavansa sisällöstä markkinoinnin ja mainonnan takia.

Pastak muistuttaa kuitenkin, että hän ja muut vaikuttajat tarjoavat sisältönsä someen ilmaiseksi. Silloin seuraaja ei voi käyttäytyä kuin maksava asiakas.

-?Vaihtoehtona on lopettaa seuraaminen, jos sisältö ei miellytä. Mutta ei somessa voi vaatia, että vaikuttajan on muututtava tietynlaiseksi.

Viimeisen kolmen neljän vuoden aikana on Pastakin mukaan lisääntynyt näkemys, että vaikuttajan on oltava lähestulkoon täydellisen esimerkillinen ihminen.

-?Jos on väärä mielipide jostakin asiasta, leimataan kokonaan epäpäteväksi ja postaus liputetaan disinformaatioksi, vaikka kyse ei ole tiedon jakamisesta vaan mielipiteestä.

Pastakin näkökulmasta kiusaamistarkoituksessa somessa liikkujat ovat vahvemmassa asemassa kuin he, jotka työskentelevät somessa omalla persoonallaan.

-?Minusta voi kaivaa kymmenen vuotta vanhoja 'virheitä' tai ajatuksia, mutta en voi tehdä anonyymille samaa. Anonyymi vihaaja voi myös perustaa tilejä ja saada vihaajajoukon näyttämään paljon isommalta kuin se todellisuudessa on.

Pastak sanoo, että nuorempana hän oli kärkäs ottamaan kantaa ja esittämään mielipiteitään, mutta nuoruuden ehdottomuus on iän myötä karsiutunut.

-?Some on muuttunut cancel-kulttuurin aseeksi. Jotta voit olla hyvä vaikuttaja, sinun on palveltava enemmistönarratiivia.

Cancel-kulttuurilla tarkoitetaan sitä, että joukot somessa alkavat esimerkiksi vaatia potkuja jollekin hänen somessa esittämiensä mielipiteiden takia.

Virallisesti termi määritellään niin, että se on internetaktivismia, jolla ilmaistaan, ettei enää tueta tiettyä henkilöä. Cancel-kulttuurin sanotaan kaventavan sananvapautta, kun ihmiset eivät enää uskalla ilmaista mielipiteitään "peruuttamisen" pelossa, ja toisaalta cancel-kulttuuri-termin käytön sanotaan mitätöivän aktivismia.

Pastak on kertonut somessa tekevänsä miehelleen ja itselleen aamupalaa ja on saanut palautetta, että se on anti-feminististä. Hän on matkustanut perheineen Dubaihin ja hänelle on kerrottu, ettei hän saisi matkustaa Arabiemiraatteihin niiden ihmisoikeusolojen takia.

-?Kun vastasin siihen, että lapseni kummivanhemmat asuvat ja työskentelevät siellä, minulle vastattiin, että he voisivat valita olla asumatta ja työskentelemättä siellä.

Pastakin mukaan some kärjistää asiat mustavalkoisiksi ja se harmaa alue, jolla useimmat meistä kuitenkin todellisessa elämässä elävät, jää piiloon.

-?Aina joku loukkaantuu ja se on aina loukkaantujan itsensä mielestä tosi perusteltua loukkaantumista.

Somealustat tyrkyttävät meille keinoja saada tunteet roihahtamaan. Facebookin algoritmit näyttäisivät tutkimusten mukaan suosivan erityisesti vihaisella naamalla merkattuja sisältöjä. Kuva: Shutterstock

Mitä huonolle käytökselle somessa sitten pitäisi tehdä? Onko ratkaisu se, että jokainen meistä laittaa tilinsä kiinni ja palaa lukemaan klassikkokirjallisuutta. Vai se, että siirrytään somepalvelusta seuraavaan? Aluksi Instagramkin oli paikka, jossa julkaistiin lähinnä sieviä valokuvia - ja kuka muistaa, kuinka paljon sitäkin kritisoitiin - mutta nyt siellä kiehuvat politiikka ja yhteiskunnalliset mielipiteet.

Tutkijat ovat muistuttaneet, että sosiaalinen media on suunniteltu kaupalliselta pohjalta, ei demokraattisen keskustelun alustaksi.

-?Instagramin politisoituminen on kiinnostava ilmiö. Nythän siellä julkaistaan pitkiäkin tekstejä jopa stories-osiossa, tutkija Mari Lehto sanoo.

