Ilta Sanoma

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen on pitänyt syksyn alusta sisällään suurta, mutta onnellista salaisuutta.

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen on pitänyt syksyn alusta sisällään suurta, mutta onnellista salaisuutta.

Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen saa vauvan kymmenen vuoden yrityksen, neljän keskenmenon ja uupumuksesta toipumisen jälkeen. - Sitä vain kelluu onnen tunteessa, Heikkinen sanoo.

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen on pitänyt syksyn alusta sisällään suurta, mutta onnellista salaisuutta. Heikkinen odottaa 47-vuotiaana kolmatta lastaan kymmenen vuoden yrityksen, neljän keskenmenon ja uupumuksen jälkeen.

- Uupumuksesta toipumisen myötä minulle on tullut rohkeus ottaa elämän ohjakset omiin käsiini ja alkaa elää elämää aidosti omien arvojeni mukaisesti. Nyt se on konkretisoitunut uskomattoman ihanalla tavalla. Ensi keväänä 48-vuotispäivieni jälkeen tulen kolmannen kerran äidiksi, Heikkinen sanoo iloa kuplien.

Heikkinen päätti toipumispolullaan haluavansa auttaa ja rohkaista ihmisiä parempaan, omannäköiseen ja terveempään elämään. Hän uskoo, että kauan odotettu raskaus oli vihdoin mahdollinen, kun hän sai oman mielensä ja sielunsa harmoniaan.

- Mikään muu ei ole toisin keskenmenojen aikaan verrattuna kuin se, että voin nyt henkisesti hyvin. Haluan uskoa, että omalla henkisellä tasapainolla on niin valtava merkitys, että raskaus on nyt mahdollinen.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Heikkisen ensimmäinen rohkea ratkaisu oli ilmoittaa jo kesällä politiikasta luopumisesta tämän vaalikauden jälkeen. Nyt Heikkinen istuu kuvausstudion sohvalla ja käy läpi omaa kipeää tietään raskauden iloon.

- Soisin muillekin tämän ilon, vaikka se ei tarkoittaisi raskautta tämän ikäisenä, vaan rohkeutta tehdä elämässä ihan villille ja hullullekin tuntuvia ratkaisuja. Sitä, että uskaltaa elää!

Uupumisen jälkeinen näkökulmanvaihdos näkyy Heikkisen elämässä myös suhtautumisessa uuden pienokaisen odotukseen.

- Tässä raskaudessa olen kieltäytynyt ajattelemasta, ettei tämä voi onnistua, koska se ei ole onnistunut ennenkään. Päinvastoin, olen halunnut pumpata itseeni koko ajan kiitollisuutta ja ajatuksia, että täällä kohdussa on kaikki hyvin. En ole aiemmin oivaltanut sitä, että miksi ennustaisin huonoa, kun voin ennustaa hyvää.

Heikkisen ja hänen puolisonsa Harri Kärkkäisen perheessä on jo 11- ja 15-vuotiaat pojat Nestori ja Niilo. Heikkisellä on sen verran ikää, että hän ajattelee olevansa viimeistä kertaa raskaana.

- Olen toivonut tätä niin kauan, että mikään tässä ei ole epätoivottua. Jos pahoinvointi yrittää yllättää, käännän sen niin, että otan kaiken kiitollisena vastaan. Kun mieli on seesteinen kaikki ruumiillinen tunteminen lievittyy. Sitä vain kelluu onnen tunteessa. En hyppää ajatuksissa tulevaan, vaan nautin jokaisesta hetkestä. Mikään ei horjuta tai riistä tätä onnea.

Heikkistä ei pelota tulla äidiksi 48-vuotiaana. Hän on pienestä pitäen kuntoillut paljon. Aiemmin hän juoksi lenkkejä Töölönlahdella. Nyt juoksu on vaihtunut rivakkaan sauvakävelyyn.

- En ole koskaan ajatellut, ettenkö fyysisesti pystyisi raskauteen. Tämä on mennyt todella hyvin. Totta kai sitä ajatteli, että milloin seinä tulee vastaan. Ettei tämä enää olisi iän vuoksi mahdollista.

Syksyn alkaessa kiuruvetisessä maalaistalossa viivat kertoivat selkeää kieltä. Ensin yksi, sitten toinen raskaustesti napsahti heti plussalle. Tällä kertaa Heikkinen pystyi pidättäytymään vain kahdessa testissä.

- Näiden kymmenen vuoden lukuisten kuukautiskiertojen aikana olen miettinyt, tuntuuko nyt erilaiselta. Ilman testissä olevaa plussaa en olisi nytkään osannut sanoa, että raskaaksi tuleminen oli onnistunut.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Kymmeneen vuoteen mahtuu myös paljon pettymyksen tuottaneita testejä. Neljällä kerroista testit näyttivät plussaa, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Viimeinen keskenmeno tuli eteen tällä vaalikaudella, kun Heikkisen toipuminen uupumisesta oli vielä kesken.

Kerrat ovat jättäneet Heikkiseen jälkensä ja siksi haastattelussa on siirryttävä valosta varjoihin. Ne auttavat ymmärtämään, miksi Heikkistä ei horjuta enää mikään.

Heikkinen valittiin eduskuntaan ensiyrittämällä 2007. Esikoispoika Niilo oli reilun vuoden ikäinen. Ennen vuoden 2011 vaaleja Heikkinen päätti, ettei lähde ehdolle. Perhe oli täydentynyt 2010 Nestorilla.

Heikkinen koki paikkansa olevan kotona Kiuruveden maitotilalla Harrin ja lasten kanssa. Haaveena oli saada lisää lapsia. Ajatuksissa pyöri viisi lasta kuten Heikkisen vanhemmillakin oli. Kolmatta lasta ryhdyttiin yrittämään pian Nestorin syntymän jälkeen. Ensimmäinen keskenmeno tuli Heikkisen jäätyä pois eduskunnasta raskausviikolla 14.

- Silloin ei osannut edes ajatella, että keskenmeno voisi tulla. Olin kertonut raskaudesta muille. Siitä otti opiksi sen, että tuli varovaiseksi. En paljon edes puhunut, että yritimme lasta. Tuntui, että keskenmenot oli helpompi käsitellä, kun ei ole tarvinnut toistuvasti ihmisten kanssa jakaa sitä surua.

Heikkisen ääni sortuu. Kyyneleet pyrkivät silmiin.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

- Se myötäsuru. Kun tietää, että läheiset haluavat elää siinä mukana, mutta suru aina kertaantuu, kun joku kuulee sen. Myöhemmät keskenmenot ovat pysyneet siksi minun ja puolisoni salaisuutena koko yrittämisen ajan.

On helppo ymmärtää, ettei Heikkisen raskaudesta tiennyt viime viikonloppuun asti muut kuin hän, Harri ja vauvan sydänäänet dopplerilla kuulumaan saanut neuvolantäti. Pojille Heikkinen kertoi ilouutisen viime viikonloppuna.

- Pojat olivat uutisesta hyvin iloisia ja alkoivat heti miettimään nimivaihtoehtoja.

Eduskunnassa muutama Heikkisen työtoveri on ihastellut hänen hehkuvaa olemustaan, mutta salaisuuttaan hän ei ole heille ennen tätä paljastanut. Päinvastoin, hän yritti peitellä sitä tähän päivään asti löysillä paidoilla.

- Jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen keskenmeno saattoi olla niin iso sokki, että vaikka se ei ollut itsestään selvää, pyrin seuraavissa vaaleissa uudelleen eduskuntaan. Sitten sitä ikään kuin täytti elämänsä työllä, eikä asiaa tarvinnut ajatella.

Heikkinen nousi takaisin eduskuntaan 2015 vaalipiirinsä keskustalaisena äänikuningattarena. Väännettiin Juha Sipilän (kesk) hallituksen sote-uudistusta. Se kaatui loppumetreillä. Heikkinen oli sote-valiokunnan varapuheenjohtaja. Puheenjohtajana istui Krista Kiuru (sd). Heistä tuli armoton taistelupari. Sote-valiokunnan myrkyllinen ilmapiiri ei jäänyt kenellekään epäselväksi.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Sitä kukaan ei tiennyt, että Heikkinen piti kokouksissa sisällään kahteen otteeseen kipeää salaisuutta. Hän sai hallituskauden aikana kaksi keskenmenoa, mutta istui suru ja taakka rinnassaan kokoukset säntillisesti läpi. Valiokunnan varapuheenjohtajana Heikkinen ei nähnyt muuta vaihtoehtoa.