Hän myös haluaa toppuutella tuomiopäivän ennustuksia somen rappiosta ja sen huonosta vaikutuksesta meihin.

Hän muistuttaa, että somessa on paljon myös positiivisia puolia ja saamme sieltä myös hyvää mieltä ja iloa.

Yle aloitti tutkimuksensa pohjalta viime loppuvuodesta viisivuotisen Hyvin sanottu -kampanjan, jonka on tarkoituksena tehdä "suomalaisista maailman parhaiten keskusteleva kansa" Ylen satavuotisjuhliin mennessä. Kampanjassa ovat mukana muun muassa Tasavallan presidentin kanslia, puolustusvoimat ja Palloliitto. Kampanjassa on julkaistu somea käsitteleviä tekstejä ja kolumneja Ylen nettisivuilla.

Anna Pastakin mielestä oman tilinsä sulkeminen yksityiseksi tai palvelun vaihtaminen eivät ole vaikuttajanäkökulmasta järkeviä vaihtoehtoja. Hän ei myöskään kannata sitä, että vaikuttajien tekemä sisältö muuttuisi maksulliseksi, jolloin trolliseuraajat todennäköisesti katoaisivat. Esimerkiksi podcasteille on nykyään maksullisia alustoja, ja OnlyFans on alusta asti perustunut siihen, että seuraajat maksavat sisällöstä.

-?Muurien taakse meneminen on inhottava asia, vaikka tuskin sisällöstä sitten maksavat sellaiset, jotka haluavat vain pahaa. Nämä ongelmat eivät myöskään kosketa vain vaikuttajia vaan kaikkia, joilla on julkinen profiili.

Sekä Lehto että Pastak ovat sitä mieltä, ettei somekulttuurin ongelmien ratkominen ole yksittäisen ihmisen asia. Paitsi tietysti siinä mielessä, että omasta käytöksestään on vastuussa, kun tekee mieli vähän nasauttaa nasevasti.

Lehto noudattaa itse ja suosittelee muillekin kahden tunnin sääntöä. Eli kun lukee somesta jotain kuohuttavaa ja tekee mieli kommentoida, odottaa ensin kaksi tuntia ja kommentoi sitten, jos mieli vielä tekee.

Pastak vaatii enemmän vastuuta somejäteille.

-?Jos somealustat pystyvät luomaan nappulan, jossa huomautetaan virheellisestä covid-tiedosta, miksei samanlaista nappulaa ole jollekin huorittelulle tai vihapuheelle. Isot somealustat voisivat tehdä tällaisten asioiden suhteen paljon enemmän, hän sanoo.

Hän ei halua uskoa, että somen hyvät puolet, kuten yhteisöllisyys, toisten tsemppaaminen ja tukeminen ja kepeät, positiiviset sisällöt olisivat iäksi mennyttä, vaan somen ongelmiin pitäisi vain tarttua yhteiskunnassa pontevammin. Nyt esimerkiksi somessa esitettyjä uhkauksia vähätellään ja monien mielestä rikoksen tunnusmerkit täyttävä käytös jää liian usein rankaisematta.

Mari Lehto muistuttaa myös, että monet muutkin kuin vaikuttajat joutuvat työnsä puolesta olemaan somessa ja silloin työnantajien pitäisi osata suojella ja tarjota tukea, ja siihen pitäisi olla selkeät käytännöt. Nyt ne ovat vielä liian vaihtelevia. Lisäksi julkista keskustelua etenkin naisten ja vähemmistöjen kokemasta verkkohäirinnästä on syytä käydä yhä enemmän ja yhä edelleen.

Lehto on kuitenkin pääosin positiivinen sen suhteen, mitä me ihmiset sieltä saamme.

-?Sosiaalinen media on nuori ja muutoksen tilassa koko ajan. Somesta puhutaan tällä hetkellä tosi yksinkertaistaen, siinä on paljon enemmän puolia kuin mitä huolikeskustelusta voisi päätellä.

Maijan nimi on muutettu.

Lue lisää: Vielä 90-luvulla Amerikka oli suomalaisille ihmemaa - mitä Yhdysvalloille tapahtui?

Lue lisää: Miksi sukupolvi Z hurahti tarot-kortteihin ja energiakiviin, joita moni pitää huuhaana? Rituaaleja dissaava voi yllättyä, sillä tutkimus paljasti kiistattoman hyödyn