- Työ oli tiivistahtista. Jälkikäteen uupumuksen kokeneena ymmärtää hyvin, miksi raskaus on mennyt kesken. Sielu oli niin ylikierroksilla.

Heikkinen sanoo elämän opettaneen, että jokainen raskaus ja lapsi on lahja.

- Keskenmenon surustakin on selvittävä. Itselläni selviämiskeino on ollut se, että painaa sen pois mielestä. Varsinkin kun keskenmenoista ja lapsen yrittämisestä ei ole muille puhunut, niin ei ole ollut edes mahdollista jakaa sitä.

Hetkellisesti luovuttaminen on voinut vuosien varrella käydä mielessä, mutta ei koskaan lopullisesti.

- Luonteeni on sellainen, että vaikka suru on siinä hetkessä, ponnistan hirveän nopeasti pinnalle valon puolelle. En jää pettymyksen hetkellä pyörimään suruun. Mennyttä ei voi enää muuttaa. Vain tulevaan voi vaikuttaa.

Heikkinen ei olisi tässä nyt niin vahvana ja matkalla kohti uutta politiikan jälkeistä elämää, ellei sote-valiokunnan jatkuva pusertaminen ja poliitikon ainainen juokseminen paikasta toiseen olisi vienyt häntä äärirajalle.

Heikkisestä on selvää, ettei hän todennäköisesti olisi selvinnyt sote-väännöstä ilman terveydenhoitoalan koulutustaan.

- Ymmärsin, että jos et muuten nuku, tainnuta itsesi nukahtamislääkkeillä, liiku, älä käytä alkoholia ja syö terveellisesti. Tällä konseptilla pystyin pitämään itseni kuosissa sen ajan. En nähnyt muuta vaihtoehtoa. Ajattelin, että minulla on tehtävä. Tiesin terveydenhuollon ihmisenä sote-uudistuksen huutavan tarpeen.

Heikkinen kuvaa oman elämän ajattelun jääneen sote-väännöissä hyvin vähäiseksi. Hän vain suoritti tehtäviään kuin kone.

- Itsekin hämmästyin, että vasta uupumisen jälkeen olen oppinut tavat huoltaa itseäni. En silloin tajunnut lainkaan, että olen uupunut. Juoksin vain kokouksesta toiseen.

Näin uupuneelle usein käy ennen kuin on aivan pakko pysähtyä. Heikkinen alkoi havahtua uupumiseen 2019 vaalien jälkeen. Hän istui Säätytalolla Antti Rinteen (sd) hallitusneuvotteluissa koko rupeaman kuumeessa.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

- Olin kuin usvassa. Vasta sen jälkeen kaikki alkoi purkautua niin, että nukuin puolitoista vuotta aina, kun oli mahdollista. Pystyin purkamaan kertynyttä stressiä unen ja väljemmän elämän kautta.

Havahtumisesta Heikkisellä oli vielä pitkä matka myöntää itselle, että hän oli ollut äärettömän uupunut.

- Silloin kun en vielä myöntänyt olevani uupunut, puhuin paljon ihmisille. Itku tuli helposti. Tunteet tulivat niin syvältä, en ollut levännyt tarpeeksi. Kun ajatus jo jollakin tavalla kulki ja pystyin katsomaan taakse päin, tajusin, kuinka reunalla olin käynyt.

Heikkinen pystyi tunnustamaan asian itselleen vasta tammikuussa 2020, mutta se vaati äkkipysäyksen. Heikkinen oli navettatöissä rakkaiden lehmiensä parissa. Töiden lomassa hän kompastui lantakolaan. Käsi jäi alle. Luu meni poikki. Käsi oli kahteen otteeseen kuusi viikkoa kipsissä. Edes peukaloa ei ollut lupa liikuttaa. Heikkinen oli muiden armoilla.

- Oli pakko kuunnella omia ajatuksiani ja olla itseni kanssa. Se veti niin nöyräksi, että pystyin myöntämään itselleni olleeni äärettömän uupunut. Helppoa se ei ollut.

Pian onnettomuuden jälkeen alkoi korona. Heikkinen kuvaa etätöitä omaksi pelastuksekseen. Kaikkiin kokouksiin pystyi osallistumaan Teamsilla, mutta suvantovaiheitakin tuli. Koko ajan ei pitänyt juosta tai ajaa paikasta toiseen.

- Prosessi on käynnissä edelleen, mutta koen voivani paremmin kuin koskaan aikuiselämässäni. En pysty enää tekemään 16 tuntia töitä putkeen. Osaan nykyään huomata väsymisen oireet ja ottaa tauon päivään.

Kansanedustajana Heikkinen on muiden maakunnissa asuvien kollegoiden tapaan joutunut olemaan viikot erillään lapsistaan. Äidin ollessa Helsingissä pojista on huolehtinut vuoro viikoin Harrin rinnalla Heikkisen äiti tai anoppi.

Ennen ensimmäistä kauttaan hän luuli, että voisi pärjätä kuopuksen kanssa Helsingissä kahden. Hän oli nähnyt, kuinka turkulainen Janina Andersson (vihr) imetti omaa lastaan eduskunnassa. Realismi iski nopeasti. Päivät olivat pitkiä, turvaverkot kaukana Savossa.

Korona ja etätyöt mahdollistavat kotona ja perheen perusarjessa kiinni olemisen uudella tavalla.

- Tunnistan ja muistan monia hetkiä, jolloin tunsin myös syyllisyyttä, ehkä enemmänkin surua, siitä mitä olen menettänyt, kun en ole saanut elää enemmän lasten arjessa.

Heikkisen mukaan tunne konkretisoitu hänelle vasta korona-aikana. Kansanedustajien tehtäviä hoitaessa menetystä ei ollut niinkään ehtinyt ajatella.

- Korona-aika lähensi meitä valtavasti. Olemme halanneet, pussanneet ja nauraneet. Tehneet ihan tavallisia juttuja kotona. Olemme katsoneet jotakin lapsia kiinnostavaa viihdeohjelmaa sohvalla ja rapsuteltu.

Uupumisesta toipumispolulle päästyään Heikkinen alkoi myös kuunnella erilaisia terapiakirjoja ja alkoi käydä keskusteluja itsensä kanssa. Hän teki saman käänteentekevän oivalluksen.

- Minä ja minuus ei ole sama asia kuin sen hetkiset omat ajatukseni. On ollut hirvittävän voimaannuttavaa tajuta, että pystyn hallitsemaan, mitä ajattelen. Nyt jos tulee typeriä ajatuksia päähän sanon: "Hannakaisa huomaatko? Rupea miettimään muuta".

Heikkinen toivoo, että ihmiset rohkaistuisivat käymään näitä keskusteluja itsensä kanssa. Hän painottaa, että on rohkeutta uskaltaa ajatella toisella tavalla. Liian usein ajatellaan vain sitä, mikä on mahdollista ja mikä ei.

- Teit niin tai näin, et voi päättää, mitä ihmiset sinusta ajattelevat. Mitä merkitystä sillä edes on? He eivät elä minun elämääni. Mitään uutta ei synny, jos ihminen ei uskalla unelmoida ja mennä unelmiaan kohden.

Heikkinen kuvaa tunteneensa vuosia rintakehässään valtavaa painontunnetta kalvavan syyllisyydentunteen vuoksi. Sen katoaminen oli suuri helpotus.

- Koko ajan oli tunne, että aika ei riitä, minä en riitä ja tekemistä on. Jatkuva syyllisyyden tunne, että kaikkea ei ehdi tehdä.

Heikkinen teki uupumisen jälkeen yhden elämänvalintoja helpottavan päätöksen.

- Kaikessa missä suinkin on mahdollista sitten kun -päätökset muuttuvat nytten kun -päätöksiksi.

Nytten kun -päätöksiä oli lähteä pikkusiskon kanssa luovan kirjoittamisen ja intuitiivisen maalaamisen retriitille Rääkkylään. Kiuruveden kansalaisopiston esitteestä löytyi kansanedustajien maakuntapäivän maanantain iltaan naisten puukäsityöt. Kodin porrasjakkara on jo valmis. Seuraavaksi valmistuu saunapuiden kantoteline.

- Politiikassa kaikki tapahtuu äärettömän pitkällä viiveellä. Huonekalujen teko näkyy ja tuntuu. Saa jotain konkreettista aikaiseksi.

Heikkisestä on kutkuttavaa, ettei hän vielä edes tiedä, mitä kaikkea tulevaisuus tuo eteen politiikan jälkeen. Kesäinen päätös siitä luopumisesta vaalikauden jälkeen oli suuri nytten kun -päätös.

Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

- Olen päässyt omissa ajatuksissa siihen, että tärkeintä on onni, intohimo ja tasapainoa. Se että kokee elämässä olevan mieltä ja toteuttaa omia unelmia, eikä jonkun toisen velvoitteita. En missään nimessä kadu politiikan vuosia. Olen saanut niiltä hirvittävän paljon. Nyt näen myös mitä olen menettänyt. Ne ovat kaikki olleet omia valintoja. En syytä niistä ketään.

Heikkinen sanoo, ettei hänestä enää yksinkertaisesti ole pikajulkisuuden kautta tehtävään politiikkaan.

- Suurin pettymys politiikassa on ollut se, kuinka paljon ensinnä ajatellaan omaa etua, sitten puolueen etua, eikä kansakunnan etua. Olen niin naiivi, että ajattelen, että politiikassa pitäisi löytää ratkaisu. Mutta eihän niin aina ole. Yritetään löytää vastakkainasettelu sapelia kalistellen. Sitten on vielä se, että sovittuja asioita voidaan noin vain unohtaa. Kärsin näistä todella kovasti.

Yksi selkeä polku politiikan tilalle on jo tiedossa. Heikkinen on kehittänyt juoksulenkkien haavehetkien flow-tilassa vatsaystävällisestä A2-maidosta valmistettavan Sametti-juoman. Alkuperäiskarjan tuottaman maidon kaltaisen A2-maidon proteiini on tyypiltään toista kuin tavallisen maidon.

- Lehmät ovat minun intohimoni ja rakkauteni. Olen lähettänyt satoja karvatuppinäytteitä kalifornialaiseen yliopistoon ja selvittänyt oman karjamme perimän. Nyt noin 90 prosenttia tilamme lehmistä tuottaa jo A2-maitoa.

Koe-erä on valmistettu ja patentti haussa. Kotimaisella omenalla makeutettu juoma saa makua mustikasta tai puolukasta.

Haastattelun aikana Heikkisen lempilehmä Elixirin on noussut monesti esiin. Se on lehmäksi iältään vanha, mutta poiki juuri vasikan. Elixirille Heikkinen on kertonut murheensa ja ilonsa vuosia. Se taisi tietää Heikkisen raskaudesta myös varhain.

Hannakaisa Heikkiselle hyvin rakas Elixir poiki tällä viikolla vasikan kotitilalla Kiuruvedellä.

Hannakaisa Heikkiselle hyvin rakas Elixir poiki tällä viikolla vasikan kotitilalla Kiuruvedellä. Kuva: Hannakaisa Heikkinen

- Kyllä Elixir tietää. Olen ajatellut, että jos hän noin hienosti on suoriutunut omasta tiineydestään, niin kyllä minä siinä rinnalla varmasti pärjään myöskin, Heikkinen nauraa lämpimästi.

Koska Heikkinen on poliitikko vielä kevääseen 2023 asti, on lopuksi kysyttävä, eikö vallasta irti päästäminen sittenkin ole vaikeaa? Heikkinen ei horju. Hän ei ollut ehdolla kuntavaaleissa, eikä asetu ehdolle nyt aluevaaleissa.

- Haluan elämään enemmän väljyyttä ja mahdollisuutta tuoda itsestäni näkyviin muutakin kuin poliitikko Hannakaisa Heikkisen. Uupuminen avasi tien arvojen tutkiskeluun. Elämä on liian kallisarvoinen siihen, että se on vain sietämistä ja sinnittelyä päivästä toiseen.

Ilta Sanoma
samedi 27 novembre 2021 08:30:00 Categories: Ilta Sanoma Politiikka

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.